Mistä tuli inspiraatio tehdä Rudi-elokuva?
- Naapurissani asui vanhempi nainen, jonka kanssa tapasimme kohdata aina viedessämme koiriamme aamulenkille. Vaihdoimme aina lyhyet kuulumiset kohdatessamme, mutta yhtenä aamuna hän lakkasi tervehtimästä minua. Pelkäsin hänen pahastuneen jostain sanomisestani. Näin hänet myöhemmin yhtenä päivänä miehensä kanssa ja nainen näytti todella sairaalta, mutta itselläni ei ollut rohkeutta mennä kysymään, miten hän voi. Noin kolmisen kuukautta myöhemmin naista ei enää näkynyt, vaan pelkästään mies kävelytti aina koiraa. Uskaltauduin sitten kysymään mieheltä, missä hänen vaimonsa on ja oletin rouvan menehtyneen. Mies kuitenkin kertoi vaimonsa asuvan muistisairaiden hoitokodissa, koska tällä oli Alzheimer, joka oli alkanut pahentua juuri samoihin aikoihin, kun tervehtiminenkin jäi. Vaimo ei enää tunnistanut miestään tai lapsiaan, mutta koiransa hän edelleen muisti.
- Tämän jälkeen tuntui, että minun oli tehtävä jotain. Kun kerroin tarinan vaimolleni (Oona-Devi Liebich, myös ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä elokuvassa), hän kertoi omasta isoisästään, jolla oli myös ollut muistisairaus. Koska hänellä oli aiheesta omakohtaista kokemusta, pyysin hänet tekemään käsikirjoituksen kanssani.
Millaista on toimia ohjaajan puikoissa sekä lisäksi näytellä?
- Se oli hyvä kokemus, sillä vaimoni toimi myös ohjaajana ja on itsekin näyttelijä. Itse olen opiskellut näyttelemistä ja ensimmäinen kosketukseni alaan tuli juuri näyttelemisen kautta. Vasta vuosia myöhemmin siirryin tuotantopuolelle. Kysymys oli oikeastaan siitä, että miksi ei näyttelisi, kirjoittaisi ja ohjaisi. Pidetään hauskaa ja nautitaan ajastamme tämän hienon porukan kanssa. Vaikka en ollutkaan ensin sinut käsikirjoituksen viimeisimmän version kanssa, lopputuloksesta tuli todella hyvä. Saimme molemmat (Oonan kanssa) kiitosta tekijätiimiltä keskinäisestä yhteistyöstämme.
Millainen kokemus oli työskennellä oman vaimonsa kanssa?
- Todella antoisaa. Pääsimme yhdessä toteuttamaan molempien haluamia asioita, niin näyttelemisessä, kirjoittamisessa kuin ohjaamisessa. Se oli melkein kuin rakkauden tunnustus omalle puolisolleen. Kaikki tuntui menevän luontevasti yksiin.
Oletteko tehneet aikaisemmin yhteistyötä keskenänne?
- Ei, tämä oli ihan ensimmäinen kerta ja siksi olinkin yllättynyt, että se toimi niin hyvin. Etenkin kun muussa arjessa mielipiteemme eroavat välillä paljonkin toisistaan, oli hämmästyttävää, kuinka tässä projektissa olimme niin yksimielisiä. Kuvausvaiheessa pystyimme näkemään toistemme katseesta, mitä toinen ajatteli ja tämä auttoi paljon ohjatessamme muita näyttelijöitä.
 |
| Murat ja Sophie, Ismail ja Oona |
Mikä elokuvan teon osa-alueista (ohjaus, näyttely, editointi, tuottaminen jne.) tuntuu yleisesti omimmalta tai hauskimmalta?
- Elokuvaa tehdessä jokainen osa-alue on mielenkiintoinen. Rakastan jokaista vaihetta, koska se on aina kokemus sekä tilaisuus oppia uutta. Elokuvat todella kiehtovat ja jo lapsena rakastin katsella elokuvia. Meillä oli lasten huoneessa televisio, josta minä ja veljeni katsoimme myöhäisen illan elokuvia vanhempiemme mentyä jo nukkumaan. Intohimoni elokuvia kohtaan on valtava.
Vaikuttivatko vanhempasi päätymiseesi elokuva-alalle?
- Ei, eivät ollenkaan. He neuvoivat opiskelemaan jotain taloudellisesti turvatumpaa, tavanomaista alaa. Kun lähdin opiskelemaan näyttelemistä, he muistuttivat taiteilijan tien karuudesta. Molemmat kuitenkin silti kannustivat minua valinnassani.
Miten Iron Sky-elokuvasta tuttu Julia Dietze valikoitui mukaan näyttelijäkaartiin?
- Julia Dietze on vaimoni hyvä ystävä ja toki minunkin tuttuni. Heitä yhdistää sama näyttelijätausta ja heidän molempien uransa starttasivat samoihin aikoihin Saksassa. Vaimoni vain kysäisi Julialta tulisiko tämä mukaan elokuvaan ja koska se sopi aikatauluihin, niin Julia tuli mukaan oikein mielellään sen kummemmin empimättä. Ainoa, mitä Julia kysyi heti kättelyssä, oli että saako hän sanoa omat vuorosanansa ranskaksi, koska hän siis osaa myös ranskaa. Totesin, että miksi ei!
Oletteko olleet aikaisemmin Suomessa? Ja mitä pidät tästä paikasta?
- Olen ensimmäistä kertaa Suomessa ja tykkään todella! Pidän täkäläisten ihmisten mentaliteetista. Eilen olimme katsomassa Napapiirin sankarit 2-elokuvaa kutsuvierasnäytöksessä ja pidin todella paljon elokuvan huumorista, sillä se vastaa paljolti omaani. Maisemat kyseisessä elokuvassa olivat myös upeat, tosin en ole vielä täällä nähnyt vastaavia, joten tahdon ehdottomasti tulla toistekin näkemään sellaisia.
Suosikki koirarotusi ja miksi?
- Yhtä on paha mainita, koska rakastan kaikkia koiria! (ja koska kielimuuri). Minulla on ollut eläissäni kaksi koiraa. Toinen vanhempi koira oli tsekkiläinen ja nuoremman löysin Turkista lomamatkani aikana. Tykkään etenkin isoista, hieman nallekarhumaisista koirista.
Danke schön Ismail!
Voi Rudi, minne menit? on nyt elokuvateattereissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti