Snowpiercer

Ohjaaja: Bong Joon-ho
Käsikirjoitus: Bong Joon-ho & Kelly Masterson, perustuu kirjaan Le Transperceneige
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Chris Evans, Jamie Bell, John Hurt, Tilda Swinton, Octavia Spencer, Ed Harris, Song Kang-Ho, Go Ah-sung, Luke Pasqualino & Alison Pill
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 16

Vuonna 2014 ihmiskunta keksi keinon pysäyttää ilmaston lämpenemisen, mutta seuraukset olivat paljon odotettua vakavammat ja seurasi uusi jääkausi. Kaikki elämä tuhoutui maapallolla lukuunottamatta sitä murto-osaa, joka selvisi Snowpiercer nimiseen junaan. Juna kulkee kaarrellen maapalloa koskaan pysähtymättä ja yhteen kierrokseen kaikkine mutkineen kuluu aina vuosi. Vuonna 2031 junan viimeisissä vaunuissa elävä pohjasakka alkaa saada tarpeekseen etummaisten vaunujen ylimistön pompottelusta ja aseilla osoittelusta. Viimeisten vaunujen asukkaat eivät ole koskaan päässeet näkemään, mitä muissa vaunuissa on, lukuunottamatta muutamia lapsia, joita tietyin väliajoin noudetaan tuntemattomaan tarkoitukseen, heidän koskaan takaisin palaamatta. Surkeisiin oloihin turhautuneena ja tietämättömyyden ahdistamana viimeisten vaunujen sorretut päättävät nousta yhdessä kapinaan ja edetä junassa eteenpäin yksi vaunu kerrallaan. 

Snowpierceristä en ollut katsonut edes traileria, mutta perusidean tiesin luetun arvostelun pohjalta ja sen sekä näyttelijävalintojen perusteella tiesin, että tämä pitää nähdä. Trailerin näkemättä jääminen oli oikeastaan hyvä, koska minulla ei ollut siten yhtään mitään aavistustakaan, mitä tuleman pitää ja millaisia yllätyksiä muista vaunuista löytyy. Suosittelen siis, että ei ongi elokuvasta liikaa tietoa etukäteen, sillä nimenomaan monet seuraavissa vaunuissa vaanivat yllätykset ovat tämän elokuvan parhainta antia. 

Elokuva paljastaa vaunujen sisällön lisäksi paljon muitakin asioita, kuten ihmiskunnan synkästä menneisyydestä junan alkutaipaleelta. Vaikka moneen kertaan pakka laitetaan uusiksi, suurimmat paukut on säästetty ensimmäisenä puksuttavaan vaunuun, jossa viimein selviää kaikki. Erittäin virkistävää katsojan kannalta olla sopivan epätietoinen käytännössä jatkuvasti ja tulla aina yllätetyksi, varsinkin kun elokuva tekee sen välillä hyvinkin kylmänrauhallisella tyylillä. Moraaliseikat nostavat myös päätään asioiden edetessä ja jollain tasolla kokonaiskuvan valjetessa pystyy jopa ymmärtämään kaikkia junan asukkeja toimissaan, oli missä vaunussa tahansa.

Kapteeni Amerikkana tunnettu Chris Evans on osuva likaan tuhrittuna Curtis Everettinä, josta ei kuitenkaan ole veistelty liian karikatyyristä ylihyvää sankaria, vaan hänelläkin on omat painolastinsa. Viimeksi valkokankaalla Only Lovers Left Alive elokuvassa yhdessä nähty John Hurt ja Tilda Swinton ovat molemmat kovia tekijöitä. Molemmista on maskeerattu myös kovin erinäköiset hahmot aiempiin verrattuna, eritoten Tilda Swintonista. Muutoin sivuosissa vipeltäjät ovat kauttaaltaan uskottavia hahmojensa housuissa, eikä kukaan iske millään tapaa häritsevästi silmille. Octavia Spencer on mukava nähdä jälleen valkokankaalla, itse muistan hänet viimeksi Piiat elokuvasta. Samoten hyvin pikaisesti vilahtava Alison Pill on itselleni aiemmin tuttu Scott Pilgrim vs. maailma elokuvasta, mutta on vielä tuoreempana muistissa Pillars of the Earth minisarjasta, jota seuraan juuri tällä hetkellä.

Snowpiercer on tämän hetken teatterivalikoimasta kyllä yksi parhaimpia Tähtiin kirjoitetun virheen ja Näin koulutat lohikäärmeesi ohella. Erittäin mielenkiintoinen tapaus, jota suosittelen varsinkin synkkien dystopia leffojen ystäville.

Suosittelen trailerin katsomisen sijaan suoraan elokuvan katsomista!

Pain & Gain

Ohjaaja: Michael Bay
Musiikki: Steve Jablonsky
Pääosissa: Mark Wahlberg, Dwayne Johnson, Anthony Mackie, Tony Shalhoub, Ed Harris, Johnny Wu, Rebel Wilson, Rob Coddry & Bar Paly
Kesto: 2h 9min
Ikäraja: 16

Pain & Gain on sysimustaa huumoria sisältävä elokuva kolmesta koolla ja lihaksilla siunatusta kaverista, jotka päättävät käyttää oikotietä onneen. Kolmikon "aivot" on Daniel Lugo (Wahlberg), joka toimii personal trainerinä paikallisella kuntosalilla. Danielin oikea käsi on myös niin ikään salilla elantonsa ansaitseva Adrian Doorbal (Mackie), joka kävelee vaikka suohon Danielin perässä. Kolmantena porukan täydentää hengellinen ja herkkä tapaus Paul Doyle, jolla on koko porukasta eniten moraalia. Suuri neronleimaus on kidnapata rahapohatta Victor Kershaw (Tony Shalhoub) ja saada tämä luovuttamaan omaisuutensa vapauttaan vastaan. Koska pojilla on huomattavasti enemmän massaa kuin aivosoluja, ei homma mene ihan suunnitelman mukaan.

Pain & Gain:iin en ollut hirveästi tutustunut ennen sen näkemistä. Julisteen ja lyhyen juonikuvauksen perusteella kuvittelin jotain testosteronia pursuavaa tyhjänpäiväistä toimintakuvaa ja komedia-liitteen ajattelin olevan jotain sarjaa Kankkunen-leffat, mutta vielä laimennettuna kolmasosaan. Se mikä minut sai katsomaan, oli lupaus mennä puolison kanssa leffaan ja joku tielleni osunut arvostelu, jossa vilahti sanat "itseironinen satiiri".

Elokuvan lähtiessä käyntiin huomasin jo alkumetreillä ennakkoluuloni niin vääriksi. Musta huumori tunkeutui kuvaan samantien ja virnuilulla alkava nauratusohjelma käynnistyi. Koko tarina ja hahmojen toilailu on niin absurdia, että se jo naurattaa itsessään, mutta sen lisäksi tieto "perustuu tositapahtumiin" on vielä surkuhupaisampaa. Kiinnitin myös tavallista enemmän huomiota kyllästettyyn värimaailmaan, joka oli omiaan kuvaamaan tapahtumien epärealistiselta vaikuttavaa kulkua.  Elokuvan loputtua yhtä absurdilta tuntuu ruutuun ilmestyvä ohjaajan nimi "Michael Bay". Pain & Gain ei nimittäin maistu yhtään Michael Bayn tekeleeltä, on se niin hyvin uitettu ironian ämpärissä, mutta aivan taatusti on se ohjaajan paras teos tähän asti.

Mark Walhberg:n Daniel on ihan käsittämätön hahmo, joka amerikkalaisen unelman humalluttamana oikeuttaa itselleen teon kuin teon huijaten onnistuneesti myös itseään. Mackien Adrian jäisi puolestaan helposti unholaan, jollei tälle olisi kirjoitettu niin hupaisaa romanssia Rebel Wilsonin esittämän hoitajan kanssa, joka ymmärtää tämän hmm.. puutteita. Kolmikon samaistuttavin tai jopa ainoa samaistuttava hahmo on Dwayne Johnsonin Paul, joka on niin sympaattinen kaveri tunnontuskiensa kanssa. Etenkin kaverin ollessa kokoluokkaa hillitön sonni, on vatsalihakset koetuksella tämän adoniksen ollessa suu mutrulla ja tippa linssissä.

Pain & Gain on niin paljon enemmän kuin siltä osaisi odottaa. Suosittelen täysin sukupuoleen, fyysiseen olomuotoon tai lihaskuntoon katsomatta kaikille keille maistuu roima annos mustaa huumoria.