The Wave

Ohjaaja: Roar Uthaug
Käsikirjoitus: John Kåre Raake & Harald Roseløw-Eeg
Musiikki: Magnus Beite
Pääosissa: Kristoffer Joner, Thomas Bo Larsen, Fridtjov Såheim, Ane Dahl Torp, Jonas Hoff Oftebro & Edith Haagenrud-Sande
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 12 

The Wave kertoo erittäin suurella todennäköisyydellä vielä tapahtuvasta luonnonkatastrofista Norjan Geirangerinvuonossa. Vuonoa varjostava Åkerneset-vuori on epävakaa ja rapautunut, joten sen seinämän romahtaessa veteen, nousee hyökyaalto pyyhkäisten läpi vuonon. Kymmenessä minuutissa se ehättää vuonon perällä sijaitsevaan Geirangerin kylään, joka varsinkin turistiaikaan on tavallista vilkkaampi väkimäärältään. Vastaavaa luonnonkatastrofia on todistettu aikaisemminkin eri vuonoissa, kuten elokuvan alkumateriaalissakin nähdään.

Kristian on geologi, joka tarkkailee osana työporukkaa vuoren toimintaa ja muutoksia. Hän on juuri jättämässä jäähyväisiä kotikaupungilleen seurataakseen uutta työtä, mutta vuonon maisemia tuntuu niin mahdottoman vaikealta hylätä. Etenkin kun juuri sinä viimeisenä työpäivänä ne kaksi mittaria käyttäytyi tavallisesta poiketen. Kristianin on perheineen tarkoitus päästä jo seuraavaksi yöksi uuteen kotiin, toiseen kaupunkiin, mutta epäilyksen siemen saa miehen kurvaamaan työpaikalleen vielä kerran. Kollegat saavat hänen mielensä rauhoitettua, mutta aikovat tarkastaa lukemien todellisen laidan. Ajankulu on kuitenkin ehtinyt jo unohtua, eikä enää tohdi lähteä, kun lauttakin on jo mennyt. Perhe päättää viettää vielä viimeisen yön tutummalla maaperällä. Sillä aikaa Kristianin kollegat saavat selville, että mittarit eivät suinkaan olleet väärässä, vaan vuori tosiaan tekee liikehdintäänsä. 

The Wave kiinnosti jo himpusti kuullessani sen tulevan ohjelmistoon. Joka päivä ei tule koettua norjalaista katastrofielokuvaa ja ounastelin tämän parhaimmassa tapauksessa poikkeavan terveellä tavalla jenkkikollegoistaan. Sittemmin kuulin kehuja ihan ruohonjuuritasolta vakkariasiakkaiden suusta, joten seuraavan vapaapäivän suunnitelmat olivat varsin selkeät. Ounastelut piti täysin kutinsa ja kommentit paikkansa, enkä ihmettele ollenkaan miksi tämä leffa oli valittu viime vuonna Norjan edustajaksi Oscar-ajoihin. 

The Waven vahvuus on sen aitouden tunnussa, ihmiset ovat tavallisia ja arkisia. Kukaan ei ole yli-ihminen, ei edes perheen isä tai nuori kalski jannu, nämä ovat normaaleja tallaajia. Katastrofi on täysin mahdollinen, tulee jopa vielä joskus tapahtumaan ja siitä ollaan tietoisia. Silti sen uhkakuvat tuntuvat tavallisen pulliaisen elämässä kaukaiselta ja aivojen tajutessa, että nyt se oikeasti tapahtuu mistä asukkaille on ala-asteelta asti kerrottu ja johon on pelastussuunnitelmat laadittu, on se hahmojen kokema pelko ja kauhu ihan iholla. Havaitsin välittäväni naapureistakin ja oikeastaan ihan kenestä tahansa kyläläisestä ihan eri tavalla kuin vastaavissa jenkkituotoksissa. Varmasti siksi, että he tuntuivat olevat oikeaa lihaa ja verta, kuin olisi seurannut aitoja tapahtumia. Pidin myös ylipäätänsä maanläheisestä ihmislähtöisestä näkökulmasta, eli vaikka tehosteet ovat ihan hollywood-tasoa, ei näytetä erikseen ilmakuvana kuinka kaikki menee tuhannen murskaksi monumentteja myöten. Tsunamin mentyä on kaikki päälaellaan, sumuista ja epävarmaa. Keskeltä utuista painajaista aletaan hapuilla läheistensä perään.

Näyttelijöistä ei yllättäen kukaan ole tuttu naama, mutta koen sen varsin virkistävänä. Ehkä sekin osittain luo sen aidon tuntuman, kun ei pysty yhdistämään mihinkään muuhun. On myös virkistävää verrattaen jälleen Hollywoodiin, että kaikki ovat ihan tavallisen ihmisen näköisiä. En muista milloin olisin ylipäätänsä jännittänyt näin paljon kenenkään puolesta katastrofielokuvassa, nyt pidätin monesti hengitystäkin!

Norjalainen The Wave on aito ja maanläheinen todellisista uhkakuvista rakennettu katastrofielokuva, joka peittoaa mennen tullen esimerkiksi nyt myös pyörivän Independence Dayn. 

Traileria en ollut itse nähnyt, enkä suosittele kuin pelkästään teaseriversiota, jos sitäkään (pidemmät ei anna oikeaa kuvaa elokuvasta, ne on tehty ihan karseiksi kliseisiksi rymistelyiksi). Leffassa ei ole kyllä tuollaista 24-sarjan meininkiäkään kellon kanssa, mitä teaseri saattaa antaa ymmärtää