Napapiirin sankarit

Ohjaaja: Dome Karukoski
Pääosissa: Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen, Timo Lavikainen, Pamela Tola, Kari Ketonen, Miia Nuutila, Ulla Tapaninen
Kesto: 1h 32min

Dome Karukoski nousi monien ihmisten tietoisuuteen jo esikoisohjauksensa Tyttö sinä olet tähti (2005) myötä, mutta järjestykseltään neljäs elokuva Napapiirin sankarit onkin hänen ensimmäinen komedia kastiin sijoitettava elokuva.

Jussi Vatasen esittää Jannea, tarinamme "sankaria", joka on todella aikaansaamaton. Jannen tyttöystävä Inari (Tola) on saamassa tarpeekseen tästä vätyksestä ja määrää tämän hankkimaan illaksi digiboksin, jotta he voisivat katsoa yhdessä Titanic:n. Käykin niin, että Inarin antamat rahat juodaan kankkulan kaivoon ja nainen uhoaa suhteen olevan ohi ja lähtevänsä etelään. Tämä on herätys huuto Jannelle, joka tajuaa parisuhteensa roikkuvan digiboksin varassa. Hän lupaa hankkia boksin aamuun mennessä ja matkaan lähtee tottakai avuksi myös hänen kaverinsa Kapu (Pääkkönen) ja Räihänen (Lavikainen). Loppuajan seuraamme, mitä ihmeellisimpiä käänteitä ja esteitä, mitä heidän tiellensä sattuu. Mutkia matkaan tuo muun muassa Inarin ex-poikaystävä, liikennepoliisit ja ruotsalaisten naisten uimajoukkue.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt elokuvan suhteen, sillä odotuksia ei oikeastaan ollut kuin sieltä huonommasta päästä. Ymmärrän suuret katsojaluvut, sillä Napapiirin sankarit nousi omissa listoissani ehkä jopa parhaimman kotimaisen leffan ensimmäiselle sijalle (vuoden 2010 paras kotimainen ainakin!). Elokuva tarjosi todella hauskoja tilanteita sekä draamaa ja varmasti sen vetovoimaisuus selittyy samaistumisella suomalaiseen ihmisluontoon. Siinä missä useat kotimaiset leffat sortuvat pessimistiseen tai synkeään yleistunnelmaa tämä poikkeaa pitämällä yllä suurempaa toivon kipinää. Ainoa kriittinen kohta on yleisessä tarinan kulussa, koska oma huomioni ainakin kiinnittyi loppupuoliskolla juonen toistoon. Tarkoitan tällä sitä, kun yleisestikin elokuvissa mennä toistuvan ylämäki-alamäki kuvion mukaan, mutta tässä elokuvassa se ns. pisti silmään muutamaan otteeseen. Itselleni yllätyksenä tuli, että huomasin iskelmämusiikin kuulostavan kuunneltavalta tämän leffan raameihin pistettynä. Iso plussa "muumimamma kortin" käytöstä (Kyllä, Ulla Tapaninen myös tässä!).


Tällä kertaa ei heru traileria, sillä se antaa mielestäni jollainlailla vääränlaisen kuvan elokuvasta