Mama

Ohjaaja: Andres Muschietti
Tuottajat: Guillermo del Toro, J. Miles Dale & Barbara Muchietti
Musiikki: Fernando Velazquez
Pääosissa: Jessica Chastain, Nikolaj Coster-Waldau, Megan Charpentier, Isabelle Nelisse, Daniel Kash, Jane Moffat & Javier Botet
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: 16

Epätoivon partaalla oleva perheen isä Jeffrey (Jamie Lannister aka Nikolaj Coster-Waldau) pakenee kotoaan, jossa on tapahtunut kauheuksia. Mukaan hän on napannut kaksi pientä tytärtään, joiden kanssa he päätyvät metsän keskellä olevaan mökkiin. Paikan päällä Jeffrey:n aikomukset päättää kaikkien läsnäolevien henki ei jää epäselväksi, mutta yritys epäonnistuu jonkin yliluonnollisen puututtua asiaan ja isä katoaa lopullisesti. Viisi vuotta myöhemmin Jeffreyn kaksoisveli Lucas (myös Jamie Lannister) etsii edelleen säännöllisesti veljeään ja tämän tyttäriä, oman rokkari tyttöystävänsä Annabelin (Jessica Chastain) keskittyessä bändikuvioihin. Etsinnät tuottavat viimein tulosta, kun mökki löydetään, jossa tytöt ovat majailleet kaikki nämä vuodet. Erakoituminen on tosin jättänyt jälkensä heihin ja he käyttäytyvät hyvin eläimellisesti ensi alkuun. Psykiatri Gerald Dreyfuss (Daniel Kash) on täysin optimistinen tyttöjen kehityksen suhteen ja suosittelee lasten huoltajaksi Lucasia lasten tädin sijaan tehtyään sopimuksen, jolla pääsee itse edelleen tarkkailemaan tyttöjen tapausta. Tyttöjen muutettua pariskunnan kanssa saman katon alle, alkaa tapahtumaan asioita, joille ei aina löydy selitystä. Psykiatrin kanssa käydyissä istunnoissa vanhempi sisko Victoria, osaa kertoa henkilöstä Mama, joka hänen kertomansa mukaan huolehti tytöistä metsämökissä ja vierailee heidän luona edelleen. Annabel erityisesti alkaa myös epäilemään jonkun käyvän säännöllisesti tyttöjen kylässä. 

Edellinen del Toro leimalla tehty kauhuleffa Älä pelkää pimeää, oli itselleni pettymys, vaikka juoni olikin ihan hyvä, mutta pelottavuutta ei ollut nimeksikään. Tosin elokuvan ikärajakin oli vain 12, mutta jotenkin trailerin perusteella odotin enemmän (esim. luulin niiden sittisontiaisten olevan isompia). Julian Silmät ja Orpokoti puolestaan olivat molemmat todella laadukkaita kauhuleffoja ja niissä pääsi jonkin verran pelkäämäänkin. Kuitenkin olen janonnut jatkuvasti maagista kaikentäyttävää kauhuleffaa, joka olisi reilusti molempia: laadukas sekä roimasti pelottava. Mama kuuluu tähän hyvin uhanalaiseen kategoriaan, kuten sain suureksi riemukseni todeta. Sen saman sai myös huomata, kun yritti nukkumaan mennä, mutta juuri sitä minä kerjäsinkin. Mama:ssa on tarinaa, se on harkitusti rakennettu ja jopa oikeasti koskettava. 

Pelottavuus Mama:ssa kasvaa perinteisen ja yhä toimivan kaavan mukaan. Ensialkuun tarjotaan yksi aavistuksen shokeerava kohtaus, jonka jälkeen tietää jo mitä pelottavuustasoa odottaa. Yliluonnollisten asioiden kanssa leikkiessä toimivaksi on todettu pimittää kauhun päätähden suoranaista näyttämistä ja sehän toimii tässäkin. Kun kauhun kohde viimein näytetään suoraan, on siinä aina riski mennä sen jälkeen metsään ja railakkaasti (esmes Boogeyman (2005)), mutta del Toron ollessa edes jossain suuntaa mukana, voi jo luottaa siihen, että hän tietää millainen mörkö saa veret seisahtumaan suonissa. Onnistumisen tietää jo siitä, että se varsinainen kohtaus, jossa pelon lähde nähdään sen ensimmäisen kerran kunnolla, jää kummittelemaan pahemmin kuin muu elokuvan sisältö. Itselläni tulee vieläkin sellainen sairas hyytävä tunne, joka on kuitenkin samaan aikaan jopa kiva, kun muistelen juurikin tätä kohtausta. 

Annabel: "Victoria, what's under the bed?"

Ja voi kyllä, tästä leffasta on vaikeuksia kirjoittaa samaan tapaan kuin itselläni on Kauna-elokuvista, saatika sitten katsella aiheeseen liittyviä kuvia, koska alkaa ihan pikkaisen pelottamaan jo valmiiksi. Pitää varmaan katsoa jotain aivot sumentavaa höttöä, jotta saa toivuttua. 

Jos juurikin Kauna-tyyppiset elokuvat onnistuivat jättämään jälkensä sinuun ja kerjäät lisää samanmoista hyytävän kivaa pelontunnetta, tämä on sinulle. Jos myös Orpokodit ja muut juonelliset ja oikeasti hyvät kauhuleffat, ovat sinun makuusi, tämä on sitäkin. Mama on harvinaislaatuinen tapaus, joka onnistuu täyttämään molemmat kauhuleffojen kriteerit.





Molemmat kuvat täältä