Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Ohjaaja: Dean DeBlois
Käsikirjoitus: Dean DeBlois
Musiikki: John Powell
Pääosissa: Jay Baruchel, Gerard Butler, Cate Blanchett, Craig Ferguson, America Ferrara, Jonah Hill, Christopher Mintz-Plasse, T.J. Miller, Kristen Wiig, Djimon Hounsou & Kit Harington
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 7

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 elokuvan tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Öystilän hurjat viikingit ovat löytäneet harmonisen tasapainon yhteiseloon lohikäärmeiden kanssa. Viikingien laajennettua henkistä maailmankuvaansa lohikäärmeiden hyväksynnällä, on heidän maailmankuvansa laajentunut myös konkreettisesti. Nuoreksi aikuiseksi pyrähtänyt Hikotus on erityisen kiinnostunut tutkimaan uusia mantereita Hampaattoman kanssa liitäen ja samalla pakenee alati lähestyviä velvollisuuksiaan vapauden tunteeseen. Erään tutkimusmatkan tuoksinassa Hikotus tulee törmänneeksi lohikäärmeiden metsästäjiin, jotka toimittavat saaliinsa eteenpäin lohikäärmeitä orjuuttavan Drago-nimisen miehen kynsiin.

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 elokuvan dubattu versio käväisi jo ennakkonäytöksenä ohjelmistossa, mutta itse päätin malttaa odottaa originaalia versiota. Tähän päivään mennessä olenkin nähnyt elokuvan alkuperäisversion jo peräti kahdesti, joka kertoo jo mielestäni aika hyvin, mitä pidin elokuvasta. Ensimmäisellä kerralla toinen blogisti Arttu oli myös mukana, jolle katsomiskerta oli silloin jo toinen, koska hän oli tsekannut aiemmin dubatun ennakon. Tämäkin kertoo jo jotain. 

Pidin kovastikin ensimmäisestä elokuvasta, mutta Näin koulutat lohikäärmeesi 2 onnistuu yllättämään ja peittoamaan jopa aikaisemman elokuvan. Leffaa katsoessa ei tunnu yhtään siltä, että katsoisi "lastenleffaa" vaan animoitua aikuisten seikkailu/fantasiaelokuvaa. Elokuva on Dreamworksin animaatioksi hyvinkin synkkä ja käsittelyssä on menetyksen tuskaa ja sotaisiakin tunnelmia. Suurena vastapainona toki paljon osuvaa huumoria, riemuisaa toivoa ja vapaana liitämistä. Elokuvassa on myös harvinaisen paljon hetkiä, joissa päähenkilö pohtii omaa minuuttaan ja merkitystään heijastaen pohdintoihinsa menneisyyden sekä nykyisyyden vaikuttavia tapahtumia. 

Tunnepuoli on voimakas ja itkumittari tulee nopeasti täyteen ja tämähän on vain erittäin hieno asia elokuvan kannalta. Luulin tosissaan toisen katselukerran olevan helpompi, mutta roskia menee silmiin vain entistä pahemmin. Jotenkin jo se, kun tietää mitä tulee käymään, tekee katsomisen ilman nenäliinaa mahdottomaksi. Lisäksi mielleyhtymät muihin koskettaviin kohtauksiin muissa elokuvissa, edesauttoivat asiaa sekä uskomattoman koskettava musiikki.

Ääninäyttelyn kannalta suosittelen ehdottomasti originaalia, vaikka suomalaisen dubbauksen taso olisi kuinka laadukasta tahansa. Pääosaa esittävän Jay Baruchelin ääntä ei vain voi jäljitellä kukaan muu kuin hän itse. Muissa rooleissa on myös kovia tekijöitä, joita hävettävää kyllä en tunnistanut puoliakaan, mutta menköön sen piikkiin, että osasivat ainakin eläytyä erilaiseen rooliin tunnistamattomuuteen asti. Monen viikinki karjun skottilaista aksenttiakaan ei niin vaan siirretä suomenkieliseen versioon.

Originaali versio Studiolla näillä näkymin tänään viimeistä kertaa, joten kipin kapin katsomaan, itkemään ja kuuntelemaan. Näytös alkaa klo 19.30!

 

Noidan oppipoika (+ toy story3)

Tästä on jo aikaa kulunut, kun tämän kävin katsomassa, mutta se ei jättänyt minuun niin suurta vaikutusta, että olisin kokenut pakottavaa tarvetta jakaa sen maailmalle. Samana päivänä tätä ennen tuli myös katsottua TOY STORY 3, joka oli aivan tavattoman piristävä, hellyyttävä ja jopa yllättävän suurissa määrin jännittävä, vaikka tiesi kaiken päättyvän hyvin. En lähde tekemään arviota tästä elokuvasta erikseen, koska blogikollegani Arttu kirjoitti siitä jo arvostelun, joka tuo esiin mielestäni olennaisen. Haluan vain lisätä, että omalla kohdalla odotukset kohdistuivat erityisesti Keniin ja Barbieen ja nämä veivät ainakin minun huomioni aina kun vilahtivat kankaalla (kiitos Mattel, kun annoit käyttöoikeudet!). Mutta ei siitä enempää, katsokaa ja todetkaa itse miten joskus toisinaan 3.osa toimii jopa paremmin kuin aiemmat.

Noidan oppipojan pyörähtäessä käyntiin heti alku prologin jälkeen tulee kohtaus, missä päähenkilö herää omassa huoneessaan ja yöpöydällä ihan kunnolla kuvassa näkyy Buzz Lightyear lelu. Ei siinä olisi muuten ollut mitään ihmeellistä, mutta kun oli tosiaan n. tuntia ennen katsonut sen Toy Storyn niin hetken kelasi että mitäs nyt oltiinkaan katsomassa. Elokuvan nimi voi olla joidenkin mielestä harhaanjohtava, sillä "noita" on yleensä naispuolinen ja Nicolas Cage:n hahmon, johon tämä viittaa on tarkoitus (tietääkseni) olla mies, mutta ei voi mitään, suomennus on mitä on.

Juoni tiivistettynä: Balthazar (Cage) oli Merlinin oppipoika Horvath:n (Alfred Molina) ja Veronican (uhkean ihana Monica Bellucci) kanssa, kunnes Horvath petti heidät liittoutumalla Merlinin pahimman vihollisen Morgana le Fayn kanssa. Yhteenoton tiimellyksessä Veronica uhraa itsensä ja imaisee Morganan sielun itseensä. Säilyttääkseen Veronican hengen ja palauttaakseen rauhan Balthazar lukitsee kaikki kolme Grimholdiin eli maatuska nuken eri kerroksiin. Vankila on pitänyt hyvin nykypäivään asti ja kerännyt uusiakin asukkaita, kunnes Horvath murtautuu vapaaksi. Balthazar tarvitsee nyt monia vuosia aiemmin kohtaamansa ennustetun oppipojan, joka on tuleva suuri "noita" ja Merlinin seuraaja. Tähän hommaan määräytyy Dave Stutler, fysiikan nörtti, jolla on jo valmiiksi omia arkielämän kamppailujaan. Pääsemme jälleen seuraamaan nuoren miehen oppipolkua, jonka tarvitsee lähinnä vain oppia uskomaan itseensä täyttääkseen oman kohtalonsa. Se perus.

Noidan oppipoika on katsottava, mutta et myöskään menetä paljoa, jos tämä jää välistä. Nicolas Cage ja muut vanhemmat elokuvakonkarit selviävät rooleistaan ihan mukiinmenevästi, mutta itseäni ainakin joissain kohdissa kävi rassaamaan tämä päähenkilön esittäjä Jay Baruchel, joka narisee paljon paremmin Näin koulutat lohikäärmeesi animaatiossa. Myöskin todella väkisin mukaan ympätyltä maistuva rakkaustarina päähenkilön ja tämän ihastuksen välillä kerrankin häiritsee. Paitsi muutamassa kohdassa, jossa visuaalisuus ja oikea musiikki tekee kohtauksista kuin eri elokuvan. Tykkäsin muutamista omaperäisistä lisistä ja toimintaa löytyy ihan mukavasti. Paras kohtaus on kyllä tämä Disneyn Fantasiasta lainattu elokuvan kanssa samanniminen pätkä, jossa toisinnetaan Mikki Hiiren kommellukset Daven yrittäessä saada mopit taipumaan maagiseen tahtoonsa. Siihen, ettei Noidan oppipoika nyt niin suuresti koskettanut minua, selittyy paljolti sillä että odotukset oli pikkaisen liian korkealla ja kun tämän katsoi vuoden parhaan animaation jälkeen niin pohja siinä nyt menee vähemmästäkin.


Ohjaaja: Jon Turteltaub
Pääosissa: Nicolas Cage, Jay Baruchel, Alfred Molina, Teresa Palmer, Monica Bellucci
Kesto: 1h 50 min

Traileriiii
Artun Toy Story 3 arvostelu
Seuraa blogiani Bloglovinin