100 2000-luvun parasta leffaa

Siinä missä Waltsu on totaalisen koukussa kaikkiin kyselyihin, olen minä koukussa näihin listoihin. Sellaisiin siis joihin voi suoraan maalailla omat nähdyt leffansa ja katsoa kuinka paljon väriä tulee. BBC Culture julkaisi mystisten kriitikoiden laatiman listan 2000-luvun 100 parhaasta elokuvasta ja itsehän bongasin tämän Episodin jutusta. Itse listaan päätyneisiin valintoihin en ajatellut ottaa suurempaa kantaa, koska tietenkin sieltä puuttuu monta ehdottomasti sinne kuuluvaa. Nyt puhtaasti vain merkkailen omat nähdyt ja maalaan ne punaisella silkkaa uteliaisuutta.

100. Toni Erdmann (Maren Ade, 2016)
100. Requiem for a Dream (Darren Aronofsky, 2000)
100. Carlos (Olivier Assayas, 2010)
99. The Gleaners and I (Agnès Varda, 2000)
98. Ten (Abbas Kiarostami, 2002)
97. White Material (Claire Denis, 2009)
96. Finding Nemo (Andrew Stanton, 2003)
95. Moonrise Kingdom (Wes Anderson, 2012)
94. Let the Right One In (Tomas Alfredson, 2008)
93. Ratatouille (Brad Bird, 2007)
92. The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (Andrew Dominik, 2007)
91. The Secret in Their Eyes (Juan José Campanella, 2009)
90. The Pianist (Roman Polanski, 2002)
89. The Headless Woman (Lucrecia Martel, 2008)
88. Spotlight (Tom McCarthy, 2015)
87. Amélie (Jean-Pierre Jeunet, 2001)
86. Far From Heaven (Todd Haynes, 2002)
85. A Prophet (Jacques Audiard, 2009)
84. Her (Spike Jonze, 2013)
83. A.I. Artificial Intelligence (Steven Spielberg, 2001)
82. A Serious Man (Joel and Ethan Coen, 2009)
81. Shame (Steve McQueen, 2011)
80. The Return (Andrey Zvyagintsev, 2003)
79. Almost Famous (Cameron Crowe, 2000)
78. The Wolf of Wall Street (Martin Scorsese, 2013)
77. The Diving Bell and the Butterfly (Julian Schnabel, 2007)
76. Dogville (Lars von Trier, 2003)
75. Inherent Vice (Paul Thomas Anderson, 2014)
74. Spring Breakers (Harmony Korine, 2012)
73. Before Sunset (Richard Linklater, 2004)
72. Only Lovers Left Alive (Jim Jarmusch, 2013)
71. Tabu (Miguel Gomes, 2012)
70. Stories We Tell (Sarah Polley, 2012)
69. Carol (Todd Haynes, 2015)
68. The Royal Tenenbaums (Wes Anderson, 2001)
67. The Hurt Locker (Kathryn Bigelow, 2008)
66. Spring, Summer, Fall, Winter…and Spring (Kim Ki-duk, 2003)
65. Fish Tank (Andrea Arnold, 2009)
64. The Great Beauty (Paolo Sorrentino, 2013)
63. The Turin Horse (Béla Tarr and Ágnes Hranitzky, 2011)
62. Inglourious Basterds (Quentin Tarantino, 2009)
61. Under the Skin (Jonathan Glazer, 2013)
60. Syndromes and a Century (Apichatpong Weerasethakul, 2006)
59. A History of Violence (David Cronenberg, 2005)
58. Moolaadé (Ousmane Sembène, 2004)
57. Zero Dark Thirty (Kathryn Bigelow, 2012)
56. Werckmeister Harmonies (Béla Tarr, director; Ágnes Hranitzky, co-director, 2000)
55. Ida (Paweł Pawlikowski, 2013)
54. Once Upon a Time in Anatolia (Nuri Bilge Ceylan, 2011)
53. Moulin Rouge! (Baz Luhrmann, 2001)
52. Tropical Malady (Apichatpong Weerasethakul, 2004)
51. Inception (Christopher Nolan, 2010)
50. The Assassin (Hou Hsiao-hsien, 2015)
49. Goodbye to Language (Jean-Luc Godard, 2014)
48. Brooklyn (John Crowley, 2015)
47. Leviathan (Andrey Zvyagintsev, 2014)
46. Certified Copy (Abbas Kiarostami, 2010)
45. Blue Is the Warmest Color (Abdellatif Kechiche, 2013)
44. 12 Years a Slave (Steve McQueen, 2013)
43. Melancholia (Lars von Trier, 2011)
42. Amour (Michael Haneke, 2012)
41. Inside Out (Pete Docter, 2015)
40. Brokeback Mountain (Ang Lee, 2005)
39. The New World (Terrence Malick, 2005)
38. City of God (Fernando Meirelles and Kátia Lund, 2002)
37. Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Apichatpong Weerasethakul, 2010)
36. Timbuktu (Abderrahmane Sissako, 2014)
35. Crouching Tiger, Hidden Dragon (Ang Lee, 2000)
34. Son of Saul (László Nemes, 2015)
33. The Dark Knight (Christopher Nolan, 2008)
32. The Lives of Others (Florian Henckel von Donnersmarck, 2006)
31. Margaret (Kenneth Lonergan, 2011)
30. Oldboy (Park Chan-wook, 2003)
29. WALL-E (Andrew Stanton, 2008)
28. Talk to Her (Pedro Almodóvar, 2002)
27. The Social Network (David Fincher, 2010)
26. 25th Hour (Spike Lee, 2002)
25. Memento (Christopher Nolan, 2000)
24. The Master (Paul Thomas Anderson, 2012)
23. Caché (Michael Haneke, 2005)
22. Lost in Translation (Sofia Coppola, 2003)
21. The Grand Budapest Hotel (Wes Anderson, 2014)
20. Synecdoche, New York (Charlie Kaufman, 2008)
19. Mad Max: Fury Road (George Miller, 2015)
18. The White Ribbon (Michael Haneke, 2009)
17. Pan’s Labyrinth (Guillermo Del Toro, 2006)
16. Holy Motors (Leos Carax, 2012)
15. 4 Months, 3 Weeks and 2 Days (Cristian Mungiu, 2007)
14. The Act of Killing (Joshua Oppenheimer, 2012)
13. Children of Men (Alfonso Cuarón, 2006)
12. Zodiac (David Fincher, 2007)
11. Inside Llewyn Davis (Joel and Ethan Coen, 2013)
10. No Country for Old Men (Joel and Ethan Coen, 2007)
9. A Separation (Asghar Farhadi, 2011)
8. Yi Yi: A One and a Two (Edward Yang, 2000)
7. The Tree of Life (Terrence Malick, 2011)
6. Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Michel Gondry, 2004)
5. Boyhood (Richard Linklater, 2014)
4. Spirited Away (Hayao Miyazaki, 2001)
3. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, 2007)
2. In the Mood for Love (Wong Kar-wai, 2000)
1. Mulholland Drive (David Lynch, 2001) 


Listalla kyllä monia vielä katsottavaksi joskus tulevia. Esimerkiksi juurikin ensimmäistä, Mulholland Drivea olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa (miksei kaikki voi olla netflixissä yhyy)

BBC:n 100 parasta amerikkalaista elokuvaa

Tähän listaan törmäsin alunperin Episodin jutussa. BBC:n julkaiseman listauksen takana on 62 kansainvälistä elokuvakriittikkoa, joista jokainen nimesi oman top 10 suosikkiaan, parhaan saadessa 10 pistettä ja kymmenellä sijalla olevan saadessa yhden pisteen. Pistemäärät ynnättiin yhteen ja tuloksesta koostettiin sadan parhaan amerikkalaisen elokuvan lista.

Sen suuremmin ottamatta kantaa listan sijoituksiin ja siihen mikä on omasta mielestäni paras (lista luonnollisesti on "ihan väärin" omasta mielestäni) ajattelin, että hauska olisi merkitä korostusvärillä, mitkä kaikki näistä elokuvista on tullut edes nähtyä! Ja samalla haastaan muutkin aiheesta innostuneet bloggaajat tekemään saman. Omat jo nähdyt olen merkinnyt sinisellä (vielä olisi selvästi kirittävää...):

The 100 greatest American films

100. Ace in the Hole (Billy Wilder, 1951)
99. 12 Years a Slave (Steve McQueen, 2013)
98. Heaven’s Gate (Michael Cimino, 1980)
97. Gone With the Wind (Victor Fleming, 1939)
96. The Dark Knight (Christopher Nolan, 2008)
95. Duck Soup (Leo McCarey, 1933)
94. 25th Hour (Spike Lee, 2002)
93. Mean Streets (Martin Scorsese, 1973)
92. The Night of the Hunter (Charles Laughton, 1955)
91. ET: The Extra-Terrestrial (Steven Spielberg, 1982)
90. Apocalypse Now (Francis Ford Coppola, 1979)
89. In a Lonely Place (Nicholas Ray, 1950)
88. West Side Story (Robert Wise and Jerome Robbins, 1961)
87. Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Michel Gondry, 2004) (JEEE!!)
86. The Lion King (Roger Allers and Rob Minkoff, 1994)
85. Night of the Living Dead (George A Romero, 1968)
84. Deliverance (John Boorman, 1972)
83. Bringing Up Baby (Howard Hawks, 1938)
82. Raiders of the Lost Ark (Steven Spielberg, 1981)
81. Thelma & Louise (Ridley Scott, 1991)
80. Meet Me in St Louis (Vincente Minnelli, 1944)
79. The Tree of Life (Terrence Malick, 2011)
78. Schindler’s List (Steven Spielberg, 1993)
77. Stagecoach (John Ford, 1939)
76. The Empire Strikes Back (Irvin Kershner, 1980)
75. Close Encounters of the Third Kind (Steven Spielberg, 1977)
74. Forrest Gump (Robert Zemeckis, 1994)
73. Network (Sidney Lumet, 1976)
72. The Shanghai Gesture (Josef von Sternberg, 1941)
71. Groundhog Day (Harold Ramis, 1993)
70. The Band Wagon (Vincente Minnelli, 1953)
69. Koyaanisqatsi (Godfrey Reggio, 1982)
68. Notorious (Alfred Hitchcock, 1946)
67. Modern Times (Charlie Chaplin, 1936)
66. Red River (Howard Hawks, 1948)
65. The Right Stuff (Philip Kaufman, 1983)
64. Johnny Guitar (Nicholas Ray, 1954)
63. Love Streams (John Cassavetes, 1984)
62. The Shining (Stanley Kubrick, 1980)
61. Eyes Wide Shut (Stanley Kubrick, 1999)
60. Blue Velvet (David Lynch, 1986)
59. One Flew Over the Cuckoo’s Nest (Miloš Forman, 1975)
58. The Shop Around the Corner (Ernst Lubitsch, 1940)
57. Crimes and Misdemeanors (Woody Allen, 1989)
56. Back to the Future (Robert Zemeckis, 1985)
55. The Graduate (Mike Nichols, 1967)
54. Sunset Boulevard (Billy Wilder, 1950)
53. Grey Gardens (Albert and David Maysles, Ellen Hovde and Muffie Meyer, 1975)
52. The Wild Bunch (Sam Peckinpah, 1969)
51. Touch of Evil (Orson Welles, 1958)
50. His Girl Friday (Howard Hawks, 1940)
49. Days of Heaven (Terrence Malick, 1978)
48. A Place in the Sun (George Stevens, 1951)
47. Marnie (Alfred Hitchcock, 1964)
46. It’s a Wonderful Life (Frank Capra, 1946)
45. The Man Who Shot Liberty Valance (John Ford, 1962)
44. Sherlock Jr (Buster Keaton, 1924)
43. Letter from an Unknown Woman (Max Ophüls, 1948)
42. Dr Strangelove (Stanley Kubrick, 1964)
41. Rio Bravo (Howard Hawks, 1959)
40. Meshes of the Afternoon (Maya Deren and Alexander Hammid, 1943)
39. The Birth of a Nation (DW Griffith, 1915)
38. Jaws (Steven Spielberg, 1975)
37. Imitation of Life (Douglas Sirk, 1959)
36. Star Wars (George Lucas, 1977)
35. Double Indemnity (Billy Wilder, 1944)
34. The Wizard of Oz (Victor Fleming, 1939)
33. The Conversation (Francis Ford Coppola, 1974)
32. The Lady Eve (Preston Sturges, 1941)
31. A Woman Under the Influence (John Cassavetes, 1974)
30. Some Like It Hot (Billy Wilder, 1959)
29. Raging Bull (Martin Scorsese, 1980)
28. Pulp Fiction (Quentin Tarantino, 1994)
27. Barry Lyndon (Stanley Kubrick, 1975)
26. Killer of Sheep (Charles Burnett, 1978)
25. Do the Right Thing (Spike Lee, 1989)
24. The Apartment (Billy Wilder, 1960)
23. Annie Hall (Woody Allen, 1977)
22. Greed (Erich von Stroheim, 1924)
21. Mulholland Drive (David Lynch, 2001)
20. Goodfellas (Martin Scorsese, 1990)
19. Taxi Driver (Martin Scorsese, 1976)
18. City Lights (Charlie Chaplin, 1931)
17. The Gold Rush (Charlie Chaplin, 1925)
16. McCabe & Mrs Miller (Robert Altman, 1971)
15. The Best Years of Our Lives (William Wyler, 1946)
14. Nashville (Robert Altman, 1975)
13. North by Northwest (Alfred Hitchcock, 1959)
12. Chinatown (Roman Polanski, 1974)
11. The Magnificent Ambersons (Orson Welles, 1942)
10. The Godfather Part II (Francis Ford Coppola, 1974)
9. Casablanca (Michael Curtiz, 1942)
8. Psycho (Alfred Hitchcock, 1960)
7. Singin’ in the Rain (Stanley Donen and Gene Kelly, 1952)
6. Sunrise (FW Murnau, 1927)
5. The Searchers (John Ford, 1956)
4. 2001: A Space Odyssey (Stanley Kubrick, 1968)
3. Vertigo (Alfred Hitchcock, 1958)
2. The Godfather (Francis Ford Coppola, 1972)
1. Citizen Kane (Orson Welles, 1941)


Kylläpä hupeni loppua kohden, vaikka top10:ssä sitten tulikin parannusta. Tää muistuttaa ihan nyt sitä syntilista postausta tai Movie mondayn Hävettää myöntää, mutta...-postausta. Siispä rohkeasti vaan muutkin tunnustamaan! 

TOP 10 Televisiosarjat osa 2

Nyt ne viisi kaikken parhainta! Edellinen osa löytyy täältä.

5. Walking Dead

Tuotantokausia: 2

Jaksoja: 19

Yhden jakson kesto: 45min

Walking Dead on Robert Kirkmanin sarjakuvan pohjalta toteutettu draama- sekä kauhusarja. Nimensä mukaan sarjassa kuolleet kävelevät eli on viimein koittanut se zombie invaasio. Sarjan päähenkilö apulaissheriffi Rick Grimes herää koomasta sairaalassa ihmetellen missä kaikki ovat, mutta muuten autuaan tietämättömänä. Totuus sen hetkisestä tilanteesta valkenee hänelle kuitenkin pian tavattuaan muita eloonjääneitä. Rick haluaa päättäväisesti löytää perheensä, joiden hän uskoo vakaasti olevan hengissä. Sillä aikaa suhteellisen hyvin hengissä oleva perhe eli vaimo Lori ja poika Carl taas uskovat Rickin jo kuolleen. Lori, Carl ja Rickin työkaveri sekä läheinen ystävä Shane ovat lyöttäytyneet pienen sekaseurakunnan kanssa samaan leiriin. 

Itsellänihän on ollut aina joku juttu zombie leffoihin, vaikka ne olisivat kuinka huonoja tahansa, mutta on vain pakko katsoa. Elokuvissa zombie invaasioon on jo vakiintunut niin selkeä kaava, että se ei tarjoa juurikaan yllätyksiä ja nopea tempo on enemmän sääntö kuin poikkeus. Walking dead on yllättänyt sillä, että se rauhallisemmasta temmostaan tai jopa sen ansiosta toimii kuin häkä. Yksinkertaisesti on enemmän aikaa syventyä henkilöhahmoihin, koko eloonjääntiprosessiin ja siihen miten laatia uuden elämän pelisäännöt. Monesti olen sarjaa katsoessani todennut ”jos tämä olisi leffa, niin tuolta tulisi kohta zombie”, mutta harvoin ne oikeasti tulevat, mikä on vain virkistävää. Sitten kun niitä yhtäkkiä tulee kasapäin saa olla itsekin haukkomassa henkeä. Toimii.

4. Skins

Tuotantokausia: 6

Jaksoja: 47

Yhden jakson kesto: 47min

Skins kertoo bristolilaisista nuorista, jotka pyörivät samassa kaveriporukassa ja käyvät samaa lukiota. 2 kautta pitää sisällään saman kaveriporukan, mutta sitten kuvaan astuu aina uusi sukupolvi, joten sarjassa on nyt nähty jo kolme eri sukupolvea (minä vain kaksi ensimmäistä). Jaksojen pääosassa on yleensä joku nuorista, jolloin tämän elämää seurataan tarkemmin. Kahdella ensimmäisellä kaudella päänuorina ovat älykäs, mutta itsekäs Tony, edellä mainitun tyttöystävä Michelle, Tonyn itsestään epävarma paras ystävä Sid, omissa maailmoissa usein kulkeva mielenterveydeltään ailahteleva Cassie, alati ongelmiin joutuva bilehile Chris, musikaalisesti lahjakas sekä tunnollinen Jal, avoimesti homoseksuaali tanssija Maxxie ja edellisen paras ystävä muslimi Anwar, joka rikkoo railakkaasti uskontonsa sääntöjä. Tulevaisuuden kannalta tärkeä hahmo on Tonyn itsetuhoinen pikkusisko Effy, joka ei ensimmäisellä kaudella puhu melkein mitään, mutta jatkaa osana uutta sukupolvea kolmannelle kaudelle, jossa hänen voisi katsoa olevan päähenkilönä.

Skinsin luulin alkujaan mainosten perusteella olevan jotain tyhjänpäiväistä teinihömppää, mutta kuinka väärässä olinkaan. Skins on todella hyvin kirjoitettu, värikäs, ahdistava, itkettävä, mieltälämmittävä ja elinvoimaa pursuava sarja. Erityisesti ensimmäinen ja toinen kausi ensimmäisellä sukupolvella on ollut minun suosikkejani. Henkilöhahmot ovat niin toimivia ja näytteleminen niin aitoa. Siitä en tiedä kuinka tyypillisesti tämä tosiaan kuvaa bristolilaisten nuorten elämää, mutta eiköhän tätä ole dramatisoitu ihan pikkaisen.

 

 

3. Game of Thrones

Tuotantokausia: 2

Jaksoja: 20

Yhden jakson kesto: 60min

Game of Thrones on fantasiasarja, joka perustuu George R. R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Koko 5 kirjan sarja tuodaan televisio ruudulle siten, että yksi tuotantokausi kattaa aina yhden kirjan. Tuotantokausia on ilmestynyt jo kaksi, mutta Suomessa on näytetty vasta ensimmäinen (kerpele). Sarjan tapahtumat sijoittuvat Westerosin seitsemään eri kuningaskuntaan, joiden aatelissuvut kamppailevat siitä kuka saa valtaistuimen. Ensimmäinen kausi alkaa sen aikaisen kuninkaan eli Robert Baratheonin matkalla Talvivaaraan nimittääkseen Boromirin siis Eddard Starkin kuninkaan kouraksi edellisen kuoltua epäilyttävän ennenaikaisesti. Robertin vaimo Cercei on vaaleahiuksisten Lannistereiden sukua, joka veljiensä Jamien ja kääpiö Tyrionin kanssa ovat vahvasti osallisena sarjan tapahtumissa ja käänteissä. Entisen hirmuhallitsijan Aerys Targaryenin lapset ylimielinen ja ahne Viserys sekä hyvätahtoinen Daenerys ovat maanpaossa etelässä meren takana. Viserys hautoo vallankaappausta ja on valmis tekemään sen vaikka oman siskonsa kustannuksella. 

Ensimmäisen jakson jälkeen tykkäsin Game of Thronesista, mutta vasta parin jakson jälkeen aloin toden teolla koukuttua sarjaan. Myönnän, että fantasiapuitteisiin rakennetulla sarjalla on muita paremmat mahdollisuudet päästä minun listasijoilleni, mutta ratkaisevaahan tässä on se, että tämä sarja on oikeasti myös aivan mahti. Jälleen löytyy sitä kieroilua ja kuiskuttelua, mutta myös eeppistä mahtipontisuutta ja oikeuden puolustajia. Sarjan ympäristö upeine maisemineen on jo pelkästään yksi kumarruksen arvoinen seikka. Mikään ei näytä lavastetulta, vaan on kuin katselisi suoraan toiseen maailmaan.

Simpsonit versio täällä!

2. Fringe

Tuotantokausia: 4

Jaksoja: 81

Yhden jakson kesto: 43-50min

Fringe on loistokas yhdistelmä scifiä, jännäriä ja rikosdraamaa. Pääosassa on FBI-agentti Olivia Dunham, joka tutkii outoja jopa yliluonnollisia tieteellisiä ilmiöitä, joiden taustalla tuntuu piilevän vielä jotain suurempaa. Olivian apuna on mielisairaalasta lomalle päässyt hyvinkin omintakeinen, mutta nero Walter Bishop ja tämän poika sekä nykyinen lapsenkaitsija Peter Bishop. Ensimmäinen tuotantokausi pyörii mystisten ilmiöiden selvityksen ympärillä, vaikka taustalla on puhetta suuremmasta ”Kaavasta”. Jokaisessa jatkossa tapahtuu jotain selittämätöntä, jonka sitten kolmikko saa setvittäväkseen. Toiselta kaudelta kolmannelle sarja nostaa itsensä toiseen ulottuvuuteen ja jo ennestään mielenkiintoinen sarja muuttuu aivan mahottoman mielenkiintoiseksi. 

Kerran kuvailin Fringeä sanoin ”Lost kohtaa CSI:n”, mutta tämä oli tosiaan vasta ykköskauden kohdalla, jolloin en tajunnut ollenkaan millaisiin mittoihin tämä sarja vielä venyisi. Fringe on sarja, joka on kehittynyt jatkuvasti parempaan suuntaan ja kirjaimellisesti uusiin ulottuvuuksiin. Kolmannen kauden viimeinen jakso (joka käsittääkseni viimeinen mikä näytetty Suomessa) sai leukalihakseni jämähtämään lattiaan. Fringe on sarja, jollaista en ole ennen nähnyt, mutta joka on nerokas sekoitus erilaisista aineksista todella koukuttavaksi ja alati yllättäväksi kokonaisuudeksi. Ohessa olevalla videolla on kaikki Fringen eri alkutunnarit, sillä se muuttuu aina sen mukaan missä ajassa ja ulottuvuudessa kyseinen jakso on.

1. Mullan alla

Tuotantokausia: 5

Jaksoja: 63

Yhden jakson kesto: 55min

Mullan alla on vahvasti ironinen draamasarja, josta ei mustaa huumoria puutu. Sarjan keskiössä on Fisherin perhe ja heidän hautaustoimistonsa. Jokaisen jakson alussa kuolee joku, joka tuodaan sitten kyseiseen hautaustoimistoon. Ensimmäisessä jaksossa perheen isä kuolee ja hautaustoimisto jää testamentin mukaan hänen kahdelle pojalleen Nate:lle ja Davidille. Nate on perheen vanhin lapsi, mutta luonteeltaan kovin poikamainen eikä hautausurakoitsijan pesti kiinnosta häntä. David taas on vakavampaa ja tunnollisempaa tyyppiä, joka yrittää pitää homoutensa salassa heidän vanhoilliselta äidiltään. Ruth on tämä vanhoillinen ja hyvin neuroottinen äiti ja viimeisenä nelikossa on taiteellinen Claire, joka elää vielä villiä nuoruuttaan. Hautaustoimistossa on töissä perheelle läheinen Federico Diaz, joka perheineen esiintyy paljon sarjassa. Lisäksi tärkeässä osassa on Davidin poikaystävä poliisi Keith, Naten hyvin erikoinen tyttöystävä Brenda ja tietysti lukuisat kuolleet perheen isä mukaan lukien, jotka aina välillä näyttäytyvät.

Mullan alla ainutlaatuinen televisiosarja, joka on ensi näkemästä lähtien pitänyt paikkaa listani kärjessä. Kun puhutaan elämää suuremmista sarjoista tai elokuvista, niin tämä on ehdottomasti minulle sellainen. Sarjan henkilöt tulevat itselleen niin tutuiksi, että heidän mukanaan tuntee elävänsä ja heidän kuolemaansa suree aidosti. Kuolema ja kuolevaisuus ovat luonnollisesti teemoja, jotka ovat esillä sarjassa paljon ja tietyllä tapaa sarja auttaa käsittämään näitä asioita paljon paremmin. Mielestäni kuoleman lisäksi sarjassa on pääteemana myös elämä ja ennen kaikkea miten elää ja jatkaa jonkun kuoleman jälkeen. Sarja valottaa myös mielenkiintoisella tavalla hautausurakoitsijoiden elämää (tietysti Amerikan malliin) ja sai minutkin aikoinaan haaveilemaan ammatista hautaustoimistossa ja erityisesti palsamoijana. Sarjan viimeinen jakso on hienoin päätös sarjalle mitä kuvitella saattaa (itkin silmäni pellolle) ja olen tyytyväinen, että sarjaa on vain viisi tuotantokautta, sillä ne viisi on jo parhautta.

P.S. Lisämainintana vielä, että Supernaturalia ja Big Bang Theory:ä olen nähnyt vain muutamat jaksot, mutta veikkaan, että tykkäisin näistä todella paljon, jos kokonaan näkisin ja tavoitteena onkin katsoa ne joskus.

TOP 10 Televisiosarjat osa 1

Ihan pikkiriikkisen puhtaasta elokuvalinjasta poiketen tahdon esitellä omat suosikkini televisioruudulta. Rajasin surutta pois tositv:n ja animaatiosarjat, koska ne kuuluvat mielessäni omiin listoihinsa. Kärkikolmikko oli ihan selvää pässinlihaa alusta alkaen, mutta ihanan haastavaa oli ratkoa mitkä siihen kymmenen kärkeen pääsevät. Lista julkaistaan kahdessa osassa, kun nämä sepostukset venyivätkin aiottua pidemmäksi. 

 

10. Will & Grace

Tuotantokausia: 8

Jaksoja: 184

Yhden jakson kesto: 23 min

Will & Grace on komediasarja parhaista ystävyksistä, umpiheterosta sisustussuunnittelijasta Grace Adlerista ja umpihomosta lakimiehestä Will Trumanista. Sarjan pääpaino on edellä mainittujen ystävyydessä, mutta tärkeässä osassa ovat myös heidän kaksi persoonarikasta ystäväänsä: vielä homompi Jack McFarland ja rikas sekä kimeä-ääninen Karen Walker. Sarjan ensimmäisessä jaksossa Grace eroaa miehestä, jonka kanssa oli menossa naimisiin Will:in varoituksista huolimatta. Grace muuttaa Will:in asuntoon ja tästä alkaa syvä ystävyyssuhde. 

Will & Grace on ollut yksi hauskimmista sarjoista, joita tiedän. Komedian lisäksi siinä on vakavampikin puoli ja eritoten pääkaksikosta välittää todella. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja, vaikkakin karikatyyrisiä, mutta se sopii sarjan tyyliin. Karen Walker on varmasti kirvoittanut minulta eniten nauruja, siinä kimittävässä lääkehuuruisessa sisupussissa vain on sitä jotain. Lisäksi aivan mainio sivuhahmo on Karenin siivoja (orja) Rosario Salazar ja näiden viha-rakkaussuhde.

 

 

9. House

Tuotantokausia: 8

Jaksoja: 177

Yhden jakson kesto: 43 min

House on mustan komedian tehostama sairaaladraama, jonka pääosissa on opetussairaalan lääkäri Gregory House. House on äärimmäisen nerokas lääkäri, sairaala-alan superetsivä, joka kerää johtolankoja sairauteen kuin rikostutkija ja jolle mikään mysteeri ei ole liian mystinen ratkaistavaksi. Toisaalta House on toivottoman kyyninen ja suorapuheinen, eikä välitä loukkaako hän kollegoitaan, oppilaitaan tai potilaitaan. House ei ole se lääkäri, joka pitää kädestä ja sanoo että kaikki kääntyy parhain päin. Tohtorilla itsellään on kävelykeppi ontuvan aikoinaan väärindiagnosoidun jalan takia, jonka takia osittain hän napsii lääkkeitä, mutta suurimmaksi osaksi lääkkeet ajautuvat suuhun pitkän linjan lääkeriippuvuuden takia. Merkittävissä rooleissa ovat Housen lisäksi sairaalan dekaani Lisa Cuddy, Housen paras ystävä ja syöpiin erikoistunut James Wilson sekä Housen kolme apulaislääkäriä: Allison Cameron, Eric Foreman ja Robert Chase. Jokaisen jakson alussa näytetään potilas, jolla on jokin mysteerinen tauti ja House tiiminsä avulla pyrkii tekemään oikean diagnoosin ja hoitotoimenpiteet. 

Sairaalasarjat eivät ole yleensä jaksaneet kiinnostaa tarpeeksi, mutta House sekoittaa onnistuneesti rikosdraaman aineksia tautien selvitykseen, joka on varmasti osasyy sarjan menestykseen. Housen kaltainen täysin perinteistä poikkeava hahmo pääosassa, on kiehtova ja hän pitää katsojakin otteessaan omalla arvaamattomuudellaan. Katsojana yrittää kuumeisesti tulkita Housen eleistä ja ilmeistä, mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hän todella ajattelee.

 

8. The Prisoner (2009 versio)

Tuotantokausia: 1

Jaksoja: 6

Yhden jakson kesto: 45 min

Prisoner on minisarja, jossa Michael niminen mies herää aavikolta tietämättä olinpaikkaansa. Vaellettuaan aikansa hän saapuu Kylään, jossa ihmisten nimet ovat numeroita. Kylän ihmiset ovat täysin tietämättömiä ulkopuolisesta maailmasta ja väittävät Michaelin olevan nimeltään 6. Kylää johtaa numero 2, joka yrittää saada 6: n sopeutumaan Kylän elämään ja väittää ettei ole olemassakaan mitään muuta paikkaa. Pikkuhiljaa 6 unohtaa oman nimensä ja näkee entisen elämänsä vain välähdyksinä. Onko edes olemassa mitään muuta paikkaa? Onko hän vain keksinyt kaiken mielessään? Onko 2 oikeassa ja hän on oikeasti 6?

Prisoner sarjaa aloin seuraamaan uteliaisuudesta ja Ian McKellenin takia, joka esittää sarjassa numero 2:sta. Sarjan teho perustuu juuri uteliaisuuden ylläpitämiseen, kun janoaa tietää mikä on totta ja mikä ei. Juuri kun luulee päässeensä totuuden jäljille, tapahtuukin jotain mikä jälleen saa kyseenalaistamaan kaiken. Sarja toimii erinomaisesti minisarjan muodossa, koska samanlaista mielenkiintoa olisi mahdotonta ylläpitää useamman tuotantokauden ajan. Itse olin yllättynyt, että jaksoja on vain 6, vaikka siis katsoin koko sarjan kun se tuli kolmoselta, mutta sarja tuntuu paljon pidemmältä.

 

7. Täydelliset naiset (Desperate housewives)

Tuotantokausia: 8

Jaksoja: 180

Yhden jakson kesto: 42 min

Täydelliset naiset kertoo päällisin puolin ihanteelliselta näyttävän Wisteria Lanen naisasukkaista. Idyllinen lähiö on ulkopuolisen silmin kuin unelma, mutta kätkee suljettujen ovien sisälle salaisuuksia, joista ei haluta kenenkään tietävän. Ensimmäisessä jaksossa tutustumme täydellisiin naisiin Lynette Scavoon, Gabrielle Solisiin, Susan Mayeriin ja Bree Van de Kampiin, jotka ovat koko sarjan ajan neljä päähenkilöä. Tarinan kertojana toimii ensimmäisessä jaksossa itsemurhan tehnyt Mary Alice Young, jonka kuolemaa surevat ystävät näkevät tilanteessa epäilyksen siemenen. Päänaisten lisäksi on sarjassa nähty eri kausilla muita suhteellisen merkittäviä naishahmoja, joilla jokaisella on varmasti vaikutusta kadun tapahtumiin. 

Täydelliset naiset kiehtoo tyylipuhtaudellaan ja vaikka juonenkäänteitä on yhtä runsaasti kuin kaunareissa, on tässä ne toteutettu tyylillä ja taidolla. Uusia mysteerejä ja pimeitä salaisuuksia tulee aina esille ja on kutkuttavaa seurata kun ne tulevat viimein julki tai saadaan setvittyä. Pitkään koukussa pitää Mary Alicen  tapaus ja kun se on saatu alta pois, senkin lisäksi että tulee taas uutta jännää kivaa, huomaa tykästyneensä päähahmoihin ja heistä alkaa välittämään.
 

6. Pelinaiset (Footballers Wives)

Tuotantokausia: 5

Jaksoja: 42

Yhden jakson kesto: 44min

Pelinaiset on sieluttomampi ja räävittömämpi versio täykkäreistä. Brittiläinen juonikkaita naisia vilisevä ohjelma sijoittuu jalkapallopelaajien tai tarkalleen ottaen näiden vaimojen maailmaan. Sarjan hahmoista ruudun ääreen saa jämähtämään suuri naispaholainen eli Tanya Turner. Kolmas kausi pyöriikin pitkälti Tanyan, jalkapalloilija Conradin ja melkein yhtä juonikkaan Amberin kolmiodraaman ympärillä. Sarjassa nähdään viidennellä kaudella lyhyen aikaa myös Joan Collins, joka on tunnettu omasta naispaholaisroolistaan Dynastiassa. 

Pelinaiset on tällaiselle ihmissuhdesoppien ystävälle kuin huumetta. Glamourin kirjava ja paljettien täyttämä juonisoppa, jossa osallisena on kauniit ja rikkaat, on vain niin mehukasta seurattavaa kaikessa epärealistisuudessaan.

Ghibli-elokuvat top 10

Studio Ghibli on japanilainen animaatiostudio, jonka on perustanut Hayao Miyazaki yhdessä Isao Takahatan kanssa vuonna 1985. Ghibli elokuvien vetovoima perustuu eittämättä niiden kauneuteen, vaikuttavuuteen ja mielikuvituksen rikkauteen. Lisäksi hyvän ja pahan asettelu ei ole yhtä suoraviivainen kuin verrattuna länsimaalaisiin animaation poikasiin. Kaikissa Ghibli pätkissä on valehtelematta myös yhdistävänä tekijänä todella upea musiikki, mistä useimmiten on vastannut Joe Hisaishi.

Suomeen Ghibli elokuvat tulevat harmillisen suurella viivellä ja monia vanhempia elokuvia on vasta nyt tuotu levitykseen. Tässä vaiheessa koen myös tarpeelliseksi muistuttaa vanhempia tutkimaan tarkkaan elokuvan ja sen ikärajan ennen sen näyttämistä lapsille, koska vaikka jokin Totoro sopii loistavasti pienille, niin taas esimerkiksi Prinsessa Mononokessa vertavuotavat irtileikatut raajat eivät ole ehkä sitä mitä odotit. Animaatio elokuva ei ole yhtä kuin lasten elokuva.

10. Liikkuva linna (Haru no ugoku Shiro), 2004, K7

Juoni: Sophie on nuori neiti, joka on töissä hattukaupassa, kunnes Turhamaisuuden noita taikoo tämän ruumiltaan vanhaksi mummoksi. Sophie ei halua järkyttää muita, vaan tekee katoamistempun ja jättää kaupungin taakseen. Hän päätyy siivojaksi liikkuvaan linnaan, jonka omistaa velho nuorukainen Hauru. Sophie tekee sopimuksen tulidemoni Calsiferin kanssa, että Sophie auttaa Calsiferin pääsemään irti kirouksestaan ja Calsifer puolestaan auttaa Sophieta palautumaan takaisin omaan muotoonsa.

Liikkuva linna ylsi juuri ja juuri listalle ja kamppaili kovasti Laputan kanssa sijoituksesta, mutta jokin tässä sitten vei voiton. Liikkuvan linnan vahvuus on yltäkylläisessä kuvakerronnassa ja mielikuvituksekkaissa maisemissa ja hahmoissa, mutta juonen hajanaisuus on aina itseäni hieman häirinnyt.

9. Pom Poko, 1994, K7

Juoni: Tanukit ovat pesukarhumaisia supikoiria, joista osalla on ainutlaatuisia muodonmuutoskykyjä. Ne ovat asuneet lähellä Tokiota kotimetsässään rauhassa pitkän aikaa, kunnes ihminen haluaa taas laajentaa omaa asuintilaansa. Hupsutteluun ja herkutteluun taipuvaiset Tanukit joutuvat ryhdistäytymään ja kokoamaan joukkonsa juoniakseen vastaiskuja ihmisiä vastaan. Supikoirien täytyy alkaa harjoitella ahkerasti erilaisia muodonmuutoksia, sillä monelta taito on jo hävinnyt muistista.

Pom pokossa juoni on pitkälti linjaa isku ja vastaisku, jota sitten toistetaan loppuratkaisuun asti. Luonnonsuojeluteema leijuu koko ajan mukana, mutta vain hyvällä tavalla. Suurin osa huumorista liittyy muodonmuutoksiin, jotka ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Erityisesti uros supikoirien kivesten muuttuminen jättimäisiksi tai joksikin ihan muuksi on paljon elokuvassa käytetty väline, joka saattaa hämmentää länsimaalaista, mutta mikä taas kuuluu japanilaisen huumorin piiriin.

8. Henkien kätkemä (Sen to Chiro no Kamikakushi), 2001, K7

Juoni: 10-vuotias tyttö Chihiro on muuttomatkalla vanhempiensa kanssa, kun he eksyvät matkalla. Uteliaisuus ajaa vanhemmat tutkimaan tunnelia Chihiron seuratessa epäröiden perässä. Tunnelin päästä löytyy paikka, jonka he ainakin ajattelevat olevan vanha teemapuisto ja Chihiron vastusteluista huolimatta vanhemmat asettuvat ruokakojujen luokse nauttimaan antimista. Illan laskeutuessa paikka muuttuu ja niin muuttuvat Chihiron vanhemmatkin, nimittäin sioiksi. Chihiro piiloutuu oudoilta henkiolennoilta ja tapaa pojan nimeltä Haku, joka haluaa auttaa häntä. Haku neuvoo Chihiroa pestautumaan töihin Yubaba noidan johtamaan kylpylään, jolloin tämä voisi pyytää vanhempansa takaisin ihmisen muodossa.

Nykyaikainen loistava kuvanlaatu ja värien kirjo riittää jo nostamaan Henkien kätkemän top 10:een. Vahvuutena on myös hyvä tarina sekä monenmoiset sivuhahmot ja otukset, jollaisia olisi itse todella vaikea edes kuvitella.

7. Kikin lähettipalvelu (Majo no takkyūbin), 1989, S

Juoni: Kiki on 13-vuotias noitatyttö, joka vanhojen tapojen mukaan lähtee suorittamaan omaa aikuistumisriittiään: lentää luudalla etsimään kaupunkia, jonka noidaksi ryhtyä ja harjoitella omia taitojaan vuoden ajan. Mukaan matkaan lähtee Kikin musta kissa Jiji. Kikin omatessa vain luudalla lentämisen taito, on hänellä aluksi vaikeaa keksiä mitä tekisi, kunnes hän saa jymyidean perustaa oma lähettipalvelu.

Kikin lähettipalvelu kertoo oikeastaan kasvutarinan ja oman tavoitteen saavuttamisesta. Muihin varsinaisiin ”noitaelokuviin” verrattaessa tässä noituus on vain sivuosassa eikä siihen keskitytä, vaan nimenomaan melko tavallisen yksilön elämään.

6. Porco Rosso (Kurenai no Buta), 1992, K7

Juoni: Porco Rosso eli oikealta nimeltään Marco Pagoti, on lentävä sotasankari, joka on joskus ollut ihminen, mutta jotenkin muuttunut siaksi. Porco Rosso viettää huoletonta elämää ja kaikissa yhteenotoissa on voittamaton, kunnes eräällä lentoreissulla hän saa vastaansa amerikkalaisen lentäjän Curtisin, joka onnistuu ampumaan Porco Rosson alas taivaalta. Tämähän ei jää tähän, vaan Porco Rosso vie koneensa oitis vanhan ystävänsä verstaalle, jossa hän saa avukseen nuoren tytön Fion. Nuoren mekaanikon avulla Porco saa koneensa kuntoon ja valmistautuu uuteen kohtaamiseen.

Tämä on tullut Suomen televisiosta joskus kauan kauan sitte, enkä muistanut tästä mitään muuta kuin että silloin pikkutyttönä inhosin aika lailla tätä. Porco Rosso sai nyt uusinta tilaisuuden, kun katsoin sen uudestaan viime vuoden puolella ja kummasti nyt isompana tästä sai jotain irtikin. Ei lapsena ollessa osannut arvostaa Porco Rosson piirrosjälkeä, tarinankerrontaa tai aikuisempaan makuun sopivaa huumoria. Porco Rosso sopii selkeästi isommille ja etenkin jos on kiinnostunut noista lentohärveleistä, niin saa varmasti todella mieluisan kokemuksen. Hieno pätkä.

5. Kissojen valtakunta (Neko no ongaeshi), 2002, K3

Juoni: Koululaistyttö Haru pelastaa kissan joutumasta kuorma-auton alle, mutta kyseinen kissa ei olekaan mikään tavallinen kissa, vaan se osaa puhua ja kävellä kahdella jalalla. Pelastamisesta kiitoksena alkaa Harulle tapahtumaan outoja asioita ja selviää että kissa, jonka hän pelasti onkin salaisen kissojen valtakunnan prinssi. Kohtaamiset kissojen kanssa johtavat Harun lopulta vastentahtoisesti itse kissojen valtakuntaan.

Kissojen valtakunnasta olen aina pitänyt, en niin paljon kuin neljästä seuraavasta, jotka suurelti painivat jo aivan eri liigassa, mutta jokin tässä viehättää edelleen. Erilaisten kissahahmojen animointi ja luonne on tässä antoisaa seurattavaa ja huumoriakin on saatu mukaan erityisen paljon.

4. Prinsessa Mononoke (Mononoke hime), 1997, K7

Juoni: Ashitaka on nuori miehen alku, joka saa taistelussa demonisoitua vuoren jumalaa vastaan käteensä kirouksen ja lähtee etsimään tähän parannusta. Ahitaka saapuu kylään, jonka pääelinkeino on malmin kaivaminen metsän kustannuksella. Tämä taas on saattamassa metsän jumalat kyläläisiä vastaan ja heidän puolellaan on susien kasvattama tyttö nimeltä Mononoke.

Prinsessa Mononoken juonikaari ja kerronta muistuttaa todella paljon länsimaalaista, joten sen varmasti vaikuttaa siihen, miksi se on noussut täälläkin suureen suosioon. Eeppinen tarina sisältää taistelua ja toimintaakin, jota taas värittää mielikuvitusta pursuilevat kuvitukset.

3. Ponyo rantakalliolla (Gake no ue no Ponyo), 2008, K3

Juoni: Ponyo on kala, joka haluaisi olla ihminen. Sosuke on pieni poika, joka asuu äitinsä Lisan kanssa meren rannalla. Sosuke löytää Ponyon tämän karattua kotoaan ja heistä tulee oitis ystävät, eivätkä he halua joutua eroon toisistaan.

Ihan mistään pieni merenneito sadusta ei ole kyse, vaikka niin voisi luulla. Ponyo on hilpeä ja lapsenmielinen tarina, jossa monet tavallisesti pelottavat asiat, kuten hyökyaallot ja tulvat on osattu esittää tarinaan kuuluvalla mukavalla tavalla. Tässä erityisesti suun pieliä nosti, aikuisten hyvinkin ghiblimäiset reaktiot tapahtumiin: jos vesi tulvii, menemme veneillä, ei sen kummempaa. Ponyo mahdottoman sympaattinen, ilostuttava ja hieno hyvänmielen elokuva.

2. Tulikärpästen hauta (Hotaru no haka), 1988, K11

Juoni: Isoveli Seita ja pikkusisko Setsuko jäävät oman onnensa nojaan 2. Maailman sodan aikaisessa Japanissa, heidän äitinsä kuoltua pommitusten seurauksena ja isänsä ollessa sotarintamalla.

Tulikärpästen hauta on sydäntä raastavan surullinen elokuva, joka kertoo selkeän mielipiteen sodasta ja sen vastaisuudesta. Elokuva ei jätä realistisuudessaan mitään epäselväksi, vaan näyttää miten sota voi vaikuttaa viattomiin ihmisiin. Erityisesti isoveljen välittäminen pikkusiskoaan kohtaan koskettaa, mutta samalla lisää tuskaa.

1. Naapurini Totoro (Tonari no Totoro), 1988, K3

Totorolla on täysin epäreilu etulyönti asema muihin nähden, sillä tämä on Porco Rosson lisäksi ainoita, jotka olen nähnyt ihan pienenä ensimmäistä kertaa. Yle esitti tämän joskus vuonna kekäle ja pökäle, mutta nimellä Näkymätön ystävä. Ihastuin tähän oitis ja vieläkin monen vuoden ja monen katselukerran jälkeen ei tule minkään sortin kyllästymistä vastaan.

Juoni: Kaksi tyttöä, Mei ja Satsuke muuttavat isänsä kanssa idylliseen uuteen kotiin luonnon rauhaan. Perheen äiti taas on sen verran sairaana, että hän joutuu olemaan sairaalassa. Uusi asuinpaikka tuo äidin lähemmäksi ja tutustuttaa molemmat tytöt metsän hellyttäviin henkiin: Totoroihin.

Totoro on kuten dvd:n takakannessakin lukee ”Studio Ghiblin kallisarvoisin elokuva-aarre” ja en ole varmasti ainoa, joka kokee tämän myös tavallaan omaksi aarteekseensa, jonka pariin on aina yhtä ihana ja mieltä lämmittävä palata :)

Muita tällä kertaa listalle pääsemättömiä, mutta ehdottoman katsottavia Studio Ghiblin tuotoksia on: Tuulen laakson Nausicaä, Laputa-Linna taivaalla, Aaltojen kuohu, Sydämen kuiskaus & Maameren tarinat. Ainoa näistä Suomessa julkaistuista, mitä en vielä ole onnistunut näkemään, on Aaltojen kuohu, mutta eiköhän sekin vielä korjaannu. Kannattaa myös katsastaa Hayao Miyazakin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Gagliostron linna.