Hankintoi

Esittelyssä viimeisimmät nurkkiin kertyneet elokuvat ja kirjat! Näitä ei nyt montaa ole, mutta tein kyllä piitkästä aikaa himpun verran isomman elokuvatilauksen, joka tulee esittelyyn sitten seuraavana, kunhan ensin kaikki kotiutuvat. Kirjoja en olekaan ihan hetkeen edes hankkinut, enkä edes tietoisesti etsinyt. Oikeastaan koko lukuinto on ollut kateissa viimeisen vuoden ajan, joten se toivottavasti palaa jossain kohtaa takaisin. Nämä kirjat on siis kaikki hankittu siksi, että hinta/kiinnostussuhde oli kohdallaan eli olivat ns. löytöjä. 

Nää oli kirja-alen syytä kaikki!! "kallein" oli muistaakseni 4-5e paikkeilla....Kaikki siis nähtynä leffoina tai tv-sarjoina ja tykätty jo niissä muodoissa

Samaisesta alesta. En usko, että tarvitsee edes perustella

Tähän törmäsin kirppiksellä ja hintaa oli vain 2e, niin ostopäätös syntyi sekunnin sadasosien aikana

Kauppareissulla satuin vilkaisemaan leffalootaan, jossa ei ole hetkeen ollut mitään mielenkiintoista. Tarkkoja hintoja en enää muista, mutta molemmat alta kympin

Elokuvavuosi 2014

 Hyvää tätä vuotta virallisille ja epävirallisille lukijoille! Taasen aika tehdä yhteenveto menneestä vuodesta elokuvien parissa. Parina aiempana vuonna olen täytellyt Hedgien laatiman kyselyn menneen vuoden elokuvista, mutta Elämää elokuvien parissa-blogissa mennessä tauolle, joudun käyttämään omia aivojanikin (nöyh). Olen kuitenkin sisällyttänyt monia samoja kohtia tähän yhteenvetoon, jotka ovat toistuneet aiemmissakin vuosikatsauksissa.

Yleisesti kuvittelin etukäteen elokuvavuoteni olleen suppeampi tilastollisesti, koska ajankäyttö on kuvitelmissani ainakin ollut rajallisempaa. Pelkkien lukujen mukaan en edes jäänyt keskimäärin paljon edellisestä vuodesta elokuvien katsomisen suhteen. Merkittävin ero on kotona katsottujen uusien elokuvien määrässä, joka on pienentynyt viime vuodesta. Tähän selityksenä on Netflix ja tv-sarjat, joihin kotikatseluni on painottunut pelkkien elokuvien sijaan. Sarjojen kahmisessa on siis tapahtunut huomattavaa nousua ja monta olenkin saanut katsottua läpi kokonaisuudessaan. 

Tilastoja:

Elokuvateatterikäynnit: 46 (viime vuonna 42)
Kotikatsomossa ensimmäistä kertaa nähdyt elokuvat: 32 ( viime vuonna 48)
Uusia elokuvia omaan kotihyllyyn:  33 (viime vuonna 32)

Tv-sarjat: 

Vuoden alkupuolella Supernaturalin katsominen tuli hetkelliseen päätökseen, kun kalusin 5.kauden loppuun asti. Jatkosta en vielä sarjan kohdalla tiedä, kun moni on sanonut ettei seuraavat kaudet ole niin hyviä. Tohtorissa pääsin myös sen hetkiseen loppuun asti eli 7. kauteen, jota jatkoin 8.kaudella sen tullessa vuoden loppupuolella BBC:ltä, jouluspesiaali mukaan lukien. Hannibalin ensimmäinen kausi tuli katsottua, kun se Netflixistä löytyi ja Mira kovasti suositteli. Nyt sitten jatkoa kytistelen. Historiallisemmista sarjoista tuli katsottua White Queen ja Pillars of the Earth. Kumpikaan ei Netflixin kautta, vaan toinen töllöstä ja toinen dvd:ltä. Paremman puoliskon kanssa katsottiin ensin Firefly ja sitten myöhemmin brittikomedia Kirjava joukko (Black Books) kokonaisuudessaan. Jo ihan sivistyksen kannalta aloin katsoa vanhaa alkuperäistä Star Trekiä silloin tällöin ja vuoden loppuun mennessä sainkin ensimmäisen kauden kaikkien muiden sarjojen sivussa katsottua. Walking Deadin jatkuessa Fox:lla viidennellä kaudella päivitin katsomiseni ajantasalle Netflixin avulla ja sitten siirryin television aikatauluun (josta kaikki jaksot eivät vielä tänä vuonna tulleet). Samoten Game of thronesin kanssa odotan 4.kauden jatkoa, joka jäi kesken edellisvuodelta. Suurin tv-sarja rakkauteni viime vuodelta oli kuitenkin American Horror Story, josta katsoin kesälomalla kaksi ensimmäistä kautta ja joiden jälkeen odotin kolmatta kautta Netflixiin kuin kuuta nousevaa ja syksymmällä se viimein tuli!

Paras kotimainen elokuva:
Mielensäpahoittaja

Paras animaatio:
Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Kunniamaininta:
Only lovers left alive

Top 9 elokuvat vuonna 2014:
(joihin en laske alkuvuoden Oscar-elokuvia, koska lasken ne edelliseen vuoteen)
 

1. Interstellar 

2. Gone Girl

  3. Snowpiercer 

4. Grand Budapest Hotel 

5. Guardians of the Galaxy

6. Lucy

7. Herkullinen elämä

8. Tähtiin kirjoitettu virhe

9. Tracks

10. Magic in the Moonlight 

Mielensäpahoittaja

Ohjaaja: Dome Karukoski
Käsikirjoittaja: Tuomas Kyrö & Dome Karukoski
Kuvaaja: Pini Hellstedt
Leikkaaja: Harri Ylönen
Pääosissa: Antti Litja, Petra Fery, Mari Perankoski, Ilkka Forss, Viktor Drevitski, Kari Ketonen, Mikko Neuvonen, Janne Reinikainen, Alina Tomnikov & Bruno Puolakainen
Kesto: 1h 43min
Ikäraja: S

Tuomas Kyrön kynästä syntynyt Mielensäpahoittaja on siirtynyt valkokankaille ohjaaja Dome Karukosken osaavissa käsissä. Vanhan jäärän roolissa esiintyy radiokuunnelmissa samana hahmona räpättänyt Antti Litja.  Mielensäpahoittaja joutuu jättämään oman tuvan taakseen teloessaan itsensä ja muuttamaan väliaikaisesti poikansa ja miniänsä huomaan. Pariskunnalla on eriävät ajatukset mielipiteitään ääneen laukovasta papparaisesta ja tämän tulevaisuuden kuvioista. Kaikkien hermot joutuvat koetukselle ja varmasti vielä jokainen vähän mieltään pahoittaa. 

Kuunnelmia en ole kuullut, enkä kirjoja aiheesta lukenut, mutta ei pahoiteta mieltämme siitä. Karukoski nimenä taasen, julisteen ylä-tai alareunassa, saa minut kyllä menemään katsomaan oli kuinka kotimaista tahansa. Käsittääkseni aiemmin vain yhden hahmon valituksista koostuvasta monologista on laajennettu tarina, joten samalla Mielensäpahoittajastakin on herätetty vielä elävämpi tulkinta kankaalle. Sijaa saavat myös aiemmin yhden henkilön kautta nähdyt muut perheenjäsenet, joiden persoonaan päästään paneutumaan suhteessa vanhaan ukkoon. 

Mielensäpahoittaja ei ole vain pelkästään naurunröhötyksiä kirvoittava pintapuoleinen komedia, vaan kaiken vedet silmistä naurattavan hauskuutuksen lomassa se käsittelee esimerkiksi teknologian nopeaa kehityskulkua, Suomen lähihistoriaa ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Vanhaa tapaa elää ja toimia edustaa itse Mielensäpahoittaja, joka itsepintaisesti elää samalla kaavalla, kuin on aina ennen eletty niin toimissaan kuin aatteissaan. Nykypäivän menon näemme Miniässä ja ympäröivässä kaupungissa ihmisineen, jotka muovautuvat alati muutosten tuulten mukana ja omaksuvat nopeasti uudet kuviot osaksi omaa arkeaan ja identiteettiään. Miniässä myös kiteytyy pyrkimys karistaa vanhat tomut jaloistaan ja pysyä eteenpäin menevässä liikkeessä. 

Jokaisessa hahmossa on jotain tuttua ja samaistuttavaa, oli se sitten katsojasta itsestään löytyvää tai lähipiirin ihmisissä tai vaan tietyssä ihmistyypissä. Itselleni varsinkin Mielensäpahoittajassa kiteytyy se tietty ”ennen oli kaikki paremmin”-tyyppi, joka ei edes välttämättä ole edes täysin samaa ikäluokkaa tai sukupuolta kyseisen hahmon kanssa, mutta samaa tapa katsoa elämää löytyy kyllä. Poika on toisaalta Miniän katsojakannalta hermoja raastava aikaansaamattomuudessaan, toisaalta häntä kohtaan tuntee sympatiaakin, kun hän näkee isänsä hyvätkin puolet ja on lopulta avainasemassa päähahmon kasvutarinassa. Kyllähän sitä lopullista räjähtämistä jo alkaa odottaakin.

Antti Litja kurttukulmineen ja viivasuineen on oiva Mielensäpahoittaja. Litja nyt ei ole ollutkaan jokaisessa kotimaisessa kuvassa vipeltäviä vakionaamoja, mutta elokuvassa vihjataan hyviin suoraan yhteen hänen merkittävimmistä aiemmista rooleistaan. Petra Frey ei paljoa pukahda, mutta on sitäkin vakuuttavampi, varsinkin ihan ihan loppupuolella, missä niitä roskia saattaa mennä simmuun jos toiseenkin. Ilkka Forss ei soita mitään aiempaa kelloa, mutta sopii joka tapauksessa pojan osaan. Sen sijaan Mari Perankoski ei varsinaisesti ole kasvoistaan kovin tuttu, vaikka onkin työlistansa perusteella esiintynyt paljon muuallakin, mutta hänen ääntänsä on taatusti tullut kuultua joissain animaatioissa.

Mielensäpahoittaja on jo vuoden katsotuin sekä parhain kotimainen ja rikkoo katsojaennätyksiä hurjaan tahtiin. Harvinaista elokuvalle on parantaa tulostaan ja peitota ensimmäisen elokuvaviikon määrät toisella esitysviikolla, mutta sen se on mennyt tekemään. Uutiskynnys ylittyi meidänkin viime tiistain näytöksen kohdalla, lue Kouvolan Sanomien juttu täältä. 

TV Poimintoja: kotimaista

Pitkästä aikaa muistaa vilkuilla television tarjontaa ja tähänkin lähtölaukauksen antoi töllössä vilahtanut mainos Terminator 2:sta, joka tulee sunnuntaina TV5:ltä. Aikomuksena on laittaa talteen nauhalle, vaikka voi hyvin olla, että löytyisi netflixistäkin. Samalla bongasin myös, että Fox esittää edesmenneen Robin Williamsin kuuluisia lehvoja eli Kuolleiden runoilijoiden seuran lauantaina ja Hyvää huomenta Vietnamin sunnuntaina. Tähän postaukseen nousee kuitenkin pääosaan kotimaiset kuvat vain parin vuoden takaa. Kotimaisen kuvan nostetta pönkittää nyt alitajuisesti vasta viime viikonloppuna ensi-iltaan tulleen ja katsojia kuin kärpäsiä keräävän Mielensäpahoittajan suuri suosio. Seuraavista leffoista en ole kuin yhden nähnyt itse, kun kotimaisten suhteen sitä on vähän valikoivampi, mutta onneksi esimerkiksi Kulttuurikissa käy ahkerasti kotimaisissa, joten linkin takaa kannattaa lukea kokonaiset kertomukset elokuvista.

Miss Farkku-Suomi (2012)

Perjantai 12.9
MTV3, klo 20.05 
Ohjaaja: Matti Kinnunen
Pääosissa: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Elias Gould, Milja Nieminen, Misa Lommi & Mikko Virtanen

"Miss Farkku-Suomi on aika tarkalleen Kauko Röyhkän elämänkertaa. Nuoren miehen kasvukipuja. Välde asuu äitinsä kanssa kaksin pientä asuntoa, on ihastunut luokan kauneimpaan tyttöön, josta valitaan Miss Farkku-Suomi. Pike, joka ilmiselvästi on myös mieltynyt Väldeen, valitsee kuitenkin toisin.

Välde jää sivuun, mutta ei suinkaan toimettomana vaan alkaa toimia. Tapaa Sasun, hengenheimolaisen ja alkaa tehdä musiikkia, he perustavat bändin. Välde purkaa kaiken itsestään tekemällä huikeita biisejä." (lainaus Kulttuurikissan blogista, koko juttu täällä)

Varasto (2012)

Lauantai 13.9
MTV3, klo 20.00 
Ohjaaja: Taru Mäkelä
Pääosissa: Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Aku Hirviniemi, Juha Muje, Vesa Vierikkö, Esko Salminen, Hannele Lauri, Vesa-Matti Loiri & Jope Ruonansuu

" Arto Salmisen kirjan pohjalta värkätty elokuva toimii. Nimekäs näyttelijäkaarti vetää niin hersyvästi, että oksat pois ja Varastoon.

 On se kamalaa(hauskaa), kun panemisen seurauksena nainen napsahtaa raskaaksi ja ottaa miehen! Siinä se sitten on, varastomies, joka myy kaupan ohi eli on varas. Soppa oli hyvin keitetty." (lainaukset Kulttuurikissan blogista, koko juttu täällä)

Hulluna Saraan (2012)

Maanantai 15.9
Nelonen, klo 21.00
Ohjaaja: Samuli Valkama
Pääosissa: Jussi Nikkilä, Ville Virtanen, Emilie de Ravin, Tiina Lymi, Janne Reinikainen, Jani Volanen, Jussi Lampi, Jessica Grabowsky & Tommi Korpela

Hulluna Saraan kävin itsekin katsomassa, joten sitaatti on omasta jutustani. (koko juttu täällä) 

"Kotimaisen hömpähkön komedian pääosissa on Ville (Jussi Nikkilä): vaatimaton hissukka, jota kaivaa edelleen lapsuuden laulukilpailun traumat. Villen isä Taisto(Ville Virtanen) on parhaat päivänsä nähnyt entinen rokkistara, joka ei osaa elämässään jarrutella. Amerikkalainen rivitanssiopettaja Sara (Emilie de Ravin) saa molempien sukat pyörimään jaloissa.

Hulluna Saraan ei ollutkaan yllättäen yhtään pöllömpi. Elokuva ei aiheuttanut sellaista nolostusta ja myötähäpeää, mikä on aina pelkonani kun tulee katsottua kotimaisia kuvia. Osaavimmissa käsissä tästä olisi saatu hiottua jämäkämpi kokonaisuus, sillä nyt elokuvassa on muutamia häiritseviä ja jopa outoja asioita, mitkä eivät olennaisesti liity mihinkään (lue: Ronald Reagan). Huumori on ehtaa, eikä perustu suomalaisten sisäpiirijuttuihin, mikä antaa elokuvalle mahdollisuudet vedota myös kotimaan ulkopuolella."

Kulttuurikissan juttu Hulluna Saraan elokuvasta täällä