Outolintu-sarja: Kapinallinen

Ohjaaja: Robert Schwentke
Käsikirjoitus: Akiva Goldsman & Mark Bomback, perustuu Veronica Rothin kirjaan
Musiikki: Joseph Trapanese
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Miles Teller, Ansel Elgort, Octavia Spencer, Jai Courtney, Kate Winslet, Naomi Watts, Ray Stevenson, Zöe Kravitz, Maggie Q, Ashley Judd, Mekhi Phifer, Daniel Dae Kim, Keiynan Lonsdale & Janet McTeer
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 12

Outolintu-sarjan ensimmäisessä osassa esiteltiin tulevaisuuden maailma, jossa ihmiset jaetaan viiteen lohkoon luonteenpiirteittensä perusteella (terävät, uskaliaat, rehdit, sopuisat ja vaatimattomat). Tris Priorin todettiin olevan Divergent eli poikkeava, jossa yhdistyy kaikkien osastojen ominaisuudet ja varsinkin Terävät pitävät näitä "Outolintuja" uhkana yhteiskunnalle. Toisessa osassa Tris on pakosalla matkakumppaniensa kanssa ja etsii piilopaikkaa Sopuisten luota. Terävien häikäilemätön johtaja Jeanine kiristää keinojaan saadaakseen kaikki Outolinnut käsiinsä. Mihinkään kuulumattomat Osattomat osoittautuvat myös entistä merkittävämmiksi.

Ensimmäinen Outolinnun räpiköinti ei ollut kummoista kauraa sekään, mutta selvästi jatko-osaansa parempi ja kuitenkin kohtuullisen viihdyttävä oikeassa mielentilassa. Ensimmäinen osa tarjosi enemmän kehityskulkua niin tarinallisesti kuin päähenkilökasvun osalta ja toki mukana oli runsaasti uutuudenviehätystä. Sinänsä perusajatus oli hieman höveli ja yksioikoinen, mutta se ei asettanut ylitsepääsemätöntä estettä elokuvasta nauttimiselle. Toinen osa vajoaa selvästi ensimmäisen elokuvan alapuolelle, mikä ei olisi niin huono juttu, jos ensimmäinenkin osa olisi ollut todella hyvä. 

Kapinallisessa yhtenä vikana on kaiken ponnekkuuden uupuminen, varsinkin elokuvan alkupuoliskolla. Ensimmäisen elokuvan loppu on myös muistisopukoissa jäänyt jotenkin hämärään, jonnekin aitojen luokse ne siinä juoksenteli, muistaakseni. Aika seinään se kumminkin loppui, sinänsä sille osalle ihan sopivaan tapaan, mutta nyt se tiivis tunnelma ei jatkukaan tässä toisessa osassa. Jotenkin ei pääse sisälle hahmojen tuntemuksiin ollenkaan, ei ole sellaista aitoa huolta hahmojen puolesta, vaikka heitä jahdataankin. Lisäksi hahmojen motiivit ei tahdo millään aueta Trisiä lukuun ottamatta, joten iso osa tekemisistä ei tunnu käyvän järkeen. 

Hyviä puolia seuraa kuitenkin loppupuolella, kun aidosti saa yllättyä muutamista (tosin oppikirjan mukaisista) käänteistä. Simulaatiojaksoissa on hieman enemmänkin ytyä, jopa psykologiselta puolelta vihdoin ja viimein! Visuaalisella puolella ja tehosteissa ei myöskään ole moitteen sanaa. Varsinkin kivannäköisten ihmisten kohdatessa kunnon lähitaistelumeinigissä luetaan se elokuvan eduksi.

Näyttelijävalinnat olivat ensimmäisen elokuvankin kohdalla yksi iso syy elokuvan katsomiseen, etenkin rouvien Winslett ja Judd kohdalla, jotka ovat molemmat suosikkinäyttelijättäriäni. Miespääosassa olevan Theo Jamesin Four on entistä ohuempi hahmo tässä ja näyttelijäsuoristuskin kovin pökkelöä jälkeä. Pääparilta väliltä tuntuu kaikonneen kaikki intohimo ensimmäisen osan jälkeen, joten parin suhde ei tunnu enää niin uskottavalta. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää pääosassa olevaa lahjakasta Shailene Woodleytä, joka tekee koko elokuvasta monin verroin mielenkiintoisempaa osaamisellaan. Oli kyllä todella outoa katsella Woodleytä ja Elgortia esittämässä taas sisaruksia Tähtiin kirjoitetun virheen jälkeen. Tänään bongasin semmoisenkin tiedon, että Whiplashistäkin tuttu Miles Teller on myös esittänyt Woodleyn mielitiettyä elokuvassa The Spectacular Now.

Jos ensimmäinen Outolintu elokuva kolahti millään vertaa, sitten tästä voi ehkä saada jotain irti, vaikka ei samalla tasolla seisokaan. Ei voida kuitenkaan käyttää Nälkäpelien korvikkeena, ei edes lämppärinä tätä jatko-osaa.


 

Divergent - outolintu

Ohjaaja: Neil Burger
Käsikirjoitus: Evan Daugherty & Vanessa Taylor, perustuu Veronica Rothin kirjaan
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Ashley Judd, Kate Winslett, Ray Stevenson, Zoë Kravitz, Maggie Q, Jai Courtney, Miles Teller & Mekhi Phifer
Kesto: 2h 19min
Ikäraja: 12

Nälkäpelin tapaan Outolintu sijoittuu tulevaisuuteen, sotien pistettyä aikanaan matalaksi aikaisemman yhteiskunnan rakenteet. Jäljelle jäänyt ihmiskunta on vetäytynyt jonkinlaisten suojamuurien taakse, jossa he elävät jaettuina eri osastoihin, joilla kaikilla on omat tehtävänsä. Nämä osastot ovat terävät, uskaliaat, rehdit, sopuisat ja vaatimattomat (englanninkieliset versiot sointuvat korvassa hieman paremmin). Jokainen nuori aikuinen saa seremoniassa valita vapaasti, mihin osastoon haluaa kuulua huolimatta siitä, mihin osastoon on syntynyt ja missä kasvanut. Valinta on kuitenkin peruuttamaton. Beatrice elää vaatimattomissa perheensä kanssa, mutta ei ole koskaan tuntenut olevansa täysin epäitsekäs vaatimaton, vaan jotain muutakin. Valintaa edeltävät soveltuvuuskokeet antavat Beatricelle yhden selkeän osaston sijaan moniosaisen tuloksen, joka tarkoittaa, että hän on poikkeava ja juuri sitä muu yhteiskunta pitää uhkana. 

Yhtymäkohdistaan huolimatta ei Outolintu ole kuitenkaan Nälkäpelin veroinen, vaikka onkin sinänsä ihan mukiinmenevä elokuva. Osastoihin jaoittelua ei kannata jäädä sen suuremmin syynäämään, sillä järjenvastainen ajatus ihmismielen mahdollisuudesta jakautua vain tiettyihin kategorioihin, turhauttaa yksiulotteisuudessaan. Elokuvahahmot kannattaa siis ottaa elokuvahahmoina ja kohdella pakettia täysin omana näkemyksenään, oli se kuinka epäloogista tahansa. Outolinnussa on kuitenkin hyviä oivalluksia ja eteen tarjoiltu tulevaisuuden visuaalinen näkymä on ilman muuta kiehtova. Sisältään kannattaa myös kaivaa se kuolematon ja käsittämättömiä haaveileva teini-ikäinen, jolloin moni elokuvan kohta etenkin romanssipuolelta, osuu ja jopa uppoaa.

Shailene on tuttu naama esiintymisestään George Clooneyn kanssa Descendants elokuvassa. Jos Divergent ottaa kunnolla tuulta alleen, tullaan nuorta näyttelijää näkemään varmasti monessa muussakin tulevassa projektissa. Outolinnussa Shailenen lahjakkuus kyllä näkyy, mutta uskon hänestä löytyvän vielä enemmän ja siksi odotan hänen toista elokuvaansa, Fault in Our Stars (=Tähtiin kirjoitettu virhe) suuremmalla mielenkiinnolla. Rehtien osastolta kotoisin olevaa Beatricen kaveria esittää Zoë "Lennyn tytär" Kravitz, jonka olisin ennen nimen lukemista voinut vannoa olevan Huippumalli haussa-sarjan Sundai. Outolinnussa on monien nuorten tulokkaiden lisäksi kaksi kokeneempaa näyttelijätärtä, jotka molemmat ovat yhtä suosikkeja itselleni, vaikka toinen on varmasti toista tunnetumpi, Ashley Judd ja Kate Winslett. Jälkimmäisen rooliin olisi voitu antaa mahdollisuuksia revitellä vielä enemmän, mutta etenkin raameihin nähden Kate on upea kuten aina.

Divergent-outolintu on ihan katsottavaa peruskauraa, joskin odotuksia on hyvä madaltaa etukäteen. Toimii hyvin lämppärinä tulevalle Nälkäpelin jatko-osalle.

7 faktaa ja löytö

Ystäväni Heini merkitsi minut blogissaan Beautiful Blogger Award-palkinnon saajaksi. Minä kiitän tästä suuresta kunniasta. Tarkoituksena olisi kertoa seitsemän asiaa itsestäni ja siirtää tämä sitten eteenpäin seitsemälle muulle onnekkaalle, mutta koska tämä on elokuviin ja niiden maailman keskittyvä blogi aion rajoittaa tämän liittymään oikeaan teemaan.

1. En ole nähnyt VIELÄ ainuttakaan Die Hard, Terminator tai Rocky elokuvaa, ihan oikeesti

2. Kun ensimmäinen Shrek julkaistiin suhtauduin siihen ennakkoluuloisesti eikä minua tosiaankaan kiinnostanut edes vilkaista elokuvaa päin, mutta tilanne muuttui kun viimein katsoin sen ja rakastuin heti

3. Minusta oli aina perin outoa kun Totoro tuli elokuvateattereihin levitykseen, sillä sitä olin katsonut jo lapsena miljoonia kertoja videonauhalta

4. Tiesin Ashley Judd:n ennen Angelina Jolieta ja luulin Angelinaa Ashleyksi nähdessäni hänet jossain elokuvassa ekaa kertaa.

5. Mielestäni kurkunleikkaajien saari on ihan kohtuu hyvä elokuva, vaikka se floppasi ja on listattu monesti huonoimpien elokuvien joukkoon

6. Kaikista eniten minua on pelottanut Kauna elokuvat, niin amerikkalaiset ja varsinkin japanilaiset versiot. En tiedä mitään niin kamalaa kuin tuijottava ja lähestyvä Kayako

7. Mielestäni Saw leffojen kaikista näkemistäni ansoista (nähtynä 1-4 & 6) pahin on edelleen se neulakuoppa, sillä kammoan neuloja

Pistetään kunnia eteenpäin vielä seuraaville: Life is like rainbow, Tejan maailma, Dear diarrhea ja Hesitate but don't refuse.

Sitten vielä mainostan mitä hienoa löysin Anttilasta! Kriitikoiden valinta 2, neljän dvd:n paketti. Hinta 7,99e ja sisältää elokuvat Kolmetoista, Little Miss Sunshine, Boys Don't Cry ja Juno. Osan olen nähnyt (Boys Don't cry ja Kolmetoista), mutta haluan nähdä uudestaan ja kaksi muuta olen halunnut jo pitkään nähdä.