Outolintu-sarja: Uskollinen

Ohjaaja: Robert Schwentke
Käsikirjoitus: Stephen Chbosky, Bill Collage, Adam Cooper & Noah Oppenheim, perustuu Veronica Rothin kirjaan
Musiikki: Joseph Trapanese
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Jeff Daniels, Miles Teller, Ansel Elgort, Zoë Kravitz, Maggie Q, Naomi Watts, Ray Stevenson, Daniel Dae Kim, Bill Skargård & Octavia Spencer
Kesto: 2h 1min
Ikäraja: 12

Dystopisessa Chicagossa ovat entiset osastot (terävät, uskaliaat, rehdit, sopuisat ja vaatimattomat) kaadettu alas ja Terävien ylivalta on nujerrettu. Osattomien johtohahmo Evelyn (Watts) heiluu väliaikaisesti vallan kahvassa ja määrää, että ympäröivien muurien portit pidetään vielä kiinni. Outolintu eli jokaiseen osastoon täydellisen sopiva Tris Prior (Woodley) oli kapinassa mukana ihan etunenässä, mutta ei suostu nyt asettumaan johtoasemaan, vaan hänellä on mielessään ihan omat suunnitelmat. Tris vähät välittää Evelynin määräyksistä ja lähtee oman pienen porukkansa kanssa ylittämään muuria. Sieltä he löytävät menneen maailman jäljet ja viimein selityksiä nykyiseen yhteiskuntajärjestelmään. 

Outolintu-sarjan kolmas elokuva, Uskollinen, on jatkoa edelliselle Kapinallinen-elokuvalle. Toinen elokuva oli jo huomattavasti ensimmäistä heikompi, joka ei ollut kummoinen sekään. Vaikka näillä ei tosissaan ole edes niin paljon yhteistä alati vertailuun joutuvan Nälkäpeli-sarjan kanssa, niin voisin rohjeta kyllä luonnehtia Outolintu-sarjaa "köyhän miehen Nälkäpeliksi". Uskollistakin lähdin katsomaan aivan nolla odotuksilla, juuri semmoisella tarvittavalla hömppä-asenteella. Kiinnostaa myös mihin nämä elokuvat johtaa, vaikka en meinaa aina muistaa edes mitä tarkalleen olikaan edellisessä elokuvassa, mutta kun on kerran aloitettu, niin ei jätetä leikkiä kesken.

Uskollinen oli oikeastaan juuri niin laimea keitos kuin saattoi ounastella, ei siis todellakaan tullut se yllätyksenä. Ei mitään suuren suuria paljastuksia tai kuumottelevia ihmistunteita, mutta kuitenkin sellaista ihan kivaa ajankulua. Tässä kyllä viimein selitetään Chicagon tilannetta ja osastojen syntyä, joka antoi jotain järkeä koko jaottelusysteemiin. Se tekee ihka ensimmäisestä elokuvasta jopa vielä himpun verran paremman, kun taustat on nyt selvillä. Mielenkiintoisesta systeemistä olisi saatu revittyä kyllä paljon paljon enemmänkin sisältöä, jossa sinne suuntaan olisi osattu kallistaa. Ja minä ihan totta luulin, että tämä on sarjan viimeinen elokuva, mutta näitä tuleekin vielä yksi (?!). Olisi voinut ihan hyvin loppua siihenkin, se tuntui ihan jännän avonaiselta ratkaisulta, vaikka muu loppurymistely olikin vähän meh. 

Visuaalinen puoli ja varsinkin erikoistehosteet ovat tässä, kuten edellisissäkin, aivan nannaa silmille. Puhumattakaan sitten näistä kaikista nuorista, kauniista ja rohkeista, joita on varsin kivat seurata kun karismaakin on todella monella (Teller, Elgort, Kravitz..). Varsinkin Shailene Woodley puskee huttuisen roolihahmonsa läpi silloin kun tälle ei ole taaskaan suvaittu antaa muuta rautaa kuin toimintakohtaukset. Theo James on valitettavasti jäämässä yhä enemmän jälkeen muista ja sitä voidaan vaan tiettyyn pisteeseen laittaa hahmon piikkiin. Watts ja Spencer näyttävät puolestaan sitä karismaattisempaa osaamista ja nämä konkarit ovat olleet myös yksi syy, miksi näitä kuvia jaksaa katsella.   

Outolintu-sarjan Uskollinen on uskollinen ainakin edellisen elokuvan tasolle. Aion kyllä silti katsastaa sen viimeisen, sen verran heräsi kuitenkin uteliaisuus. Suositukset lähinnä aiheesta ja edellisistä elokuvista kiinnostuneille.

 

Outolintu-sarja: Kapinallinen

Ohjaaja: Robert Schwentke
Käsikirjoitus: Akiva Goldsman & Mark Bomback, perustuu Veronica Rothin kirjaan
Musiikki: Joseph Trapanese
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Miles Teller, Ansel Elgort, Octavia Spencer, Jai Courtney, Kate Winslet, Naomi Watts, Ray Stevenson, Zöe Kravitz, Maggie Q, Ashley Judd, Mekhi Phifer, Daniel Dae Kim, Keiynan Lonsdale & Janet McTeer
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 12

Outolintu-sarjan ensimmäisessä osassa esiteltiin tulevaisuuden maailma, jossa ihmiset jaetaan viiteen lohkoon luonteenpiirteittensä perusteella (terävät, uskaliaat, rehdit, sopuisat ja vaatimattomat). Tris Priorin todettiin olevan Divergent eli poikkeava, jossa yhdistyy kaikkien osastojen ominaisuudet ja varsinkin Terävät pitävät näitä "Outolintuja" uhkana yhteiskunnalle. Toisessa osassa Tris on pakosalla matkakumppaniensa kanssa ja etsii piilopaikkaa Sopuisten luota. Terävien häikäilemätön johtaja Jeanine kiristää keinojaan saadaakseen kaikki Outolinnut käsiinsä. Mihinkään kuulumattomat Osattomat osoittautuvat myös entistä merkittävämmiksi.

Ensimmäinen Outolinnun räpiköinti ei ollut kummoista kauraa sekään, mutta selvästi jatko-osaansa parempi ja kuitenkin kohtuullisen viihdyttävä oikeassa mielentilassa. Ensimmäinen osa tarjosi enemmän kehityskulkua niin tarinallisesti kuin päähenkilökasvun osalta ja toki mukana oli runsaasti uutuudenviehätystä. Sinänsä perusajatus oli hieman höveli ja yksioikoinen, mutta se ei asettanut ylitsepääsemätöntä estettä elokuvasta nauttimiselle. Toinen osa vajoaa selvästi ensimmäisen elokuvan alapuolelle, mikä ei olisi niin huono juttu, jos ensimmäinenkin osa olisi ollut todella hyvä. 

Kapinallisessa yhtenä vikana on kaiken ponnekkuuden uupuminen, varsinkin elokuvan alkupuoliskolla. Ensimmäisen elokuvan loppu on myös muistisopukoissa jäänyt jotenkin hämärään, jonnekin aitojen luokse ne siinä juoksenteli, muistaakseni. Aika seinään se kumminkin loppui, sinänsä sille osalle ihan sopivaan tapaan, mutta nyt se tiivis tunnelma ei jatkukaan tässä toisessa osassa. Jotenkin ei pääse sisälle hahmojen tuntemuksiin ollenkaan, ei ole sellaista aitoa huolta hahmojen puolesta, vaikka heitä jahdataankin. Lisäksi hahmojen motiivit ei tahdo millään aueta Trisiä lukuun ottamatta, joten iso osa tekemisistä ei tunnu käyvän järkeen. 

Hyviä puolia seuraa kuitenkin loppupuolella, kun aidosti saa yllättyä muutamista (tosin oppikirjan mukaisista) käänteistä. Simulaatiojaksoissa on hieman enemmänkin ytyä, jopa psykologiselta puolelta vihdoin ja viimein! Visuaalisella puolella ja tehosteissa ei myöskään ole moitteen sanaa. Varsinkin kivannäköisten ihmisten kohdatessa kunnon lähitaistelumeinigissä luetaan se elokuvan eduksi.

Näyttelijävalinnat olivat ensimmäisen elokuvankin kohdalla yksi iso syy elokuvan katsomiseen, etenkin rouvien Winslett ja Judd kohdalla, jotka ovat molemmat suosikkinäyttelijättäriäni. Miespääosassa olevan Theo Jamesin Four on entistä ohuempi hahmo tässä ja näyttelijäsuoristuskin kovin pökkelöä jälkeä. Pääparilta väliltä tuntuu kaikonneen kaikki intohimo ensimmäisen osan jälkeen, joten parin suhde ei tunnu enää niin uskottavalta. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää pääosassa olevaa lahjakasta Shailene Woodleytä, joka tekee koko elokuvasta monin verroin mielenkiintoisempaa osaamisellaan. Oli kyllä todella outoa katsella Woodleytä ja Elgortia esittämässä taas sisaruksia Tähtiin kirjoitetun virheen jälkeen. Tänään bongasin semmoisenkin tiedon, että Whiplashistäkin tuttu Miles Teller on myös esittänyt Woodleyn mielitiettyä elokuvassa The Spectacular Now.

Jos ensimmäinen Outolintu elokuva kolahti millään vertaa, sitten tästä voi ehkä saada jotain irti, vaikka ei samalla tasolla seisokaan. Ei voida kuitenkaan käyttää Nälkäpelien korvikkeena, ei edes lämppärinä tätä jatko-osaa.


 

Snowpiercer

Ohjaaja: Bong Joon-ho
Käsikirjoitus: Bong Joon-ho & Kelly Masterson, perustuu kirjaan Le Transperceneige
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Chris Evans, Jamie Bell, John Hurt, Tilda Swinton, Octavia Spencer, Ed Harris, Song Kang-Ho, Go Ah-sung, Luke Pasqualino & Alison Pill
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 16

Vuonna 2014 ihmiskunta keksi keinon pysäyttää ilmaston lämpenemisen, mutta seuraukset olivat paljon odotettua vakavammat ja seurasi uusi jääkausi. Kaikki elämä tuhoutui maapallolla lukuunottamatta sitä murto-osaa, joka selvisi Snowpiercer nimiseen junaan. Juna kulkee kaarrellen maapalloa koskaan pysähtymättä ja yhteen kierrokseen kaikkine mutkineen kuluu aina vuosi. Vuonna 2031 junan viimeisissä vaunuissa elävä pohjasakka alkaa saada tarpeekseen etummaisten vaunujen ylimistön pompottelusta ja aseilla osoittelusta. Viimeisten vaunujen asukkaat eivät ole koskaan päässeet näkemään, mitä muissa vaunuissa on, lukuunottamatta muutamia lapsia, joita tietyin väliajoin noudetaan tuntemattomaan tarkoitukseen, heidän koskaan takaisin palaamatta. Surkeisiin oloihin turhautuneena ja tietämättömyyden ahdistamana viimeisten vaunujen sorretut päättävät nousta yhdessä kapinaan ja edetä junassa eteenpäin yksi vaunu kerrallaan. 

Snowpierceristä en ollut katsonut edes traileria, mutta perusidean tiesin luetun arvostelun pohjalta ja sen sekä näyttelijävalintojen perusteella tiesin, että tämä pitää nähdä. Trailerin näkemättä jääminen oli oikeastaan hyvä, koska minulla ei ollut siten yhtään mitään aavistustakaan, mitä tuleman pitää ja millaisia yllätyksiä muista vaunuista löytyy. Suosittelen siis, että ei ongi elokuvasta liikaa tietoa etukäteen, sillä nimenomaan monet seuraavissa vaunuissa vaanivat yllätykset ovat tämän elokuvan parhainta antia. 

Elokuva paljastaa vaunujen sisällön lisäksi paljon muitakin asioita, kuten ihmiskunnan synkästä menneisyydestä junan alkutaipaleelta. Vaikka moneen kertaan pakka laitetaan uusiksi, suurimmat paukut on säästetty ensimmäisenä puksuttavaan vaunuun, jossa viimein selviää kaikki. Erittäin virkistävää katsojan kannalta olla sopivan epätietoinen käytännössä jatkuvasti ja tulla aina yllätetyksi, varsinkin kun elokuva tekee sen välillä hyvinkin kylmänrauhallisella tyylillä. Moraaliseikat nostavat myös päätään asioiden edetessä ja jollain tasolla kokonaiskuvan valjetessa pystyy jopa ymmärtämään kaikkia junan asukkeja toimissaan, oli missä vaunussa tahansa.

Kapteeni Amerikkana tunnettu Chris Evans on osuva likaan tuhrittuna Curtis Everettinä, josta ei kuitenkaan ole veistelty liian karikatyyristä ylihyvää sankaria, vaan hänelläkin on omat painolastinsa. Viimeksi valkokankaalla Only Lovers Left Alive elokuvassa yhdessä nähty John Hurt ja Tilda Swinton ovat molemmat kovia tekijöitä. Molemmista on maskeerattu myös kovin erinäköiset hahmot aiempiin verrattuna, eritoten Tilda Swintonista. Muutoin sivuosissa vipeltäjät ovat kauttaaltaan uskottavia hahmojensa housuissa, eikä kukaan iske millään tapaa häritsevästi silmille. Octavia Spencer on mukava nähdä jälleen valkokankaalla, itse muistan hänet viimeksi Piiat elokuvasta. Samoten hyvin pikaisesti vilahtava Alison Pill on itselleni aiemmin tuttu Scott Pilgrim vs. maailma elokuvasta, mutta on vielä tuoreempana muistissa Pillars of the Earth minisarjasta, jota seuraan juuri tällä hetkellä.

Snowpiercer on tämän hetken teatterivalikoimasta kyllä yksi parhaimpia Tähtiin kirjoitetun virheen ja Näin koulutat lohikäärmeesi ohella. Erittäin mielenkiintoinen tapaus, jota suosittelen varsinkin synkkien dystopia leffojen ystäville.

Suosittelen trailerin katsomisen sijaan suoraan elokuvan katsomista!