Maggie

Ohjaaja: Henry Hobson
Käsikirjoitus: John Scott III
Musiikki: David Wingo
Pääosissa: Arnold Schwartzenegger, Abigail Breslin, Joely Richardson, Douglas M. Griffin, Rachel Whitman Groves & J. D. Evermore
Kesto: 1h 35min
Ikäraja: 16

Maggie on zombiedraama, jossa käsitellään erään perheen selviytymistä perheenjäsenen sairastuttua. Elämme zombiepidemian saastuttamassa maailmassa, mutta ihmiskunta ei olekaan suistunut pakokauhuun ja kaaokseen. Taudinkuvassa sairastuminen etenee vaiheittain ja vasta ennen viimeistä vaihetta eli zombieksi muuttumista, potilas siirretään karanteeniin. Wade (Arska) saa monen muun perheen tavoin ottaa sairastuneen tyttärensä Maggien (Breslin) kotihoitoon ennenkuin tämän tila muuttuu kriittiseksi. Äitipuoli (Richardson) ei ole päätöksestä kovin riemuissaan ja kyseenalaistaakin sen, pystyykö Wade todella tekemään vaikean päätöksen oikeaan aikaan. Virkavalta osaltaan myös hengittää niskaan ja valvoo, että sairastuneiden saattoa karanteeniin ei venytetä omaisten toimesta.

Maggie sai harmillisen vähän sijaa valkokankailla täällä kotimaassamme ja näin ollen katsojaluvutkin ovat olleet sen mukaiset. Finnkinon kankailla Maggieta ei nähty ollenkaan, joka rohmusi tietysti aimo osan katsojia. Katsojaluvut eivät kuitenkaan anna mitään osviittaa siitä, miten hyvästä elokuvasta on kyse. Maggie on draamapainotteinen näkökulma hieman totutumman groteskin zombiesuunnan sijaan ja se nimenomaan toimii elokuvalle eduksi. 

Itselleni oli kyllä etukäteen hieman epäselvää, kuinka paljon tavallisen draaman puolelle Maggie kallistuu vai onko se enemmänkin kuin yksi pitkä jakso Walking Dead-sarjaa. 
Enemmän se kuitenkin kallistui edellä mainittuun, painopisteen ollessa perhesuhteissa ja niiden selvittelyssä, joskin toki mukana on raadollisempiakin elementtejä zombieteeman johdosta. Maggien maailmassa sairastuminen muistuttaa enemmän syöpädiagnoosin saamista, joskin tässä tapauksessa toivoa parantumisesta ei ole ollenkaan. Lievää ironiaa on kuitenkin hetkessä, jossa purema-arpeaan raapiva Maggie on tohtorin vastaanotolla, kuin kuka tahansa kansalainen. Muiden ihmisten reaktiot vaihtelevat, läheisemmiltä saa Maggie osakseen sääliä ja myötätuntoa, mutta tuntemattomat välttävät taudin saanutta kuin ruttoa. 

Arskaa on kieltämättä hieman jopa omituista nähdä näin vakavassa draamaroolissa, mutta hän istuu karulla olemuksellaan tähän astetta synkempään maailmaan. Kun elokuva vähän joutuu eteenpäin, niin huomaan unohtaneeni toisinaan, että kyseessä on edes Arska, vaan katson pelkkää rujokasvoista maanviljelijää, joka yrittää kätkeä murheet sisäänsä. Abigail Breslin on ollut osaava näyttelijätär jo penskasta asti ja hoitaa yhä sairaammaksi riutumisen tyylillä ja koko tunneskaalalla varustettuna. Poliisin sivuroolissa nähtävällä J.D. Evermorella on muuta porukkaa enemmän kokemusta zombeista, sillä hän on esiintynyt jo Walking Dead-sarjassa.  

Maggie kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos se sattuu vielä jossain lähistöllä pyörimään! Pk-seudulla ainakin Kino Sherylissä on vielä näytöksiä elokuvasta!

TV Thursday #41 - Vahvin naishahmo

Tv-torstaille kävi nyt viimeisimmän tiedon mukaan samat kuin Movie Mondaylle eli yleisen hiljaisuuden vuoksi molemmat haasteblogit lopettavat toimintansa. Syyt ovat täysin ymmärrettävät, itsekään en ole niin aktiivisesti haasteita toteuttanut, kuin kyseisten blogien kultakautena. Viimeiseksi jäävä haaste Tv-torstaissa oli kuitenkin jo ajatushautomossa ennen lopetustietoa ja nyt se ainakin on vietävä loppuun edes kiitoksena blogin taipaleesta.

"Sarjoissa on monenlaisia naishahmoja. On vaarallisia viettelijöitä ja pelastajaa odottavia neitoja ja karatetaitoisia agentteja - nyt kysytäänkin vahvan naishahmon perään. Onko suosikkisi valtaistuinpelissä juoniva Cersei tai kenties enemmän fyysistä voimaa käyttävä Sydney Aliaksesta?"

En kykene nostamaan vain yhtä tiettyä jalustalle, kun on niin monia suosikkisarjoja ja sitäkin enemmän vanhvoja naishahmoja. Tosi-tv:n rankkasin taasen kokonaan pois, jotta vaihtoehtoja ei ole sentään miljoonaa. Samalla toki piti ihan miettiä, mikä on mielestäni vahva nainen ja mitä valinnoillani on yhteistä. Eräs yhdistävä piirre on peräänantamattomuus, voiton- tai selviytymisentahto. Monella on myös henkisen puolen lisäksi fyysistä vahvuutta, vaikka tämä toissijaista onkin. Esimerkki tekstissä listattu Cersei päätyi myös joukkoon, mikä kertoi itselleni, että vahvaksi naiseksi luokiteltu hahmo ei välttämättä ole pidetty, edes omasta mielestäni. Yhtäläisyyksiä oli joidenkin osalla myös kehityskaaressa hahmon ollessa vielä alussa suhteellisen heikko ja avuton, mutta josta kehittyy sarjan edetessä yksi kovimpia tekijöitä (Dany, Carol, Lana). Yksi lukeutui joukkoon vasta eilisellä päätöksellä, kun pääsin jatkamaan American Horror Storyä kolmannesta kaudesta.

Elizabeth (White Queen), Cersei (GOT), River Song (Doctor Who), Olivia (Fringe), Fiona (AHS), Lana Banana (AHS), Carol (Walking dead), Dany (GOT), Anne Boleyn (Tudors)

 

Varasijoilla oli lisäksi esimerkiksi Sister Jude (AHS), Michonne (Walking Dead) ja Amy Pond (Doctor Who)

TOP 10 Televisiosarjat osa 2

Nyt ne viisi kaikken parhainta! Edellinen osa löytyy täältä.

5. Walking Dead

Tuotantokausia: 2

Jaksoja: 19

Yhden jakson kesto: 45min

Walking Dead on Robert Kirkmanin sarjakuvan pohjalta toteutettu draama- sekä kauhusarja. Nimensä mukaan sarjassa kuolleet kävelevät eli on viimein koittanut se zombie invaasio. Sarjan päähenkilö apulaissheriffi Rick Grimes herää koomasta sairaalassa ihmetellen missä kaikki ovat, mutta muuten autuaan tietämättömänä. Totuus sen hetkisestä tilanteesta valkenee hänelle kuitenkin pian tavattuaan muita eloonjääneitä. Rick haluaa päättäväisesti löytää perheensä, joiden hän uskoo vakaasti olevan hengissä. Sillä aikaa suhteellisen hyvin hengissä oleva perhe eli vaimo Lori ja poika Carl taas uskovat Rickin jo kuolleen. Lori, Carl ja Rickin työkaveri sekä läheinen ystävä Shane ovat lyöttäytyneet pienen sekaseurakunnan kanssa samaan leiriin. 

Itsellänihän on ollut aina joku juttu zombie leffoihin, vaikka ne olisivat kuinka huonoja tahansa, mutta on vain pakko katsoa. Elokuvissa zombie invaasioon on jo vakiintunut niin selkeä kaava, että se ei tarjoa juurikaan yllätyksiä ja nopea tempo on enemmän sääntö kuin poikkeus. Walking dead on yllättänyt sillä, että se rauhallisemmasta temmostaan tai jopa sen ansiosta toimii kuin häkä. Yksinkertaisesti on enemmän aikaa syventyä henkilöhahmoihin, koko eloonjääntiprosessiin ja siihen miten laatia uuden elämän pelisäännöt. Monesti olen sarjaa katsoessani todennut ”jos tämä olisi leffa, niin tuolta tulisi kohta zombie”, mutta harvoin ne oikeasti tulevat, mikä on vain virkistävää. Sitten kun niitä yhtäkkiä tulee kasapäin saa olla itsekin haukkomassa henkeä. Toimii.

4. Skins

Tuotantokausia: 6

Jaksoja: 47

Yhden jakson kesto: 47min

Skins kertoo bristolilaisista nuorista, jotka pyörivät samassa kaveriporukassa ja käyvät samaa lukiota. 2 kautta pitää sisällään saman kaveriporukan, mutta sitten kuvaan astuu aina uusi sukupolvi, joten sarjassa on nyt nähty jo kolme eri sukupolvea (minä vain kaksi ensimmäistä). Jaksojen pääosassa on yleensä joku nuorista, jolloin tämän elämää seurataan tarkemmin. Kahdella ensimmäisellä kaudella päänuorina ovat älykäs, mutta itsekäs Tony, edellä mainitun tyttöystävä Michelle, Tonyn itsestään epävarma paras ystävä Sid, omissa maailmoissa usein kulkeva mielenterveydeltään ailahteleva Cassie, alati ongelmiin joutuva bilehile Chris, musikaalisesti lahjakas sekä tunnollinen Jal, avoimesti homoseksuaali tanssija Maxxie ja edellisen paras ystävä muslimi Anwar, joka rikkoo railakkaasti uskontonsa sääntöjä. Tulevaisuuden kannalta tärkeä hahmo on Tonyn itsetuhoinen pikkusisko Effy, joka ei ensimmäisellä kaudella puhu melkein mitään, mutta jatkaa osana uutta sukupolvea kolmannelle kaudelle, jossa hänen voisi katsoa olevan päähenkilönä.

Skinsin luulin alkujaan mainosten perusteella olevan jotain tyhjänpäiväistä teinihömppää, mutta kuinka väärässä olinkaan. Skins on todella hyvin kirjoitettu, värikäs, ahdistava, itkettävä, mieltälämmittävä ja elinvoimaa pursuava sarja. Erityisesti ensimmäinen ja toinen kausi ensimmäisellä sukupolvella on ollut minun suosikkejani. Henkilöhahmot ovat niin toimivia ja näytteleminen niin aitoa. Siitä en tiedä kuinka tyypillisesti tämä tosiaan kuvaa bristolilaisten nuorten elämää, mutta eiköhän tätä ole dramatisoitu ihan pikkaisen.

 

 

3. Game of Thrones

Tuotantokausia: 2

Jaksoja: 20

Yhden jakson kesto: 60min

Game of Thrones on fantasiasarja, joka perustuu George R. R. Martinin kirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Koko 5 kirjan sarja tuodaan televisio ruudulle siten, että yksi tuotantokausi kattaa aina yhden kirjan. Tuotantokausia on ilmestynyt jo kaksi, mutta Suomessa on näytetty vasta ensimmäinen (kerpele). Sarjan tapahtumat sijoittuvat Westerosin seitsemään eri kuningaskuntaan, joiden aatelissuvut kamppailevat siitä kuka saa valtaistuimen. Ensimmäinen kausi alkaa sen aikaisen kuninkaan eli Robert Baratheonin matkalla Talvivaaraan nimittääkseen Boromirin siis Eddard Starkin kuninkaan kouraksi edellisen kuoltua epäilyttävän ennenaikaisesti. Robertin vaimo Cercei on vaaleahiuksisten Lannistereiden sukua, joka veljiensä Jamien ja kääpiö Tyrionin kanssa ovat vahvasti osallisena sarjan tapahtumissa ja käänteissä. Entisen hirmuhallitsijan Aerys Targaryenin lapset ylimielinen ja ahne Viserys sekä hyvätahtoinen Daenerys ovat maanpaossa etelässä meren takana. Viserys hautoo vallankaappausta ja on valmis tekemään sen vaikka oman siskonsa kustannuksella. 

Ensimmäisen jakson jälkeen tykkäsin Game of Thronesista, mutta vasta parin jakson jälkeen aloin toden teolla koukuttua sarjaan. Myönnän, että fantasiapuitteisiin rakennetulla sarjalla on muita paremmat mahdollisuudet päästä minun listasijoilleni, mutta ratkaisevaahan tässä on se, että tämä sarja on oikeasti myös aivan mahti. Jälleen löytyy sitä kieroilua ja kuiskuttelua, mutta myös eeppistä mahtipontisuutta ja oikeuden puolustajia. Sarjan ympäristö upeine maisemineen on jo pelkästään yksi kumarruksen arvoinen seikka. Mikään ei näytä lavastetulta, vaan on kuin katselisi suoraan toiseen maailmaan.

Simpsonit versio täällä!

2. Fringe

Tuotantokausia: 4

Jaksoja: 81

Yhden jakson kesto: 43-50min

Fringe on loistokas yhdistelmä scifiä, jännäriä ja rikosdraamaa. Pääosassa on FBI-agentti Olivia Dunham, joka tutkii outoja jopa yliluonnollisia tieteellisiä ilmiöitä, joiden taustalla tuntuu piilevän vielä jotain suurempaa. Olivian apuna on mielisairaalasta lomalle päässyt hyvinkin omintakeinen, mutta nero Walter Bishop ja tämän poika sekä nykyinen lapsenkaitsija Peter Bishop. Ensimmäinen tuotantokausi pyörii mystisten ilmiöiden selvityksen ympärillä, vaikka taustalla on puhetta suuremmasta ”Kaavasta”. Jokaisessa jatkossa tapahtuu jotain selittämätöntä, jonka sitten kolmikko saa setvittäväkseen. Toiselta kaudelta kolmannelle sarja nostaa itsensä toiseen ulottuvuuteen ja jo ennestään mielenkiintoinen sarja muuttuu aivan mahottoman mielenkiintoiseksi. 

Kerran kuvailin Fringeä sanoin ”Lost kohtaa CSI:n”, mutta tämä oli tosiaan vasta ykköskauden kohdalla, jolloin en tajunnut ollenkaan millaisiin mittoihin tämä sarja vielä venyisi. Fringe on sarja, joka on kehittynyt jatkuvasti parempaan suuntaan ja kirjaimellisesti uusiin ulottuvuuksiin. Kolmannen kauden viimeinen jakso (joka käsittääkseni viimeinen mikä näytetty Suomessa) sai leukalihakseni jämähtämään lattiaan. Fringe on sarja, jollaista en ole ennen nähnyt, mutta joka on nerokas sekoitus erilaisista aineksista todella koukuttavaksi ja alati yllättäväksi kokonaisuudeksi. Ohessa olevalla videolla on kaikki Fringen eri alkutunnarit, sillä se muuttuu aina sen mukaan missä ajassa ja ulottuvuudessa kyseinen jakso on.

1. Mullan alla

Tuotantokausia: 5

Jaksoja: 63

Yhden jakson kesto: 55min

Mullan alla on vahvasti ironinen draamasarja, josta ei mustaa huumoria puutu. Sarjan keskiössä on Fisherin perhe ja heidän hautaustoimistonsa. Jokaisen jakson alussa kuolee joku, joka tuodaan sitten kyseiseen hautaustoimistoon. Ensimmäisessä jaksossa perheen isä kuolee ja hautaustoimisto jää testamentin mukaan hänen kahdelle pojalleen Nate:lle ja Davidille. Nate on perheen vanhin lapsi, mutta luonteeltaan kovin poikamainen eikä hautausurakoitsijan pesti kiinnosta häntä. David taas on vakavampaa ja tunnollisempaa tyyppiä, joka yrittää pitää homoutensa salassa heidän vanhoilliselta äidiltään. Ruth on tämä vanhoillinen ja hyvin neuroottinen äiti ja viimeisenä nelikossa on taiteellinen Claire, joka elää vielä villiä nuoruuttaan. Hautaustoimistossa on töissä perheelle läheinen Federico Diaz, joka perheineen esiintyy paljon sarjassa. Lisäksi tärkeässä osassa on Davidin poikaystävä poliisi Keith, Naten hyvin erikoinen tyttöystävä Brenda ja tietysti lukuisat kuolleet perheen isä mukaan lukien, jotka aina välillä näyttäytyvät.

Mullan alla ainutlaatuinen televisiosarja, joka on ensi näkemästä lähtien pitänyt paikkaa listani kärjessä. Kun puhutaan elämää suuremmista sarjoista tai elokuvista, niin tämä on ehdottomasti minulle sellainen. Sarjan henkilöt tulevat itselleen niin tutuiksi, että heidän mukanaan tuntee elävänsä ja heidän kuolemaansa suree aidosti. Kuolema ja kuolevaisuus ovat luonnollisesti teemoja, jotka ovat esillä sarjassa paljon ja tietyllä tapaa sarja auttaa käsittämään näitä asioita paljon paremmin. Mielestäni kuoleman lisäksi sarjassa on pääteemana myös elämä ja ennen kaikkea miten elää ja jatkaa jonkun kuoleman jälkeen. Sarja valottaa myös mielenkiintoisella tavalla hautausurakoitsijoiden elämää (tietysti Amerikan malliin) ja sai minutkin aikoinaan haaveilemaan ammatista hautaustoimistossa ja erityisesti palsamoijana. Sarjan viimeinen jakso on hienoin päätös sarjalle mitä kuvitella saattaa (itkin silmäni pellolle) ja olen tyytyväinen, että sarjaa on vain viisi tuotantokautta, sillä ne viisi on jo parhautta.

P.S. Lisämainintana vielä, että Supernaturalia ja Big Bang Theory:ä olen nähnyt vain muutamat jaksot, mutta veikkaan, että tykkäisin näistä todella paljon, jos kokonaan näkisin ja tavoitteena onkin katsoa ne joskus.