TV Poiminta: Pride

Keskiviikko 28.6. (=TÄNÄÄN)

Yle Teema, klo 22.00

Ohjaaja: Matthew Warchus
Käsikirjoitus: Stephen Beresford
Musiikki: Christopher Nightingale
Pääosissa: Ben Schnetzer, Bill Nighy, Imelda Staunton, Andrew Scott, Dominic West, Paddy Condisine, George MacKay, Joe Gilgun, Faye Marsay, Jessica Gunning & Lisa Palfrey
Kesto: 2h
Ikäraja:7

"Tositapahtumiin pohjaava Pride kertoo monissa muissa brittikomedioissakin taustalla pyörineestä kaivostyöläisten vuoden mittaisesta lakosta Thatcherin hallinnon päätöksiä vastaan vuonna 1984-85. Se valoittaa suurelle yleisölle tuntemattomampaa sivujuonta, jossa kaivostyöläiset saivat tukea yllättävältä taholta. Nuori ja innovatiivinen Mark Ashton on pienen, mutta sitäkin aktiivisemman homojen oikeuksia ajavan järjestön johtohahmo Lontoon päässä. Mark näkee kaivostyöläisten epätoivoisessa taistelussa samanlaista vääryyttä ja kohtelua, jota on itsekin saanut osakseen kuuluessaan vähemmistöryhmään ja haluaa osoittaa tukensa. Tästä saa alkunsa LGSM (Lesbians and Gays Support the Miners), jonka tarkoituksena on kerätä varoja tukeakseen kaivostyöläisten lakkoa. Tuen kerääminen sujuu paremmin kuin odotetusti, mutta ongelmaksi muodostuu avun vastaanottaminen, sillä kaikki eivät ole valmiita ottamaan apua vastaan "tuollaisilta". Homoryhmän viimein löydettyä erään pienen walesilaisen kaivoskaupungin, joka huolii heidän taloudellisen tukensa, haluavat he keräysvarojensa lisäksi osoittaa tukensa myös vierailulla. 

Pridessa hienointa on sen mieltä lämmittävä tarina, joka osoittaa hyvin, kuinka totuus on tarua ihmeellisempää. Tietenkin elokuvan vaativan dramatiikan takia on asioita väritetty ja käänteiden kohdalla menty kovempaa vauhtia, mutta mikään ei tunnu ollenkaan teennäiseltä. Sama toistuu elokuvan räiskyvässä huumorissakin: kun alkuasetelma on jo valmiiksi hupaisa, tilannekomiikkaa syntyy ihan luonnostaan ja hulluimmatkin tilanteet istuvat elokuvaan luontevasti. A-luokan brittikomedian piirteet tulevat esiin myös oivallisessa hahmokaartissa, jossa useampi pääsee kertomaan henkilökohtaista tarinaansa ja olemaan yhtä lailla merkittävä kuin päähenkilö.

Pride on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Jos tähtiä jakelisin tässä blogissa, niin kokonaiset viisi tulisi tälle." (koko juttu täällä)

KATSOKAA. Tulee olemaan areenassa katsottavissa 14 päivää, linkki tässä 

Niin ja oikein hyvää Pride-viikkoa kaikille! 


 

Snowden

Ohjaaja: Oliver Stone
Käsikirjoitus: Kieran Fitzgerald & Oliver Stone, pohjaa Luke Hardingin kirjaan The Snowden Files ja Anatoly Kucherenan kirjaan Time of the Octopus
Musiikki: Craig Armstrong
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Shailene Woodley, Melissa Leo, Zachary Quinto, Tom Wilkinson, Scott Eastwood, Logan Marshall-Green, Timothy Olyphant, Ben Schnetzer, Keith Stanfield, Rhys Ifans & Nicolas Cage
Kesto: 2h 14min
Ikäraja: 12

Snowden pohjaa tositapahtumiin ja kertoo rohkean nuoren yhdysvaltalaisen miehen Edward Snowdenin tekemistä paljastuksista, jotka ajoivat hänet maanpakoon. Snowden (Gordon-Levitt) on tietotekniikan taitaja, joka työskenteli niin CIA:n, puolustustiedustelupalvelu DIA:n ja kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n leivissä. Kansalaisten turvallisuuden nimissä tehty viestintävälineisiin kohdistettu maailmanlaajuinen urkinta, joka kohdistui myös laajasti ihan oman maan asukkaisiin, rikkoi Snowdenin oikeuden tajua. Samalla työhön liittyvä äärimmäinen salassapitovelvollisuus tekee hallaa parisuhteelle tyttöystävä Linsay Millsin (Woodley) kanssa. Lopulta Snowden päättää tehdä uhkarohkean tempun ja anastaa tuhansia huippusalaisia asiakirjoja näyttääkseen ihmisille totuuden. Vasta paettuaan maasta Hongkongiin, hän tapaa salassa toimittajat, joille luovuttaa kaiken tietonsa haastattelun kera. 

Elokuva saakin alkunsa juuri Hongkongin maaperältä, jossa Snowden valmistautuu kohtaamaan toimittajat ja paljastamaan tietonsa. Tilanteessa on jo jännitettä, sillä Snowden on jo piilosilla tiedustelupalveluiden vakoilutaidot tuntien, vaikka vielä tietoja ei olekaan julkistettu maailmalle. Hänen alettua kertomaan tarinaansa kameralle siirrymme seuraamaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty alkaen Snowdenin palveluksesta armeijasta. Jouduttuaan keskeyttämään palveluksen joutui Snowden etsimään uusia keinoja palvella maataan ja tämä tie sekä tietenkin tietoteknillinen lahjakkuus ajoi hänet alunperin tiedustelupalveluiden maailmaan. 

Rakenteessa ja oikeastaan koko elokuvassa on paljolti samaa kuin toisessa Oscar-tärpissä Sullyssä. Tässäkin jännitys pääsee tiivistymään niihin kriittisiin hetkiin, kun Snowden esimerkiksi tekee tietojen anastuksen, vaikka tiedät kyllä jo valmiiksi hänen siinä onnistuneen. Alkupuolla nähtyihin kohtauksiin palataan myös uudestaan, mutta nyt pohja on vielä selkeämpi ja ymmärrät aiemmin näkemästäsi vielä enemmän. Oscar-täky Snowden on laatunsa ja muiden selkeiden elementtien (Stone, tositapahtumiin perustuva jne.) tähden jo valmiiksi, mutta huomioitavaa on myös, että viime vuonna parhaan dokumentin Oscarin vei samasta hepusta kertova dokumentti Citizenfour. Voisin veikkailla jo tämänkin olevan muutaman ehdokkuuden pokaaja (ohjaus, käsikirjoitus ehkä?), mutta ei niitä johtotähtiä kuitenkaan, vaikka ehdottomasti hyvä onkin.

Joseph Gordon-Levitt on ihan mukiinmenevä näyttelijä, mutta tuntuu ensin vähän vetäytyneeltä Snowdenin roolissa ja ilmeettömyyden tähden vaikealukuiselta. Hahmon on ilmeisen tarkoituskin olla kuvatun kaltainen ja ilmintää juuri esikuvansa olemusta, mutta tässä huomaa, että vaikka Gordon-Levitt onkin lahjakas, olisi vielä petraamisen varaa heijastaa tunteita pienen pienillä eleillä. Päädyn aina vertaamaan "ilmeettömien hahmojen" esityksessä suorituksia Ryan Goslingiin, joka on huippuesimerkki siitä, miten tämä tehdään. Shailene Woodley on puolestaan jopa liian hyvä annettuun rooliinsa pelkkänä statistisena hahmona ja toivottavasti hänelle siunaantuu jotain vaativampaa tulevaisuudessa. Sivurooleissa on monta suurta karismaa ja tuttua naamaa sekä Nicolas Cage. Clint Eastwoodin poikaa Scottia en osannut yhdistää oikein vielä elokuvan aikana, vaikka pirun tutulta näyttikin, enkä myöskään osannut yhdistää Ben Schnetzeriä Pride-elokuvaan. 

Snowden on Oscar-tärppi jälleen mielenkiintoisen tositarinan pohjalta, jossa nuori mies paljastaa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden nimissä tehdyt vakoilut koko maailmalle. 

Traileri pienellä SPOILERI-varoituksella, jos Snowdenin tarina ei ole ennestään jo tuttu. Tämä antaa myös ihan liian jumputijumputipaukejysäys-kuvan leffasta.

 

Pride

Ohjaaja: Matthew Warchus
Käsikirjoitus: Stephen Beresford
Musiikki: Christopher Nightingale
Pääosissa: Ben Schnetzer, Bill Nighy, Imelda Staunton, Andrew Scott, Dominic West, Paddy Condisine, George MacKay, Joe Gilgun, Faye Marsay, Jessica Gunning & Lisa Palfrey
Kesto: 2h
Ikäraja:7

Tositapahtumiin pohjaava Pride kertoo monissa muissa brittikomedioissakin taustalla pyörineestä kaivostyöläisten vuoden mittaisesta lakosta Thatcherin hallinnon päätöksiä vastaan vuonna 1984-85. Se valoittaa suurelle yleisölle tuntemattomampaa sivujuonta, jossa kaivostyöläiset saivat tukea yllättävältä taholta. Nuori ja innovatiivinen Mark Ashton on pienen, mutta sitäkin aktiivisemman homojen oikeuksia ajavan järjestön johtohahmo Lontoon päässä. Mark näkee kaivostyöläisten epätoivoisessa taistelussa samanlaista vääryyttä ja kohtelua, jota on itsekin saanut osakseen kuuluessaan vähemmistöryhmään ja haluaa osoittaa tukensa. Tästä saa alkunsa LGSM (Lesbians and Gays Support the Miners), jonka tarkoituksena on kerätä varoja tukeakseen kaivostyöläisten lakkoa. Tuen kerääminen sujuu paremmin kuin odotetusti, mutta ongelmaksi muodostuu avun vastaanottaminen, sillä kaikki eivät ole valmiita ottamaan apua vastaan "tuollaisilta". Homoryhmän viimein löydettyä erään pienen walesilaisen kaivoskaupungin, joka huolii heidän taloudellisen tukensa, haluavat he keräysvarojensa lisäksi osoittaa tukensa myös vierailulla. 

Pride elokuvaan en ollut ihme ja kumma kyllä törmännyt ollenkaan ennen sen ensi-iltaa. Vasta uuden leffaviikon ohjelmistoon tutustuminen herätti uteliaisuuden, kun ymmärsin vain sen verran, että kyseessä on brittiläinen komedia, jossa on Bill Nighy ja homoaktivisteja, mikä olikin jo enemmän kuin tarpeeksi etukäteisinfoa. Elokuva itse lunasti kirkkaasti mahdolliset etukäteisodotukset, sillä Pride oli kerrassaan mainio! Salista lähti suunpielet korvissa ja tippa linssissä.

Pridessa hienointa on sen mieltä lämmittävä tarina, joka osoittaa hyvin, kuinka totuus on tarua ihmeellisempää. Tietenkin elokuvan vaativan dramatiikan takia on asioita väritetty ja käänteiden kohdalla menty kovempaa vauhtia, mutta mikään ei tunnu ollenkaan teennäiseltä. Sama toistuu elokuvan räiskyvässä huumorissakin: kun alkuasetelma on jo valmiiksi hupaisa, tilannekomiikkaa syntyy ihan luonnostaan ja hulluimmatkin tilanteet istuvat elokuvaan luontevasti. A-luokan brittikomedian piirteet tulevat esiin myös oivallisessa hahmokaartissa, jossa useampi pääsee kertomaan henkilökohtaista tarinaansa ja olemaan yhtä lailla merkittävä kuin päähenkilö. 

Tuoreempi kasvo Ben Schnetzer hoitaa päähenkilön roolin taisteluvalmiina Mark Ashtonina. Katsojalle kuitenkin enemmän vielä sivupääosassa on harvoihin fiktiivisiin hahmoihin lukeutuva Joe Cooper (George MacKay), joka kamppailee hyväksynnän ja kaapista ulos tulemisen kanssa. Faye Marsay kummittelee itselleni nyt joka paikassa, kun viimeksi hän oli Tohtorin jouluspesiaalissa Shonan roolissa ja sitä ennen vielä tutumpi White Queen-sarjasta Anne Nevillenä ja tässä elokuvassa hän on tosiaan päälepakko Steph. Homopoppoosta täytyy nostaa tapetille vielä Uudesta Sherlockista tuttu Andrew Scott, jonka roolihahmo Gethin vaikuttaa ensin jäävän vain taustalle, mutta tälläkin hahmolla on oma tarinansa kerrottavana. Kyläisistä hekumallisimmat ovat tietenkin Bill Nighyn hiljainen virastoherra Cliff ja Imelda Stauntonin jämerä Hefina.

Pride on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Jos tähtiä jakelisin tässä blogissa, niin kokonaiset viisi tulisi tälle.