4. marraskuuta 2010

Despicable Me

Ohjaus: Chris Renaud & Pierre Coffin
Käsikirjoitus: Cinco Paul, Ken Daurio & Sergio Pablos

Äänirooleissa: Steve Carell, Jason Segel, Russel Brand, Julie Andrews, Will Arnett, Kristen Wiig & Miranda Cosgrove
Musiikki: Pharrel Williams & Heitor Pereira (Hans Zimmer)

Kesto: 1h 34min


Despicable me (/Itse ilkimys) päähenkilö on pahamaineinen Gru, joka on ulkomuotoa sekä olemusta myöten täysi rikollinen. Idyllisen lähiön naapurit vaikuttavat kuitenkin autuaan tietämättömiltä, että läheisessä talossa asustaa roisto sekä alakerran salaisessa tukikohdassa hänen lukemattomat pienet kätyrinsä ja puolikuuro tohtori Nefario. Grun uraa rikosten huipulla uhkaa kuitenkin nuori lellitty rikollinen Vector, jonka on onnistunut anastaa Gizan pyramidi. Grun täytyy keksiä jotain vielä mahtipontisempaa ja haasteellisempaa ja hän kehittää niinkin vaatimattoman suunnitelman kuin Kuun varastamisen! K
uitenkin saadaakseen käsiinsä suunnitelmansa kannalta elintärkeän esineen; kutistussäteen; Gru joutuu värväämään avukseen kolme pientä orpotyttöä, jotka hän näennäisesti adoptoi. Vastoin kaikkien odotuksia hän huomaa alkuvaikeuksien jälkeen alkavansa pehmentyä Margon, Edith:in ja Agnesin vaikutuksesta.

Findance.com sivulla kerrotaan Itse Ilkimys arvostelussa, että elokuva nousi vuoden tuottoisimmaksi animaatioksi heti Toy story 3:n ja Shrek neljännen jälkeen. Elokuvan nähtyäni tämä ei tullut kirjoittaneelle yllätyksenä. Despicable me on tyylitelty, särmikäs, suloinen ja naurujakin kutkuttava. Grun kehitys tarina itsessään ei ole mitään uutta, mutta muutoin elokuva tuntui omaperäiseltä ja sitä oli oikein mielekästä katsella. Pätkä olisi toiminut ilman 3D:tä melkein yhtä hyvin, koska ainoa kohta
mikä jää kyseisen ominaisuuden suhteen mieleen on huvipuisto kohtaus. Grun kätyrit ovat hassun hauskoja enkä olisi pistänyt pahakseni, jos niitä olisi näkynyt enemmänkin elokuvan aikana.


Taasen pidän tärkeänä mainita muutaman asian musiikista, kun se on itselleni hyvin tärkeä osa mitä tahansa elokuvaa. Ollessani töissä kuulin jo elokuvan loppumusiikit ja piti oikein höristää korviani, että soiko siellä nyt oikeasti Beegees:n You should be dancing. Sehän se oli, joten oli oikein mielekästä odotella näytöksen loppumista astetta diskommassa tunnelmassa. Pharrel Williams on passeli valinta musiikki vastaavaksi, sillä herran musa on aikaisemminkin kolahtanut. Heitor Pereira taas on itselleni täysin tuntematon, mutta hyvältähän tuo yhteistyö kuulostaa Pharrel Williams:n kanssa. Ilmeisesti mukana menossa on ollut
myös Hans Zimmer kun monissa tietolähteissä nimi tulee vastaa elokuvan yhteydessä. Voiko enää paremmaksi mennä?

Musaherkku tarjolla täällä
Traileri täällä


Studio12
3:ssa on vielä ainakin viikonloppuna Despicable me dubattuna sekä alkuperäisenä. Itse suosin taas kerran alkuperäisversiota.

2 kommenttia:

  1. Sini, lastenleffoissa kuuluis aina käydä kattomassa suomeksi dubattu versio. Ne on yleensä parempia ku alkuperäset. :D No joo, tää on mielipidekysymys, ite tykkään suomalaisten dubbauksista, niissä on enemmän huumoria ku alkuperäsessä ja niihin on yleensä panostettu. :) Tuo pitäis käydä kyllä kattomassa, mutta on huono rahatilanne.. Hyvä kirjoitus! :)

    VastaaPoista
  2. Ihan kuin tästä olisi puitu aiemminkin :D ei siinä, etteikö suomalaiset tekisi loistavaa dubbaus työtä vaan koska alkuperäinen on alkuperäinen. Toy storyn kohdalla oli täysi poikkeus, kun ne aiemmat oli nähnyt suomeksi niin olihan se viimeinenkin pakko :D Jos saat jostain kaavittua sen ylimääräisen 10e kokoon niin mee ihmeessä! ja kiitos palautteesta!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...