Kvartetti

Kuva täältä

Ohjaaja: Dustin Hoffman
Musiikki: Dario Marianelli
Pääosissa: Maggie Smith, Tom Courtenay, Billy Connolly, Pauline Collins, Michael Gambon, Sheridan Smith & Andrew Sachs
Kesto: 1h 38min
Ikäraja: S

Kvartetti kertoo Peechman House nimisestä vanhainkodista, jonne eläköityneet muusikot tulevat viettämään vanhuuden päiviään ja harrastamaan edelleen tärkeässä osassa olevaa musisointia. Pääroolissa on kolmen oopperatähden poppoo, jotka ovat jo aikaisemmin työskennelleet yhdessä: vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa toimiva Reginald "Reg" Paget (Courtenay), alati asioita unohteleva Cecily "Cissy" Robson (Collins) ja erittäin viriilissä kunnossa oleva Wilfred "Wilf" Bond (Connolly). Vanhainkodin elon kohokohta on lähestyvä Gaala, johon vanhukset elämänintoa puhkuen suunnittelvat musiikkinumerot ja jolla houkutellaan sponsoreita ylläpitämään toimintaa pystyssä. Gaalasta vastaa entinen ohjaaja Cedric Livingstone (Gambon) diivamaisin ja äänekkäin elkein. Vanhuksiin tulee entistä enemmän vipinää uuden asukkaan; entisen suuren oopperadiivan; Jean Hortonin (Smith) saavuttua osaksi vanhainkodin asukaskuntaa. Pääkolmikko esitti aikanaan Jeanin kanssa huikean kvartetin Rigolettosta ja ajatus nelikon uudelleen esiintymisestä gaalassa kuulostaa eittämättä houkuttelevalta ja keräisi varmasti tarpeeksi kiinnostusta, jotta vanhainkoti saisi jatkaa entiseen malliin. Ensialkuun pitäisi vain saada Jeanin saapumisesta tuohtunut Reg antamaan naiselle anteeksi menneisyyden tapahtumat, eikä itse Jean ole kvartetti ehdotuksesta innostunut alkuunkaan. 

Kuva täältä

Tätä "vanhuselokuvaksi" tituleerattua tapausta päädyin lopulta katsomaan sen suosion vuoksi ja elokuvasta poistuneiden asiakkaiden ilmeiden perusteella, joita on poikkeuksetta koristanut korvasta korvaan menevä hymy. Kvartetin tiesi olevan etukäteen hyvämielen elokuva, josta jää mukava olo vielä pitkäksi aikaan sen katsomisen jälkeenkin ja niin jäi minullekin. Elokuva on tunnepuolella todella onnistunut ja hahmot todella samaistuttavia, vaikka hahmojen ikä poikkeaakin huomattavasti omastani. Ongelmat ja murheet kuin myös elämänilo ja haaveet tuntuvat kuitenkin samanlaisilta iästä riippumatta.

Kuva täältä

Kvartetista tulee mieleen samanhenkinen (vaikka ei erityisen musikaalinen) elokuva Lemmenlomalla, jota käsitteli myös ikäistäni paljon vanhempien ihmisten elämää, mutta jota oli silti täysin mahdollista myötäelää, vaikka seisoo elämänkaarella eri kohdassa. Edellämainitussa tapauksessa vahvuus oli myös niin ikään hyvinkirjoitetuissa hahmoissa, joita esittää raudan kovat näyttelijäveteraanit. Kvartetissa on todella hienoja suorituksia, joista nousee vahvimmin esille Maggie Smithin diivaileva, mutta kuitenkin sisältä täysin haavoittuvainen Jean Horton. Vastaparina Jeanin hahmolle on syvästi loukkaantunut Reg, jonka päälisinpuolin viilipytty olemuksesta huokuu silti Jeanin aiheuttama tuska, jonka itselleni ei niin tuttu Tom Courtenay tuo perille asti. Vain hieman sivummalla seisovat Pauline Collinsin Cissy ja Billy Connollyn Wilf ovat kumpikin hauskoja omalla tavallaan ja jäävät varmasti mieleen. Henkilökohtainen suosikkini on Dumbledore siis Michael Gambon ihastuttavan itsekeskeisenä taiteellisena sieluna, jonka vaatevarasto on jo näkemisen arvoinen.

Kvartetti sopii vanhoille kuin myös nuorille ja eritoten jälkimmäistä ryhmää suosittelen avaamaan silmiään tälle elokuvalle. Kvartetti antaa lipun hinnalla elokuva- sekä musiikkielämyksen ja takuuvarmasti sitä hyvää mieltä vielä kotiinkin asti.

Kvartetti on myös valittu Kino123:n huomisen VAUVAKINON elokuvaksi. Lisätietoja aiheesta Kinon blogissa!