Captain America: Civil War

Ohjaaja: Anthony Russo & Joe Russo
Käsikirjoitus: Christopher Markus & Stephen McFeely
Musiikki: Henry Jackman 
Pääosissa: Chris Evans, Robert Downey Jr., Scarlett Johansson, Sebastian Stan, Chadwick Boseman, Anthony Mackie, Don Cheadle, Elizabeth Olsen, Paul Bettany, Jeremy Renner, Paul Rudd, Tom Holland, Emily VanCamp, Frank Grillo, William Hurt, Daniel Brühl, John Slattery, Martin Freeman, Marisa Tomei, Alfre Woodard, John Kani & Hope Davis
Kesto: 2h 27min
Ikäraja: 12

Edellisen Avengers-elokuvan, Age of Ultronin, tapahtumien jälkimainingeissa sekä Kostajien viimeisimmän keikan vaatimien sivullisten uhrien tähden, on luotto supersankareita kohtaan rapissut. Huoli yleisestä turvallisuudesta ajaa viranomaiset laatimaan kansainvälisen sopimuksen, jonka seurauksena perustettaisiin supersankarien toimia valvova taho, joiden alla sankarit saisivat toimia vain luvanvaraisesti. Sokovian sopimukseksi nimetty nivaska tuodaan Kostajien eteen allekirjoitettavaksi. Omatuntonsa soimaama Tony Stark "Iron Man" uskoo tässä kohtaa allekirjoittamisen olevan oikea ratkaisu. Kapteeni Amerikka asettuu yllättäen vastakannalle, sillä kokee oman moraalinsa olevan se, jonka pohjalta päätökset toimintaan on tehtävä, eikä odottaa tai jopa rukoilla lupaa toimia ulkopuoliselta taholta. Monella muullakin Kostajalla on omat mielipiteensä allekirjoittamisesta, puolesta sekä vastaan, perusteluiden vaihdellessa. Tämä tekee väkisinkin välirikon porukan välille, eikä mielipiteillä ole enää siinä kohtaa väliä, kun jo allekirjoittaneet määrätään ottamaan kiinni lainsuojattomaksi leimatut sankaritoverinsa. 

Captain America: Civil War on Kapun kolmas oma elokuva, mutta kävisi melkein yhtä hyvin kolmannesta Avenger-elokuvasta. Elokuva on varsinainen supersankareiden kokoontumisajot ja ydinporukasta uupuukin vain Thor ja Hulk. Sen lisäksi, että näitä erikoiskykyjä omaavia yksilöitä on jo liuta, on myös sivuosissa paljon tavallisempiakin jannuja, joten edellisten elokuvien jonkinmoinen tietämys on ihan paikallaan. Taakilla olemiseen riittää kutakuinkin edelliset Avengersit, Kapteeni Amerikan aiemmat elokuvat (etenkin Winter Soldier), sekä toisaalta tuoreimman hahmon esitellyt Ant-Man, mutta ehdottomasti suosittelen jatkoakin ajatellen koluamaan kaiken mahdollisen Marvel Cinematic Universesta. 

Kapteeni Amerikasta olen pitänyt valkokankaan ensihetkestä asti ja näin ollen siis molemmista hahmon aiemmista elokuvista. Koko Avengersien kasvavasta katraasta Kapteeni sekä Thor ovat selkeät suosikkini, vaikka ei muissakaan mitään vikaa ole. Tätä kolmatta elokuvaa olinkin odottanut suuresti en vain pelkästään Kapteenin tähden, vaan kokonaan astetta isomman tarinan vuoksi. Traileri sai sukat pyörimään jaloissa ja sitten vielä se Spider-man, niin olin jo aivan tuhannen myyty. Lisänä suuri luottamus ylipäätänsä Marvel Studiosin tekeleisiin sekä Russon veljeksiin. Etukäteen juonesta tiesin, mitä sarjakuviin perehtyneemmät tutut jo kertoilivat ja "spoilasin" myös ahkerasti itse itseäni. Muun muassa Ruudukon tekemä juttu Bucky Barnesista paljasti aika paukun (lukeminen omalla vastuulla). Näinpä elokuvan katselun ajan takaraivossa kummitteli pelko, että tämä päättyy kuten sarjakuvissa. Suuri oli huojennus, kun näin ei käynytkään.

Civil War oli siis aivan mahtava elokuva ja menee helposti samalla viivalle sen ensimmäisen Avengers-elokuvan kanssa. Luokitus MCU:n kärkiteoksiin tai ainakin niihin isompiin tapauksiin jo pelkästään tarinan puolesta. Suhteutettuna vielä hahmokaartin erityisen suureen väkimäärään, on aplodit vähintään ansaitut. Elokuvan suurimpia vahvuuksia on hahmoihin paneutuminen ja tasapaino monen eri agendan välillä. Liikkeelle on lähdetty selvästi pohtien jokaisen kohdalla erikseen miten juuri tämä hahmo tekisi ja miksi, mikä ajaa häntä valittuun suuntaan. Jokaisen tekemisissä on jotain järkeä ja hahmot ovat uskollisia omalle persoonalleen, kaukana ovat siis Batman v Supermanin kaltaiset wtf-hetket. Etenkin Starkin ja Kapun motivaatiot pystyy ymmärtämään ja tajuamaan molempien puolien tekemät päätökset. Tavallaan molemmat ovat jopa oikeassa.

Kaikki aikaisempien elokuvien pohjustus ja malttillinen hahmoihin tutustuttaminen kantaa ehdottomasti hedelmää Civil War:ssa. Ei yksittäisenä elokuva tämä olisi yhtään samanlainen, mutta nyt sinulla on jo (oletettavasti) valmiina jonkinlainen side keskeisimpiin hahmoihin. Tämä toimii myös tunnepuolella eduksi, vaikka mihinkään traagisen riipiviin mittasuhteisiin ei mennäkään. Varmaan olen aika harvoja, jolle kyllä vanhan Peggyn poismeno tunnahti, sillä olen päässyt niin kiintymään ja tykästymään hahmoon tämän omassa Agentti Carter-sarjassa. Pienen murheen ja eripuran vastapainona on sitten rutkasti messevää toimintaa, josta ei se hauskuuskaan puutu. Hahmojen erilaisia persoonia ja erikoisia kykyjä on käytetty hyödyksi ja luotu mitä mainioin kamppailupätkä lentokentän maisemissa. Siis niin kekseliästä ja nautinnollista toimintajaksoa en ole hetkeen nähnytkään. Pakko antaa huomiota myös kohtaukselle, jossa kivasti esitellään kuinka vahva kaveri se Kapteeni onkaan.

Toistan itseäni, mutta Chris Evansin Steve Rogers nousi oitis omaksi suosikikseni heti hahmon ensimmäisestä omasta elokuvasta. Steven järkkymätön suoraselkäisyys ja pesunkestävä moraali vaan vetoaa, sillä olenhan yleensä aina hyvisten puolella. Evansin tulkinta on tehty pilke silmäkulmassa ja jonkun muun käsissä hahmo saattaisi valahtaa jopa liian tylsäksi. Hahmoja noin muuten on tässä elokuvassa jaettavaksi asti, joten en ala jokaista yksitellen syynäämään. Pakko kyllä nostaa esiin, että olen alkanut tykästyä viimein Johanssonin Black Widow-hahmoon, koska viimein kyseisestä hahmossa näytetään enemmän ja lähes pelkästään sitä tehokkaampaa toiminnallista puolta. Uutena tulokkaana esitelty Chadwick Bosemanin Black Panther oli odotettua mielenkiintoisempi, joten harmillista, että hahmon omaa elokuvaa joutuu vielä odottamaan parin vuoden päähän. Toinen uusi tapaus on parhaimpia Spider-man variaatiota ikinä ja seittimaskin takana lymyää nuori Tom Holland. Olen kyllä varsinkin Garfieldistä ja tämän leffoista pitänyt, mutta kuten on tullutkin täällä jo ilmi, katson Spider-man liitännäisiä asioita aina vaaleanpunaiset lasit päässä. Viimein Sony on lämmennyt Marvel Studiosille ja antanut hahmon loikata mukaan MCU: puolelle. Studiot tekevätkin yhteistyönä seuraavan Hämis-elokuvan, Spider-Man: Homecoming:n, joka ilmestyykin jo ensi vuonna! 

Captain America: Civil War tarjoaa sopivasti sitä odotettua mähinää, naurun tyrskähdyksiä ja erityisen hahmovetoista sisältöä. Ehtaa Marvel Studiosin laatua. 


 P.S. Katsokaa ne lopputekstit, on perinteiset kaksi piilopätkää siellä 

 

Avengers: Age of Ultron

Ohjaaja: Joss Whedon
Käsikirjoitus: Joss Whedon
Musiikki: Brian Tyler & Danny Elfman
Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Evans, Chris Hemsworth, Mark Ruffalo, Scarlett Johansson, Jeremy Renner, Elizabeth Olsen, Aaron Taylor-Johnson, Don Cheadle, Paul Bettany, Cobie Smulders, James Spader, Anthony Mackie, Idris Elba, Hayley Atwell, Stellan Skarsgård, Samuel L.Jackson, Thomas Kretschman, Andy Serkis & Julie Delpy
Kesto: 2h 21min
Ikäraja: 12 

Avengersien odotettu jatko-osa ei jatka suoraan ensimmäisen elokuvan jatkeena, vaan tässä välissä ensi-iltansa saaneilla kolmella muulla Marvel Studiosin tekeleellä on jokaisella osansa jatkumoa. Erityisen merkittävä osa on viimeisimmällä Kapteeni Amerikka elokuvalla, jonka lopputeksteissä ollut pätkä pohjusti paljolti Age of Ultronin alkutilannetta. Kyseinen klippi paljasti Lokin sauvan päätyneen HYDRA-järjestön käsiin ja esitteli ensimmäistä kertaa kaksoset eli Pietro ja Wanda Maximoffin (Taylor-Johnson & Olsen) koppeihin suljettuna, edellämainitun kulkemassa ääntä nopeammin ja jälkimmäisen makustelemassa telekineettisiä voimiaan. 

Avengers: Age of Ultron alkaa Kostajien ollessa työkeikalla Sokoviassa, päätehtävänään noutaa juurikin kyseinen sauva takaisin järjestön hallusta. Samalla he tutustuvat ensimmäistä kertaa kaksosiin, ei tosin rauhanomaisissa tunnelmissa. Missio päättyy kuitenkin voittoon ja voittoahan pitää juhlistaa kunnon pippaloilla. Herra Stark on kuitenkin salassa muilta kerännyt viime reissulta matkamuistoksi pahisjärjestön keskeneräisen projektin, joka sisältää tekoälyn. Koska S.H.I.E.L.D järjestökään ei ole enää entisensä ja yleinen epävarmuus tulevasta kalvaa Rautamiehen mieltä kaikista voitoista huolimatta, tekee hän inhimillisen virheen yhdistämällä tekoälyn omaan rauhanturvaohjelmaansa, projekti Ultroniin (Spader). Juhlien ollessa jo ehtoon puolella itsekseen herännyt ja väliaikaisen kehon kokoon haalinut Ultron saapastelee paikalle yllätysvieraana. Ultron on kuitenkin kaikkea muuta, kuin pelastava enkeli ja suunnitteleekin omassa loogisuudessaan suurimman uhan poistamista eli tässä tapauksessa ihmiskunnan. 

Avengers: Age of Ultron on Marvelin Cinematic Universen yhdestoista osa, joten tätä elokuvaa ennen kannattaa olla nähtynä edes jonkinmoinen osa aikasemmista elokuvista. Itse olen kutakuinkin kaikki nähnyt, paitsi Incredible Hulk taitaa olla jäänyt katsomatta (jos olenkin nähnyt, niin ei ole sitten ollut mieleenpainuva). Muista elokuvista Guardians of the Galaxy ei ole vielä juuri Age of Ultronin kannalta niin merkittävä olla nähtynä, mutta tulevien kolmannen vaiheen elokuvien kannalta on. Toisen vaiheen elokuvista ensi-iltansa saa vielä tämän vuoden puolella Ant-Man, joka tuo valkokankaille Kostajiin varmasti myöhemmin liittyvän Muurahaismiehen. 

Age of Ultron on yhtä messevää viihdettä kuin ensimmäinen Avengers-elokuva. Ensimmäisessä elokuvassa suurin hypetyksen riemu tuli tuttujen naamojen yhteenkokoamisesta ja heidän keskinäisestä hapuilusta löytää se yhteinen sävel, koska kyseessä on muutama varsin iso persoona. Tässä elokuvassa puolestaan on hekumallista seurata niin ikään keskinäistä vuorovaikutusta, mutta enemmänkin siksi, että porukasta huomaa heidän tuntevan jo toisensa ja kuittailevan varsin rakastavasti toisilleen. Joss Whedon taitaa hahmovetoisuuden, tämän voin nyt todeta hyvällä mielin, ei pelkästään näiden elokuvien pohjalta, vaan koska kuittasin jo taannoin Firefly-sarjan. Age of Ultronissa käytetään tilaisuus hyväksi syventää esimerkiksi Hawkeyen ja Mustan lesken henkilöhahmoja, toisen menneisyyttä ja toisen nykyisyyttä. Kummallakaan hahmolla ei ole ollut omaa yksittäistä elokuvaa, kun taas muilla Kostajilla on. Elokuva vilisee myös monen monia muita tuttuja sivuhahmoja, joista pari ihanaa leidiä mainitaan kylläkin vain nimeltä, mutta näiden ei paikalla olevien kohdalla suun pielet olivat poikkeuksellisen paljon korvissa.

Kaksoset esitellään nyt kunnolla ensimmäistä kertaa ja voimme päätellä heidän tulleen jäädäkseen. Viimeisimmästä Spider-Man elokuvasta kertovan postauksen lopussa spoiler-vapaalla alueella sivusin näitäkin kahta hahmoa, lähinnä närkästyneenä kolmen marvel-elokuvia tuottavan studion (Fox, Sony ja Marvel studios) keskinäisestä yhteistyöhaluttomuudesta. Quicksilver ja ihan pieni Scarlett Witch esiintyivät siis jo aikaisemmin viimeisimmässä X-Men elokuvassa Days of Future Past, mutta heillä oli eri näyttelijät. Mielessäni kuvittelin ihanteellista maailmaa, jossa fanit olisi lyöty ällikällä ja heitetty rooleihin samat näyttelijät ja tällä eleellä ihan pienesti vedetty nämä yhteen. Koska Marvel studiosilla ei ole oikeuksia X-Meneihin, eivät he saa viitata kaksosiin myöskään mutantteina. Näin ollen kaksosten taustatarinaa tuli muokata niin, että he saavat voimansa muualta kuin jo äidinmaidosta. 

Avengers: Age of Ultronista voin käyttää jo ilmaisua, taattua Marvel Studiosin laatua. Sitä se nimittäin on ja kaikissa kategorioissa vuoden katsottavimpia elokuvia. 

Haluatko koittaa onneasi päästä Floridaan Universal studiosin huvipuistoon, joka on ihanteellinen kohde niin Avengers- hurjapäille kuin Marvel- elokuvafaneille. Osallistumalla arvontaan voit toteuttaa suuren unelmasi.

Godzilla

Ohjaaja: Gareth Edwards
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Ken Watanabe, Elizabeth Olsen, Sally Hawkins, Juliette Binoche, Brian Cranston & David Strathairn
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Godzilla elokuva alkaa komeasti viljellen historiallista kuvamateriaalia hirviöhavainnoista ja pommituksista, jotka on valtaväestöltä pidetty piilossa. Ison hirviön legendan perässä juoksevat tiedemiehet Serizawa (Watanabe) ja Graham (Hawkins), jotka todistavat vuonna 1999 Philippiineillä monsterin luurangon löytymistä sekä merelle johtavia jälkiä. Samoihin aikoihin Japanissa tavallista epävakaampi maaperä aiheuttaa ydinvoimalaonnettomuuden, josta osansa kärsivät voimalassa työskennellyt Brodyn pariskunta (Binoche & Cranston). Tästä pääsemme nykyhetkeen, jossa Japanista kauas San Franciscoon muuttanut Brodyjen ainoa poika Ford (Taylor-Johnson), asustelee vaimonsa ja poikansa kanssa. Ford työskentelee armeijan leivissä pomminpurkajana ja on juuri päässyt viettämään vapaitaan, kun Japani yllättäen kutsuukin hänet jälleen pois perheensä luota. Ford päätyykin tutkimaan menneisyyden tapahtumia ja tätä kautta ajautuu myrkynsilmän keskelle, kun tiedemiesten hallussa ollut monsteri karkaa rymistelemään ihmisten ilmoille. 

Godzillaelokuvista en ole harmillisesti vielä nähnyt ainuttakaan japanilaista versiota, pelkästään sen vuoden 1998 jenkkiversion. Ysäri-Godzilla on kuulemma ollut melkoinen floppi ja kriitikoiden haukkuma, mutta omat mielikuvani elokuvasta (jotka ovat jonkun 12-vuotiaan) ovat olleet positiivisemmasta päästä. Ikä on varmasti vaikuttanut asiaan, sillä muistan jo elokuvan julisteen olleen mielestäni siisteintä ikinä ja leffan iskeneen samaan saumaan pahimman dinosaurus fanitusvaiheen kanssa. Ysäri-Godzilla poikkeaa hirmuisesti ulkomuodossaan ja etenkin koossaan siitä oikeasta, mutta on enemmän omaan makuuni juurikin dinosaurusmaisen ulkomuotonsa takia. Olihan alkuperäisenkin tarkoitus muistuttaa aitoa gojirasaurusta, mutta silloin oli vielä virheellisiä käsityksiä dinosaurusten kävely- sekä seisoma-asennoista. 

Godzillan uusin ja vasta toinen jenkkiversio on ottanut hirviön malliksi sen aidon ulkomuodon ja kunnioittaa huhujen mukaan paremmin esikuviaan, vaikka Japanissa onkin ehditty jo haukkua jenkkizilla liian läskiksi. Mielestäni muutos on ollut oikeaan suuntaan, vaikka himpun verran massiivinen monsu onkin, mutta koon tuntua on ainakin kunnioitettavasti. Itse elokuva muutoin ei sitten vastannutkaan odotuksia, vaikka madalsinkin huomattavasti alkuhypetystä ennen elokuvan alkua. Yritin myös vimmatusti  sulkea kokonaan pois mielestä ehdottomasti viime vuoden parhaimmistoon sekä monsterielokuvien aateliin kuuluvan Pacific Rim:n, mutta se oli kerrassaan mahdotonta. 

Elokuva osaa toki viihdyttävyyden, jännityksen ja toiminnan perusteet ja nämä puitteet sekä erikoistehosteet ovatkin kohdallaan. Ongelmaksi muodostuukin päähenkilö, joka on omalle katselulleni olennainen osa. Päähenkilö vaikuttaa olevan Ford, mutta kuitenkaan hahmo ei kuljeta tarinaa eteenpäin ja loppupeleissä itselleni oli ihan sama, mitä hänelle käy. Myöhemmin on selvempää, että pääosassa on sittenkin Godzilla, mutta tässäkin hallaa tekee pääosan esittäjän piilottelu mahdollisimman pitkään. Henkilökohtaisesti koen myös vaikeaksi samaistua isoon matelijaan. 

Godzilla ei ole kovin kummoinen tapaus ja odotuksiin nähden jopa pienoinen pettymys. Viihdearvonsa puolesta istuttava monsterifaneille ja uppoaa kyllä varsinkin nuorempiin katsojiin.