Teit meistä kauniin erikoisnäytös

 
Eilen oli ihan huisin hieno päivä (ilta) työmaalla TMK-erikoisnäytöksen merkeissä. Kyseessä oli siis Teit meistä kauniin-elokuvan ennakkonäytökset, joita ennen katseltiin kankailta stream lähetystä suoraan Helsingin kutsuvierasensi-illasta.

Tekniikan puolesta oltiin jo valmiiksi oltu sormet ristissä, koska nettistream on aina vähän kiikunkaakun toimivuutensa suhteen. Saatin kokea muutamat jäätymiset ja bufferoinnit toisen salin osalta, mutta onneksi lähetys saatiin aina jatkumaan. Toinen jännityksen aihe oli jo etukäteen täälläkin pyyhkäissyt tautiaalto, joten varamiehiä ei enää käytännössä olisi ollut, jos joku vielä olisi heittäytynyt taudin kouriin. Meidän porukasta kaksi oli siis Helsingissä ihan siellä kutsuvierasensi-illassa, joten luonnollisesti heitä ei olisi voinut hätyytellä. Saatiin kuitenkin kasaan peräti viiden hengen miehitys, jolla homma sujui just loistavasti.

  
Leffateatteria oltiin jo päivää ennen tapetoitu TMK-julisteilla mm. Tarzan-ständi pääs toimimaan kuvausseinänä. Tiistaina heti päivänäytösten alettua levitettiin punainen matto ja tarjoilupöytä, josta näytöksiin tulijoille oli tarjolla tervetuliaisjuomat ja kaikenlaista pientä naposteltavaa. Pari meidän miehityksestä (itseni mukaan lukien) oli vetänyt teemaan sopivaa vaatetusta päälle ja kaikilla nyt oli vähintäänkin se TMK-pinssi edes killumassa. Yleisönkin joukossa oli ainakin pari ihan TMK-hupparilla varustettua katsojaa ja pinssejähän sai ihan jokainen lopulta ihan hamstrattavaksi asti.

Streamissä nähtiin siis tähtien lipumista paikan päälle punaisella matolla ja välissä haastatteluja Sami Kurosen studiolta. Joukossa myös muutamat pätkät esimerkiksi elokuvan teosta ja tekijöiden esittelyä. Kuumeisesti koitettiin syynätä meidän puljun edustajia jo punaiselta matolta, mutta heiltä tuli pian viesti, että ovat jo istumassa Scape-salissa. Siirryttäessä kuvaamaan sisälle salin yleisöä koitettii sieltä ihmisjoukosta taas erottaa kyseisiä yksilöitä, mutta ei onnistuttu bongaamaan. Tuukka ja Olga pääsivät sitten pitämään puheensa ja kertomaan kiitoksensa yhteistyökumppaneista muihin tekijöihin. Kiitosten kohdalla tuli erittäin hieno hetki, kun meidän Elise (elokuvan levittäjä) sai oikein erityiskiitoksen ja pyydettiin nousemaan seisomaan. Kollega raportoi, että alakerrassa oli ainakin taputettu mukana Helsingin kanssa. Ai niin ja esiintyihän siellä sitten muuan Jenni Vartiainenkin Vain elämää-versiollaan Apiksen biisistä "Piiskaa". Stream on vielä katsottavissa täällä.

Alakerran salissa suoritettiin arvonta saapumisjärjestyksen mukaan ennalta sovittujen numeroiden mukaan. Yläkerrassa puolestaan arvottiin vasta streamin päätyttyä ja kaikenmoista tavaraa ja sitten oltiin oikein Oprahia niiden TMK-pinssien kanssa. Palkintoja oli siis muun muuassa TMK-paitoja ja hihamerkkejä. 

Leffan päätyttyä salista tuli varsin onnellista ihmistä, enkä kuullut kyllä kenenkään toteavan kuvasta mitään huonoa. Meillä oli aulaan järkätty kolmisen kipaletta TMK-julisteita, joihin pääsi jättämään heti kommentit ja terveiset Tuukalle ja muille leffantekijöille. Nämä julisteet tullaan luovuttamaan vielä suoraan Temosten luettavaksi. Kuusaan yleisö taisi kyllä olla varsin yksimielistä kansaa, sillä oli niin kehuvaa kommenttia rustattuna niihin julisteisiin.

Lisää kuvia Studion facebookissa
Teit meistä kauniin making of-dokkari Ruudussa

Haastattelussa: Ismail Sahin

Voi Rudi, minne menit? (Nicht schon wieder Rudi!) on lämminhenkinen ja reteä saksalaiskomedia ystävyydestä ja muistisairaudesta. Elokuva on myös Kuusan Kinon (=Studio 123:n) omaa maahantuontia ranskalaisen parisuhdedraaman In the Shadow of Womenin, taiwanilaisen kamppailuelokuva The Assassinin ja kohua aiheuttaneen ranskalaisen Love-elokuvan ohella. Rudin ohjaaja, käsikirjoittaja sekä Muratin roolissa nähtävä Ismail Sahin oli taannoin Helsingissä pyörähtämässä ja blogitiimiläisen avustuksella pääsimme haastattelemaan herraa itseään: 

Mistä tuli inspiraatio tehdä Rudi-elokuva? 

- Naapurissani asui vanhempi nainen, jonka kanssa tapasimme kohdata aina viedessämme koiriamme aamulenkille. Vaihdoimme aina lyhyet kuulumiset kohdatessamme, mutta yhtenä aamuna hän lakkasi tervehtimästä minua. Pelkäsin hänen pahastuneen jostain sanomisestani. Näin hänet myöhemmin yhtenä päivänä miehensä kanssa ja nainen näytti todella sairaalta, mutta itselläni ei ollut rohkeutta mennä kysymään, miten hän voi.  Noin kolmisen kuukautta myöhemmin naista ei enää näkynyt, vaan pelkästään mies kävelytti aina koiraa. Uskaltauduin sitten kysymään mieheltä, missä hänen vaimonsa on ja oletin rouvan menehtyneen.  Mies kuitenkin kertoi vaimonsa asuvan muistisairaiden hoitokodissa, koska tällä oli Alzheimer, joka oli alkanut pahentua juuri samoihin aikoihin, kun tervehtiminenkin jäi. Vaimo ei enää tunnistanut miestään tai lapsiaan, mutta koiransa hän edelleen muisti. 

- Tämän jälkeen tuntui, että minun oli tehtävä jotain.  Kun kerroin tarinan vaimolleni (Oona-Devi Liebich, myös ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä elokuvassa), hän kertoi omasta isoisästään, jolla oli myös ollut muistisairaus. Koska hänellä oli aiheesta omakohtaista kokemusta, pyysin hänet tekemään käsikirjoituksen kanssani.


Millaista on toimia ohjaajan puikoissa sekä lisäksi näytellä? 

- Se oli hyvä kokemus, sillä vaimoni toimi myös ohjaajana ja on itsekin näyttelijä. Itse olen opiskellut näyttelemistä ja ensimmäinen kosketukseni alaan tuli juuri näyttelemisen kautta. Vasta vuosia myöhemmin siirryin tuotantopuolelle. Kysymys oli oikeastaan siitä, että miksi ei näyttelisi, kirjoittaisi ja ohjaisi. Pidetään hauskaa ja nautitaan ajastamme tämän hienon porukan kanssa. Vaikka en ollutkaan ensin sinut käsikirjoituksen viimeisimmän version kanssa, lopputuloksesta tuli todella hyvä. Saimme molemmat (Oonan kanssa) kiitosta tekijätiimiltä keskinäisestä yhteistyöstämme.


Millainen kokemus oli työskennellä oman vaimonsa kanssa? 

- Todella antoisaa. Pääsimme yhdessä toteuttamaan molempien haluamia asioita, niin näyttelemisessä, kirjoittamisessa kuin ohjaamisessa. Se oli melkein kuin rakkauden tunnustus omalle puolisolleen. Kaikki tuntui menevän luontevasti yksiin. 


Oletteko tehneet aikaisemmin yhteistyötä keskenänne?

- Ei, tämä oli ihan ensimmäinen kerta ja siksi olinkin yllättynyt, että se toimi niin hyvin. Etenkin kun muussa arjessa mielipiteemme eroavat välillä paljonkin toisistaan, oli hämmästyttävää, kuinka tässä projektissa olimme niin yksimielisiä. Kuvausvaiheessa pystyimme näkemään toistemme katseesta, mitä toinen ajatteli ja tämä auttoi paljon ohjatessamme muita näyttelijöitä. 

Murat ja Sophie, Ismail ja Oona

Mikä elokuvan teon osa-alueista (ohjaus, näyttely, editointi, tuottaminen jne.) tuntuu yleisesti omimmalta tai hauskimmalta? 

- Elokuvaa tehdessä jokainen osa-alue on mielenkiintoinen. Rakastan jokaista vaihetta, koska se on aina kokemus sekä tilaisuus oppia uutta. Elokuvat todella kiehtovat ja jo lapsena rakastin katsella elokuvia. Meillä oli lasten huoneessa televisio, josta minä ja veljeni katsoimme myöhäisen illan elokuvia vanhempiemme mentyä jo nukkumaan. Intohimoni elokuvia kohtaan on valtava. 


Vaikuttivatko vanhempasi päätymiseesi elokuva-alalle?

- Ei, eivät ollenkaan. He neuvoivat opiskelemaan jotain taloudellisesti turvatumpaa, tavanomaista alaa. Kun lähdin opiskelemaan näyttelemistä, he muistuttivat taiteilijan tien karuudesta. Molemmat kuitenkin silti kannustivat minua valinnassani.


Miten Iron Sky-elokuvasta tuttu Julia Dietze valikoitui mukaan näyttelijäkaartiin? 

- Julia Dietze on vaimoni hyvä ystävä ja toki minunkin tuttuni. Heitä yhdistää sama näyttelijätausta ja heidän molempien uransa starttasivat samoihin aikoihin Saksassa. Vaimoni vain kysäisi Julialta tulisiko tämä mukaan elokuvaan ja koska se sopi aikatauluihin, niin Julia tuli mukaan oikein mielellään sen kummemmin empimättä. Ainoa, mitä Julia kysyi heti kättelyssä, oli että saako hän sanoa omat vuorosanansa ranskaksi, koska hän siis osaa myös ranskaa. Totesin, että miksi ei!

 
Oletteko olleet aikaisemmin Suomessa? Ja mitä pidät tästä paikasta?

- Olen ensimmäistä kertaa Suomessa ja tykkään todella! Pidän täkäläisten ihmisten mentaliteetista. Eilen olimme katsomassa Napapiirin sankarit 2-elokuvaa kutsuvierasnäytöksessä ja pidin todella paljon elokuvan huumorista, sillä se vastaa paljolti omaani. Maisemat kyseisessä elokuvassa olivat myös upeat, tosin en ole vielä täällä nähnyt vastaavia, joten tahdon ehdottomasti tulla toistekin näkemään sellaisia. 


Suosikki koirarotusi ja miksi? 

- Yhtä on paha mainita, koska rakastan kaikkia koiria! (ja koska kielimuuri). Minulla on ollut eläissäni kaksi koiraa. Toinen vanhempi koira oli tsekkiläinen ja nuoremman löysin Turkista lomamatkani aikana. Tykkään etenkin isoista, hieman nallekarhumaisista koirista.


Danke schön Ismail!

Voi Rudi, minne menit? on nyt elokuvateattereissa!

Leonard Nimoy -muistonäytös: Wrath of Khan

kuva täältä

Eilen pääsi Studio123:ssa kokemaan harvinaista herkkua, kun tarjoutui mahdollisuus osallistua Leonard Nimoyn kunniaksi järjestettyyn muistonäytökseen. Elokuva oli vedetty yllärielokuva nimikkeen alle, vaikka mikään yllätys elokuva sinänsä ei ollut, sitä ei vain saanut lisenssiehtojen takia mainostaa esimerkiksi elokuvateatterin omilla nettisivuilla tai facebookissa. Facebook tapahtuma sen sijaan oli killunut ilmoilla jo pidemmän aikaa ja paljasti kyllä esitettävän elokuvan nimen, legendaarinen Trek-pätkä Wrath of Khan.

Taustalla tässä TÄYSIN ILMAISESSA elokuvaesityksessä oli yhdestä fanista lähtenyt idean poikanen järjestää elokuvanäytös, joka tekisi kunniaa edesmenneen Leonard Nimoyn elämäntyölle. Oman lusikkansa soppaan laittoivat myös yhtä lailla fanaattisen pohjan omaavat Mika Lammi ja Studion oma Elise Brandt, joista molemmat pitivät vielä puheen ennen elokuvan alkua. Brandt valoitti, mitä vastaavan näytöksen järjestäminen vaatii sekä muun muassa näytöksen teknillisestä puolesta. Hän väläytti periaatteessa kelle tahansa avointa mahdollisuutta järjestää yksittäinen elokuvaklassikkonäytös tai vaikka usemman elokuvan esitys omakustanteena sisältäen lisenssimaksun ja mahdollisen dcp-kopion vuokrauksen. Tämä kyseinen näytös esitettiin dvd:ltä ja sen esittämiseen oli hankittu kertalisenssi. Lammi kertoi puolestaan itse Nimoysta, hienosta miehestä todella ikonisen Spockin roolin takana. Muutamalla sanalla sivuttiin myös uutta Spockia eli lahjakasta Zachary Quintoa, ei mitenkään mollaten, mutta Lammin sanoin "On vain yksi oikea". Höpötelmien jälkeen kerättiin vielä vapaaehtoinen kolehti kuin kirkossa konsanaan, kattamaan esityskuluja. 

Kuva täältä

Itselleni katselukerta oli ihka ensimmäinen, sillä en Star Trek-sivistyksen saralla ole vielä ehtinyt elokuvaversioihin, lukuunottamatta niitä ihan uusia. Vanhan televisiosarjan osalta olin onneksi jo saavuttanut toisen kauden ja näin ollen kuitannut myös jakson, jossa pahamaineinen Khan teki ensiesiintymisensä. Vaikka elokuva on vanhemman puoleinen (vuodelta 1982), on se kuitenkin alkuperäistä sarjaa huomattavasti nuorempi ja näin ollen tutut naamat ovat myös kovasti vanhenneet. Eritoten ikä näkyy William Shatnerin eli kapteeni Kirkin kasvoilla (tai kehossa), joka ei ole säilynyt yhtä hyvässä kuosissa kuin vaikka itse Nimoy tai Bonesia esittänyt DeForest Kelley jälkimmäisten rypyistä huolimatta. Olin lisäksi yllättynyt, että itse "Rouva Star trek" eli Majel Barrett ei esiintynyt vielä tässä elokuvassa. 

Wrath of Khan on noin muutoin kestänyt hyvin ajan hammasta ja tätä katsoin itse ainakin lähes samalla mielenkiinnolla, kuin mitä tahansa modernimpaa scifi kohellusta. Oman viehätyksensä tietenkin tuo jo franchinen jonkinlainen tuttuus, jolloin tunnusmusiikin pärähtäessä jo alussa valkokankaalle, tulee aika mukava fiilis. Dvd:ltä tuotettu kuva ei ole tietenkään parasta laatua ja kuvaa oli jouduttu skaalaamaan hieman tavallista pienemmäksi, mutta se oikeastaan sopi tälläisen vanhemman elokuvan esitykseen paremmin kuin hyvin.

Suuret kiitokset vielä järjestäjille tästä kokemusesta! Etenkin herra K:lle, jonka dvd:ltä tätä tuijotettiin

Only Lovers Left Alive

Ohjaaja: Jim Jarmusch
Käsikirjoitus: Jim Jarmusch
Musiikki: Josef van Wissem & Sqürl
Pääosissa: Tom Hiddleston, Tilda Swinton, Mia Wasikowska, John Hurt & Jeffrey Wright
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Only Lovers Left Alive eli tuttavien kesken OLLA kertoo kahdesta toisiaan jo ikuisuuden rakastaneesta vampyyristä, Adamista ja Evestä. Syvästä rakkaudestaan huolimatta pari asuu toistaiseksi toisistaan erillään, Adam autioituneessa Detroitissa ja Eve eksoottisessa Tangerissa. Adam on vaipunut masennuksen kouriin, jonka tajuttuaan Eve on valmis tulemaan maailman toiselta laidalta rakkaansa tueksi. Kauniin jälleennäkemisen sotkee Even varomaton sisko Ava, joka teoillaan vaarantaa kaikkien tilanteen. 

Elokuvaan tutustuin ensimmäistä kertaa työkollegan bongattua leffan trailerin listalta, jossa oli mehukkaimmat tapaukset vuodelle 2014. Ajatuksena oli tietenkin, että tuo otetaan heti ohjelmistoon, kun vaan käsiin saadaan. Leffa, jossa on upeat Tilda Swinton ja Tom ”Loki” Hiddleston vampyyreinä, ja vielä perinteisinä vampyyreinä, on vaan jotain ohittamatonta. OLLA:n kohdalla oli kuitenkin eräs iso ongelma, se ei ollut tulossa Suomeen teatterilevitykseen ensinnäkään.

Only loversin pelastava enkeli oli meidän puljun esimiesnainen ja vuoden positiivisin pohjoiskymenlaaksolainen Elise Brandt. Ihmeisiin kykenevä nainen on jo aikaisemmin tuonut Lontoon Royal Opera Housen tuotoksia valkokankaalle sekä näiden lisäksi musikaaleja ja konsertteja. Only Lovers Left Alive on ensimmäinen elokuva, jonka levityksestä Elise sekä Kuusan Kino vastaa. Budjetti ei ole päätä huimaava, joten suurin voimavara on ollut rakkaus elokuviin

Itse elokuva on upean synkkäsävytteinen ja taiteellinen tapaus, jossa enemmän on kyse visiosta kuin juonellisesta tarinasta. Aiempien vuosien vampyyribuumi koetteli pahoin näille olennoille kirjoitettuja raameja, mutta OLLA:ssa on palattu taas perinteitten äärelle. Auringonvaloa vältetään, päivisin nukutaan eikä se valkosipulikaan kovin miellyttävää ole. Adamin ja Evan ikä myös tulee selvästi esille jo pelkästään hahmojen muisteloissa, mutta myös eri elämänvaiheilta mukaan tarttuneissa esineissä. Elokuvan synkkä, mutta seesteinen tunnelma on juurikin oivallinen vampyyrirakastavaisille, jota tehostaa samaa sarjaa oleva soundtrack.

Wikipedia kertoo, että Adamin rooliin oli alun perin kaavailtu Michael Fassbenderiä, joka joutui kuitenkin aikataulujen takia perääntymään roolista. Vaikka yhtä lailla jumaloin Fassbenderiä, on poikamaisempi Tom ulkonäöllisesti paljon istuvampi Adamiksi. Tom on loistava alakuloisena rokkariretkuna, joka on rakkaaseensa nähden paljon nuorempi ja vähemmän elämää nähnyt. Tilda Swinton puolestaan sopii erikoisen, mutta elegantin ulkomuotonsa ansiosta täydellisesti esittämään sellaista olentoa kuin Eve on. John Hurt on varttuneimpana vampyyrinä sympaattinen hieman jo lievää dementiaa oireileva vanhus. Mia Wasikowskan rooli Avana on odotettua muhevampi, sillä porukan nuorin verenimijä on henkisesti niin paljon muita kypsymättömämpi, itsekäs ja halujensa vietävissä.


Elokuvan Suomen ensi-ilta on vasta 21.3, mutta Studio123:ssa on tulevana perjantaina 28.2 mahdollisuus nähdä tämä mehukas tapaus jo ennakkoon! Näytös alkaa klo 19.30 ja liput on varattavissa jo nettisivuilta!

Only Lovers Left Alive-suomi facebookissa