19. elokuuta 2013

Elysium


Ohjaaja: Neill Blomkamp
Käsikirjoitus: Neill Blomkamp
Pääosissa: Matt Damon, Jodie Foster, Sharlto Copley, Alice Braga, Diego Luna, Wagner Moura & William Fichtner
Kesto: 1h 49min
Ikäraja: 16

Vuonna 2154 on maapallo yhtä ylikansoitettua ja loppuunkoluttua slummia. Rikkaiden eliitti asuu puolestaan paratiisia muistuttavalla avaruusasemalla, jolla kaikki sairaudet voidaan parantaa. Elysium nimiä kantavan avaruusaseman väestö ei kuitenkaan ole valmis jakamaan omaa täyteläistä palaansa kakusta, vaan antaa köyhien riutua murujen varassa maapallolla. Tätä ajatusmallia suorastaa elää Elysiumin puolustuministeri (Foster), joka on valmis mihin vain suojellakseen "parempien" ihmisten maailmaa. Kurjuudessa maan pinnalla asuu Max-niminen kaveri (Damon), joka on jo pienestä pitäen haaveillut paratiisista. Mies on aikanaan eksynyt kaidalta polulta korkeuksia tavoitellessaan, mutta palannut takaisin oikealle tielle. Tapahtumien kääntyessä vakavampaan suuntaan on Max valmis loikkaamaan taas vaarallisemmille poluille, kun pääsy Elysiumiin vaikuttaa ensimmäistä kertaa todella mahdolliselta.


Elysium ei ollut ihan alkuun omalla katsottavien listallani. Mielenkiintoni heräsi, kun luin juttua elokuvasta, jossa kerrottiin ohjaaja Neill Blomkamp:stä, joka ohjasi myös oikein onnistuneen District 9:n. Edellä mainitun kuvan kohdalla herra Blomkamp  oli vielä Peter Jacksonin valvovan ja suojelevan silmän alla, joten Elysium on varsinaisesti ohjaajan ensimmäinen elokuva, jonka hän on ohjannut "ihan itte". Valitettavasti Neill-linnun ei olisi kannattanut vielä lentää pesästä. 

Tämän tekstin alkuperäisessä luonnoksessa kirjoitin seuraavaa:

"Kaikesta ei voi ohjaajaa syyttää, sillä käsikirjoitukseen ei olla kunnolla panostettu. Tuntuu kuin kirjoitus prosessin aikana olisi siellä täällä jatkettu sen mukaan miten yleensä tälläisissä elokuvissa mennään pureutumatta mihinkään kunnolla, näkemättä kokonaisuutta ja ennen kaikkea miettimättä miltä katsojasta tämä tuntuisi"

Tänä kauniina aamuna huomasin faktoja kaivellessani, että pihkura Blomkamp on myös käsikirjoittanut tämän..... joten kaikki yllä mainittu kaatuu sittenkin hänen niskaansa. Ja jatkuu.

Elokuvan tunnepuoli ontuu pahasti, koska huomasin itselleni olevan aivan yhdentekevää, mitä yhtään millekään hahmolle käy, selviääkö vai kuoleeko vai mitä ikinä. Ajatukseni harhaili myös ties minne toiminnankin tohinassa ja sitä aina jossain kohtaa havahtui "ai nii, pitäisi varmaan keskittyä elokuvaan". Ei hyvä, varsinkin kun paikkana on leffateatteri.



Matt Damon ei ole mikää erityinen suosikkini, mutta ajattelin hänen suoriutuvan ihan okei. Kyllähän kohtuu hyvin Damon roolinsa vetää, mutta ongelma on jo hahmossa itsessään. Max ei vaan sovi slummiin ulkonäöllisesti yhtään. Vaikka maskeerauskin on olevinaan ilmeisesti törkyinen, näyttää Damonin Max hotellihuoneesta alas kavunneelta. Jodie Fosterin puolustusministeri on naisen lahjat tuntien totaalinen pettymys. En tiedä missä on vika, onko rooli ollut liian rajoitettu vai puuttuiko Fosterilta kaikki intohimo esittää pahista vai mikä on. Sivurooleissa osuutensa hoitivat hyvin lempeäsilmäinen Alice Braga, sekopäinen Sharlto Copley ja luonnollisesti William Fichtner.

Elysium on aika mitäänsanomaton tapaus, joka ei vie yhtään mukanaan eikä jää sen erityisemmin mieleenkään. Katsokaa tämän sijaa Pacific Rim, Pain & Gain tai mikä muu tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...