Näytetään tekstit, joissa on tunniste maya rudolph. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maya rudolph. Näytä kaikki tekstit

26. toukokuuta 2016

Angry Birds


Ohjaaja: Clay Kaytis & Fergal Reilly
Käsikirjoitus: Jon Vitti, Mikael Hed, Mikko Pöllä & John Cohen, pohjaa Rovio Entertainmentin peliin
Musiikki: Heitor Pereira
Pääosissa: Jason Sudeikis, Josh Gad, Danny McBride, Maya Rudolph, Kate McKinnon, Sean Penn, Tony Hale, Keega-Michael Key, Bill Hader, Peter Dinklage & Blake Shelton
Kesto: 1h 37min
Ikäraja: S

Punasulkainen Red (Sudeikis) asuu onnen ja päivänpaisteen täyttämällä saarella muiden lentokyvyttömien lintujen kanssa. Enemmistöstä poiketen Red ei kulje päivästä toiseen hymyssä suin ja onkin yhteisönsä hylkiö. Eräänä päivänä tulee viimeinen pisara täyteen ja Redin kuppi menee nurin. Lintukodon tuomari passittaa vihaisen linnun vihanhallintakurssille, jossa tämä tapaa muun muassa hyperaktiivisen Saken (Gad) ja räjähdysalttiin Pommin (McBride). Kurssi ei Redin osalta ehdi edes kunnolla alkaa, kun saarelle rantautuu uusia asukkaita, vihreitä possuja. Muu kylä ottaa possut avosylin vastaan, mutta Red on erittäin skeptinen, varsinkin possujen jyrättyä hänen talonsa. Muiden pitäessä vaalenpunaisia laseja silmillään ottavat Red, Sakke ja Pommi selvää possujen todellisista aikeista. 


Olin kovin kahden vaiheilla tämän katsomisen kanssa, että jaksaako nyt sittenkään kiinnostaa, vaikka pohjaakin kotimaiseen tuotteeseen. Sony-nimikkeen alla en muista, että olisi hirmuisen montaa hyvää animaatiota koettua, toki muutama poikkeus mahtuu aina mukaan. Kuitenkin se oli varmaa, että originaalina tämä on nähtävä, jos katsoa meinaan ja koska kyseinen versio ei tunnetusti pyöri huisin montaa viikkoa, alkoi aikaraja painaa päälle. Onneksi tuli sitten sellainen "tekee mieli vaan mennä leffaan"-fiilis, jonka varjolla puikahdin tämän katsomaan.  


Angry Birds olikin himpun verran odotuksia parempi elokuva. Ei nyt mikään huippu, mutta kertakatselussa oikein pätevä. Vähän samaan kategoriaan laittaisin kuin Kätyrit elokuvan, jota ei ehkä tulisi katsottua uudestaan, ei siksi että elokuva olisi ollut huono, sillä ei vaan ole tarpeeksi annettavaa useammalle katselulle. Tarinakokonaisuus tässä oli kylläkin paljon tiiviimpi ja harkitumpi, kuin vaikka sen Kätyrit elokuvan kanssa. Vaikka kovin syvissä vesissä ei vihanhallintakurssista huolimatta seilata, on elokuvalla kuitenkin omanlaisensa sanoma. Aina ei voi olla pirtsakka ja iloinen, vaan joskus on ihan tarpeen päästellä niitä höyryjä. Elokuva on kaikille sallittu, mutta ei ollut ollenkaan niin hötöpalloinen, kuin oletin ja muutamat vitsit onkin suunnattu suoraan isommille.


Alkuperäisessä englannikielisessä versiossa on ääninäyttelijät valikoitu onnistuneesti ja äänissä on erityisen paljon "kirjoa". Saken eli Chuckin kohdalla mietin, että kuka tämä oikein on, kun on niin osuva, mutta ei kuitenkaan suoralta kädeltä tunnistettava ääni. Taustalta löytyi Josh Gad niminen hemmo, joka jäi korvaan varmasti siksi, että hänen aikaisempi ääniroolinsa oli Frozen-elokuvan Olaf. Stellan ääni oli myös erikoisen ja kivan kuuloinen, mutta näyttelijä Kate McKinnon ei sanonut itselleni mitään ihmeempää. Sain kuitenkin selville, että SNL-ohjelmassa McKinnon on tavannut esittää Ellen Denegeneresiä ja vaikuttaa siinä erittäin hupaisalta. Muista äänistä pakko nostaa esille tietysti Peter Dinklage, jonka erottaisi mistä vain ja jonka mahtipontinen sointu on omiaan Mahtikotkalle. Hieman harmillista Angry Birdsissä oli, että varsinaisessa lintujen ammunnassa ei kuultu hahmojen hassunhauskoja pelistä tuttuja ääniä, sillä itselleni ne ainakin olivat yksi suurista viehätyksistä pelissä. 

Maahanmuuttoa ja rasismia koskevaa aineistoa en onnistunut bongaamaan tästä elokuvasta.

Angry Birds on perusviihdyttävä koko perheen animaatio, jonka uskon vetoavan vielä suuremmin nuoremman pään kohdeyleisöön ja varsinkin heihin, jotka ovat useampia Rovion pelejä kyseisestä aiheesta tahkoneet. 


 

28. tammikuuta 2015

Big Hero 6


Ohjaaja: Don Hall & Chris Williams
Käsikirjoitus: Jordan Roberts, Dan Gerson & Robert L.Baird
Musiikki: Henry Jackman
Pääosissa: Ryan Potter, Scott Adsit, Daniel Henney, T. J. Miller, Jamie Chung, Génesis Rodríguez, Damon Wayans, Maya Rudolph, James Cromwell & Alan Tudyk
Kesto: 1h 42min
Ikäraja: 7

Disneyn uusin elokuva Big Hero 6 sijoittuu kuvitteelliseen San Fransokion kaupungiin, jossa teini-ikäinen päähenkilömme Hiro kuluttaa aikaansa ottamalla osaa laittomiin robottitaisteluihin omien kyhäelmiensä kanssa. Hirossa olisi potentiaalia muuhunkin ja tämän tietää myös yhtä lailla lahjakas isoveli Tadashi, joka pikkuveikkansa toilailuihin uupuneena, raahaa tämän tutustumaan omaan opinahjoonsa. Tieteistä kiinnostuneita nuoria pursuava koulu tekee lähtemättömän vaikutuksen nuoreen Hiroon ja tämä ottaa tavoitteekseen luoda jotain tarpeeksi ihmeellistä päästäkseen sisälle kouluun. Odottamaton tragedia saapuu kuitenkin romuttamaan Hiron elämän, josta hänet jaloilleen yrittää nostaa vielä odottamattomampi taho.


Marvelin sarjakuvasta ammennettu Disney-masiinan läpi onnistuneesti puserrettu Big Hero 6 on jälleen hienoa työtä animaatiojätiltä. Niinkin hienoa, että se sai osansa Oscar-ehdokkuuksista ja kilpailee Parhaan Animaation-sarjassa. Lego elokuvan jäädessä kokonaan kategoriasta pois, on selvää että kannatukseni kohdistuu tähän elokuvaan tai yhtä kovasti uponneeseen Näin koulutat lohikäärmeesi jatko-osaan. Molemmat nimittäin itkettivät ja hymyilyttivät siihen malliin, että en osaa sanoa parasta kahdesta parhaasta.

Big Hero 6 on yhtä siisti, kuin mikä tahansa Marvelin supersankarikuva, mutta se on saanut myös aimoannoksen herttaisuutta ja viattomuutta Disneyn tapaan. Juonikuvio ei toki tarjoile mitään suuria mullistuksia ja monimutkaisia polkuja, onhan kyseessä myös lapsille suunnattu elokuva. Edellä mainittu ei kuitenkaan menoa ja ennen kaikkea myötäelämistä estä ollenkaan, vaan mukaantempaavuus on käännetty maksimiasteelle. Visuaalinen puoli  pääsee parhaiten esille San Fransokion upeissa maisemissa ja yksityiskohdissa yhdistäen inpiraationa toimineet kaksi kaupunkia saumattomaksi kokonaisuudeksi. Musiikistakin on pakko tehdä maininta, kun kyseessä on "Zimmerin oppipoika" Henry Jackman, joka on tehnyt aikaisemminkin musiikkia supersankarielokuviin (Kapteeni Amerikan jatko-osa, X-Men: First class) sekä esimerkiksi Räyhä-Ralfiin. 


Koska olen sen verran jo Oscar-huuruissani, en voinut malttaa kovinkaan montaa päivää tämän elokuvan katsomisen kanssa. Tästä johtuen katsomani versio oli suomeksi puhuttu versio, koska ensimmäisellä esitysviikolla pyöri pelkästään se. Originaali versio on saapumassa vasta tulevana viikonloppuna, enkä olisi selvinnyt maltillisesti odottaen sinne asti mitenkään päin. Dubbaukseen onneksi tottuu jonkin aikaa elokuvaa katsottuaan, ainoastaan korvaan särähtelee "liian tutut" suomalaiset ääninäyttelijät, eikä se johdu dubbauksen laadusta tai mistään, vaan kun en esimerkiksi saa Minttu Mustakallion virnuilevaa naamaa pois päästäni Cass-tädin puhuessa. 

Big Hero 6:n yksi tärkeimpiä hahmoja ei ole ihminen, vaan puhallettava robotti Baymax, joka hurmaa jo elokuvan trailerissa. Hahmon ohjelmoinnista ja liikkumistavoista syntyy ratkiriemukkaita hetkiä, joille röhötystä on hyvin vaikea välttää. Baymaxin ja Hiron vuorovaikutus on elokuvassa keskeisessä osassa, varsinkin Hiron oppiessa jotain itsestään kumipalleron kanssa toimiessa. Baymaxin mahdottoman vetoava olemus selittyy sympaattisen luonteen lisäksi sen liikeradassa ja ulkomuodossa: animaattorit päätyivät käyttämään Baymaxin liikkeen pohjana pingviinin poikasten tapaa tallustaa eteenpäin (lähde, sisältää spoilereita).

Big Hero 6 on jälleen nappisuoritus Disneyn puolelta. 

Nörttipätemistä voi elokuvan jo nähneet lukea Ruudukon blogista! (spoilereita!)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...