Snowden

Ohjaaja: Oliver Stone
Käsikirjoitus: Kieran Fitzgerald & Oliver Stone, pohjaa Luke Hardingin kirjaan The Snowden Files ja Anatoly Kucherenan kirjaan Time of the Octopus
Musiikki: Craig Armstrong
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Shailene Woodley, Melissa Leo, Zachary Quinto, Tom Wilkinson, Scott Eastwood, Logan Marshall-Green, Timothy Olyphant, Ben Schnetzer, Keith Stanfield, Rhys Ifans & Nicolas Cage
Kesto: 2h 14min
Ikäraja: 12

Snowden pohjaa tositapahtumiin ja kertoo rohkean nuoren yhdysvaltalaisen miehen Edward Snowdenin tekemistä paljastuksista, jotka ajoivat hänet maanpakoon. Snowden (Gordon-Levitt) on tietotekniikan taitaja, joka työskenteli niin CIA:n, puolustustiedustelupalvelu DIA:n ja kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n leivissä. Kansalaisten turvallisuuden nimissä tehty viestintävälineisiin kohdistettu maailmanlaajuinen urkinta, joka kohdistui myös laajasti ihan oman maan asukkaisiin, rikkoi Snowdenin oikeuden tajua. Samalla työhön liittyvä äärimmäinen salassapitovelvollisuus tekee hallaa parisuhteelle tyttöystävä Linsay Millsin (Woodley) kanssa. Lopulta Snowden päättää tehdä uhkarohkean tempun ja anastaa tuhansia huippusalaisia asiakirjoja näyttääkseen ihmisille totuuden. Vasta paettuaan maasta Hongkongiin, hän tapaa salassa toimittajat, joille luovuttaa kaiken tietonsa haastattelun kera. 

Elokuva saakin alkunsa juuri Hongkongin maaperältä, jossa Snowden valmistautuu kohtaamaan toimittajat ja paljastamaan tietonsa. Tilanteessa on jo jännitettä, sillä Snowden on jo piilosilla tiedustelupalveluiden vakoilutaidot tuntien, vaikka vielä tietoja ei olekaan julkistettu maailmalle. Hänen alettua kertomaan tarinaansa kameralle siirrymme seuraamaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty alkaen Snowdenin palveluksesta armeijasta. Jouduttuaan keskeyttämään palveluksen joutui Snowden etsimään uusia keinoja palvella maataan ja tämä tie sekä tietenkin tietoteknillinen lahjakkuus ajoi hänet alunperin tiedustelupalveluiden maailmaan. 

Rakenteessa ja oikeastaan koko elokuvassa on paljolti samaa kuin toisessa Oscar-tärpissä Sullyssä. Tässäkin jännitys pääsee tiivistymään niihin kriittisiin hetkiin, kun Snowden esimerkiksi tekee tietojen anastuksen, vaikka tiedät kyllä jo valmiiksi hänen siinä onnistuneen. Alkupuolla nähtyihin kohtauksiin palataan myös uudestaan, mutta nyt pohja on vielä selkeämpi ja ymmärrät aiemmin näkemästäsi vielä enemmän. Oscar-täky Snowden on laatunsa ja muiden selkeiden elementtien (Stone, tositapahtumiin perustuva jne.) tähden jo valmiiksi, mutta huomioitavaa on myös, että viime vuonna parhaan dokumentin Oscarin vei samasta hepusta kertova dokumentti Citizenfour. Voisin veikkailla jo tämänkin olevan muutaman ehdokkuuden pokaaja (ohjaus, käsikirjoitus ehkä?), mutta ei niitä johtotähtiä kuitenkaan, vaikka ehdottomasti hyvä onkin.

Joseph Gordon-Levitt on ihan mukiinmenevä näyttelijä, mutta tuntuu ensin vähän vetäytyneeltä Snowdenin roolissa ja ilmeettömyyden tähden vaikealukuiselta. Hahmon on ilmeisen tarkoituskin olla kuvatun kaltainen ja ilmintää juuri esikuvansa olemusta, mutta tässä huomaa, että vaikka Gordon-Levitt onkin lahjakas, olisi vielä petraamisen varaa heijastaa tunteita pienen pienillä eleillä. Päädyn aina vertaamaan "ilmeettömien hahmojen" esityksessä suorituksia Ryan Goslingiin, joka on huippuesimerkki siitä, miten tämä tehdään. Shailene Woodley on puolestaan jopa liian hyvä annettuun rooliinsa pelkkänä statistisena hahmona ja toivottavasti hänelle siunaantuu jotain vaativampaa tulevaisuudessa. Sivurooleissa on monta suurta karismaa ja tuttua naamaa sekä Nicolas Cage. Clint Eastwoodin poikaa Scottia en osannut yhdistää oikein vielä elokuvan aikana, vaikka pirun tutulta näyttikin, enkä myöskään osannut yhdistää Ben Schnetzeriä Pride-elokuvaan. 

Snowden on Oscar-tärppi jälleen mielenkiintoisen tositarinan pohjalta, jossa nuori mies paljastaa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden nimissä tehdyt vakoilut koko maailmalle. 

Traileri pienellä SPOILERI-varoituksella, jos Snowdenin tarina ei ole ennestään jo tuttu. Tämä antaa myös ihan liian jumputijumputipaukejysäys-kuvan leffasta.

 

Noidan oppipoika (+ toy story3)

Tästä on jo aikaa kulunut, kun tämän kävin katsomassa, mutta se ei jättänyt minuun niin suurta vaikutusta, että olisin kokenut pakottavaa tarvetta jakaa sen maailmalle. Samana päivänä tätä ennen tuli myös katsottua TOY STORY 3, joka oli aivan tavattoman piristävä, hellyyttävä ja jopa yllättävän suurissa määrin jännittävä, vaikka tiesi kaiken päättyvän hyvin. En lähde tekemään arviota tästä elokuvasta erikseen, koska blogikollegani Arttu kirjoitti siitä jo arvostelun, joka tuo esiin mielestäni olennaisen. Haluan vain lisätä, että omalla kohdalla odotukset kohdistuivat erityisesti Keniin ja Barbieen ja nämä veivät ainakin minun huomioni aina kun vilahtivat kankaalla (kiitos Mattel, kun annoit käyttöoikeudet!). Mutta ei siitä enempää, katsokaa ja todetkaa itse miten joskus toisinaan 3.osa toimii jopa paremmin kuin aiemmat.

Noidan oppipojan pyörähtäessä käyntiin heti alku prologin jälkeen tulee kohtaus, missä päähenkilö herää omassa huoneessaan ja yöpöydällä ihan kunnolla kuvassa näkyy Buzz Lightyear lelu. Ei siinä olisi muuten ollut mitään ihmeellistä, mutta kun oli tosiaan n. tuntia ennen katsonut sen Toy Storyn niin hetken kelasi että mitäs nyt oltiinkaan katsomassa. Elokuvan nimi voi olla joidenkin mielestä harhaanjohtava, sillä "noita" on yleensä naispuolinen ja Nicolas Cage:n hahmon, johon tämä viittaa on tarkoitus (tietääkseni) olla mies, mutta ei voi mitään, suomennus on mitä on.

Juoni tiivistettynä: Balthazar (Cage) oli Merlinin oppipoika Horvath:n (Alfred Molina) ja Veronican (uhkean ihana Monica Bellucci) kanssa, kunnes Horvath petti heidät liittoutumalla Merlinin pahimman vihollisen Morgana le Fayn kanssa. Yhteenoton tiimellyksessä Veronica uhraa itsensä ja imaisee Morganan sielun itseensä. Säilyttääkseen Veronican hengen ja palauttaakseen rauhan Balthazar lukitsee kaikki kolme Grimholdiin eli maatuska nuken eri kerroksiin. Vankila on pitänyt hyvin nykypäivään asti ja kerännyt uusiakin asukkaita, kunnes Horvath murtautuu vapaaksi. Balthazar tarvitsee nyt monia vuosia aiemmin kohtaamansa ennustetun oppipojan, joka on tuleva suuri "noita" ja Merlinin seuraaja. Tähän hommaan määräytyy Dave Stutler, fysiikan nörtti, jolla on jo valmiiksi omia arkielämän kamppailujaan. Pääsemme jälleen seuraamaan nuoren miehen oppipolkua, jonka tarvitsee lähinnä vain oppia uskomaan itseensä täyttääkseen oman kohtalonsa. Se perus.

Noidan oppipoika on katsottava, mutta et myöskään menetä paljoa, jos tämä jää välistä. Nicolas Cage ja muut vanhemmat elokuvakonkarit selviävät rooleistaan ihan mukiinmenevästi, mutta itseäni ainakin joissain kohdissa kävi rassaamaan tämä päähenkilön esittäjä Jay Baruchel, joka narisee paljon paremmin Näin koulutat lohikäärmeesi animaatiossa. Myöskin todella väkisin mukaan ympätyltä maistuva rakkaustarina päähenkilön ja tämän ihastuksen välillä kerrankin häiritsee. Paitsi muutamassa kohdassa, jossa visuaalisuus ja oikea musiikki tekee kohtauksista kuin eri elokuvan. Tykkäsin muutamista omaperäisistä lisistä ja toimintaa löytyy ihan mukavasti. Paras kohtaus on kyllä tämä Disneyn Fantasiasta lainattu elokuvan kanssa samanniminen pätkä, jossa toisinnetaan Mikki Hiiren kommellukset Daven yrittäessä saada mopit taipumaan maagiseen tahtoonsa. Siihen, ettei Noidan oppipoika nyt niin suuresti koskettanut minua, selittyy paljolti sillä että odotukset oli pikkaisen liian korkealla ja kun tämän katsoi vuoden parhaan animaation jälkeen niin pohja siinä nyt menee vähemmästäkin.


Ohjaaja: Jon Turteltaub
Pääosissa: Nicolas Cage, Jay Baruchel, Alfred Molina, Teresa Palmer, Monica Bellucci
Kesto: 1h 50 min

Traileriiii
Artun Toy Story 3 arvostelu
Seuraa blogiani Bloglovinin