Elokuvavuosi 2014

 Hyvää tätä vuotta virallisille ja epävirallisille lukijoille! Taasen aika tehdä yhteenveto menneestä vuodesta elokuvien parissa. Parina aiempana vuonna olen täytellyt Hedgien laatiman kyselyn menneen vuoden elokuvista, mutta Elämää elokuvien parissa-blogissa mennessä tauolle, joudun käyttämään omia aivojanikin (nöyh). Olen kuitenkin sisällyttänyt monia samoja kohtia tähän yhteenvetoon, jotka ovat toistuneet aiemmissakin vuosikatsauksissa.

Yleisesti kuvittelin etukäteen elokuvavuoteni olleen suppeampi tilastollisesti, koska ajankäyttö on kuvitelmissani ainakin ollut rajallisempaa. Pelkkien lukujen mukaan en edes jäänyt keskimäärin paljon edellisestä vuodesta elokuvien katsomisen suhteen. Merkittävin ero on kotona katsottujen uusien elokuvien määrässä, joka on pienentynyt viime vuodesta. Tähän selityksenä on Netflix ja tv-sarjat, joihin kotikatseluni on painottunut pelkkien elokuvien sijaan. Sarjojen kahmisessa on siis tapahtunut huomattavaa nousua ja monta olenkin saanut katsottua läpi kokonaisuudessaan. 

Tilastoja:

Elokuvateatterikäynnit: 46 (viime vuonna 42)
Kotikatsomossa ensimmäistä kertaa nähdyt elokuvat: 32 ( viime vuonna 48)
Uusia elokuvia omaan kotihyllyyn:  33 (viime vuonna 32)

Tv-sarjat: 

Vuoden alkupuolella Supernaturalin katsominen tuli hetkelliseen päätökseen, kun kalusin 5.kauden loppuun asti. Jatkosta en vielä sarjan kohdalla tiedä, kun moni on sanonut ettei seuraavat kaudet ole niin hyviä. Tohtorissa pääsin myös sen hetkiseen loppuun asti eli 7. kauteen, jota jatkoin 8.kaudella sen tullessa vuoden loppupuolella BBC:ltä, jouluspesiaali mukaan lukien. Hannibalin ensimmäinen kausi tuli katsottua, kun se Netflixistä löytyi ja Mira kovasti suositteli. Nyt sitten jatkoa kytistelen. Historiallisemmista sarjoista tuli katsottua White Queen ja Pillars of the Earth. Kumpikaan ei Netflixin kautta, vaan toinen töllöstä ja toinen dvd:ltä. Paremman puoliskon kanssa katsottiin ensin Firefly ja sitten myöhemmin brittikomedia Kirjava joukko (Black Books) kokonaisuudessaan. Jo ihan sivistyksen kannalta aloin katsoa vanhaa alkuperäistä Star Trekiä silloin tällöin ja vuoden loppuun mennessä sainkin ensimmäisen kauden kaikkien muiden sarjojen sivussa katsottua. Walking Deadin jatkuessa Fox:lla viidennellä kaudella päivitin katsomiseni ajantasalle Netflixin avulla ja sitten siirryin television aikatauluun (josta kaikki jaksot eivät vielä tänä vuonna tulleet). Samoten Game of thronesin kanssa odotan 4.kauden jatkoa, joka jäi kesken edellisvuodelta. Suurin tv-sarja rakkauteni viime vuodelta oli kuitenkin American Horror Story, josta katsoin kesälomalla kaksi ensimmäistä kautta ja joiden jälkeen odotin kolmatta kautta Netflixiin kuin kuuta nousevaa ja syksymmällä se viimein tuli!

Paras kotimainen elokuva:
Mielensäpahoittaja

Paras animaatio:
Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Kunniamaininta:
Only lovers left alive

Top 9 elokuvat vuonna 2014:
(joihin en laske alkuvuoden Oscar-elokuvia, koska lasken ne edelliseen vuoteen)
 

1. Interstellar 

2. Gone Girl

  3. Snowpiercer 

4. Grand Budapest Hotel 

5. Guardians of the Galaxy

6. Lucy

7. Herkullinen elämä

8. Tähtiin kirjoitettu virhe

9. Tracks

10. Magic in the Moonlight 

Snowpiercer

Ohjaaja: Bong Joon-ho
Käsikirjoitus: Bong Joon-ho & Kelly Masterson, perustuu kirjaan Le Transperceneige
Musiikki: Marco Beltrami
Pääosissa: Chris Evans, Jamie Bell, John Hurt, Tilda Swinton, Octavia Spencer, Ed Harris, Song Kang-Ho, Go Ah-sung, Luke Pasqualino & Alison Pill
Kesto: 2h 6min
Ikäraja: 16

Vuonna 2014 ihmiskunta keksi keinon pysäyttää ilmaston lämpenemisen, mutta seuraukset olivat paljon odotettua vakavammat ja seurasi uusi jääkausi. Kaikki elämä tuhoutui maapallolla lukuunottamatta sitä murto-osaa, joka selvisi Snowpiercer nimiseen junaan. Juna kulkee kaarrellen maapalloa koskaan pysähtymättä ja yhteen kierrokseen kaikkine mutkineen kuluu aina vuosi. Vuonna 2031 junan viimeisissä vaunuissa elävä pohjasakka alkaa saada tarpeekseen etummaisten vaunujen ylimistön pompottelusta ja aseilla osoittelusta. Viimeisten vaunujen asukkaat eivät ole koskaan päässeet näkemään, mitä muissa vaunuissa on, lukuunottamatta muutamia lapsia, joita tietyin väliajoin noudetaan tuntemattomaan tarkoitukseen, heidän koskaan takaisin palaamatta. Surkeisiin oloihin turhautuneena ja tietämättömyyden ahdistamana viimeisten vaunujen sorretut päättävät nousta yhdessä kapinaan ja edetä junassa eteenpäin yksi vaunu kerrallaan. 

Snowpierceristä en ollut katsonut edes traileria, mutta perusidean tiesin luetun arvostelun pohjalta ja sen sekä näyttelijävalintojen perusteella tiesin, että tämä pitää nähdä. Trailerin näkemättä jääminen oli oikeastaan hyvä, koska minulla ei ollut siten yhtään mitään aavistustakaan, mitä tuleman pitää ja millaisia yllätyksiä muista vaunuista löytyy. Suosittelen siis, että ei ongi elokuvasta liikaa tietoa etukäteen, sillä nimenomaan monet seuraavissa vaunuissa vaanivat yllätykset ovat tämän elokuvan parhainta antia. 

Elokuva paljastaa vaunujen sisällön lisäksi paljon muitakin asioita, kuten ihmiskunnan synkästä menneisyydestä junan alkutaipaleelta. Vaikka moneen kertaan pakka laitetaan uusiksi, suurimmat paukut on säästetty ensimmäisenä puksuttavaan vaunuun, jossa viimein selviää kaikki. Erittäin virkistävää katsojan kannalta olla sopivan epätietoinen käytännössä jatkuvasti ja tulla aina yllätetyksi, varsinkin kun elokuva tekee sen välillä hyvinkin kylmänrauhallisella tyylillä. Moraaliseikat nostavat myös päätään asioiden edetessä ja jollain tasolla kokonaiskuvan valjetessa pystyy jopa ymmärtämään kaikkia junan asukkeja toimissaan, oli missä vaunussa tahansa.

Kapteeni Amerikkana tunnettu Chris Evans on osuva likaan tuhrittuna Curtis Everettinä, josta ei kuitenkaan ole veistelty liian karikatyyristä ylihyvää sankaria, vaan hänelläkin on omat painolastinsa. Viimeksi valkokankaalla Only Lovers Left Alive elokuvassa yhdessä nähty John Hurt ja Tilda Swinton ovat molemmat kovia tekijöitä. Molemmista on maskeerattu myös kovin erinäköiset hahmot aiempiin verrattuna, eritoten Tilda Swintonista. Muutoin sivuosissa vipeltäjät ovat kauttaaltaan uskottavia hahmojensa housuissa, eikä kukaan iske millään tapaa häritsevästi silmille. Octavia Spencer on mukava nähdä jälleen valkokankaalla, itse muistan hänet viimeksi Piiat elokuvasta. Samoten hyvin pikaisesti vilahtava Alison Pill on itselleni aiemmin tuttu Scott Pilgrim vs. maailma elokuvasta, mutta on vielä tuoreempana muistissa Pillars of the Earth minisarjasta, jota seuraan juuri tällä hetkellä.

Snowpiercer on tämän hetken teatterivalikoimasta kyllä yksi parhaimpia Tähtiin kirjoitetun virheen ja Näin koulutat lohikäärmeesi ohella. Erittäin mielenkiintoinen tapaus, jota suosittelen varsinkin synkkien dystopia leffojen ystäville.

Suosittelen trailerin katsomisen sijaan suoraan elokuvan katsomista!