Kirottu - The Conjuring

Ohjaaja: James Wan
Käsikirjoitus: Chad Hayes & Carey Hayes
Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Lili Taylor, Ron Livingston, Shanley Caswell, Hayley McFarland, Joey King, Mackenzie Foy, Kyla Deaver, Shannon Kook & John Brotherton
Kesto: 1h 52min
Ikäraja: 16

Vuonna 1971 viidellä tyttärellä varustettu perhe ostaa huutokaupasta idyllisen ja sopivan syrjäisessä sijaitsevan vanhan maalaistalon. Ensi alkuun kaikki vaikuttaa kuin unelmalta, mitä nyt perheen koira ei vain suostu tulemaan sisälle taloon, pikkuvikoja. Tytöt onnistuvat myös leikkien pyörteissänsä löytämään laudoitetun seinän takaa oven kellariin. Pikkuhiljaa alkaa tapahtua selittämättömiä asioita, kunnes perheen isän Rogerin ollessa yhden yön poissa, tapahtuu suurempia yliluonnollisiin mittakaavoihin selvästi uppoavaa toimintaa, jonka kohteena on yksi tyttäristä ja perheen äiti Carolyn. Alkaa olla selvää, että talossa on todella jotain vialla, eikä kaikkea voi laittaa läpivedon ja vesiputkien piikkiin. Järkyttynyt Carolyn ottaa yhteyttä pariskunta Ed ja Lorraine Warreniin, jotka ovat erikoistuneet tutkimaan ja kitkemään yliluonnollisia häiriköitä. Vastassa olevat voimat ovat kuitenkin paljon hurjemmat, kuin mihin Warrenit ovat urallaan tottuneet.

Edelleen yliluonnollisen kauhun suurena ystävänä, olin odottanut Kirottua siitä lähtien, kun tuttu siitä minulle vinkkasi kesäloman aikana. Pelkästään tämän tutun kuvaus tämän elokuvan trailerista sai jo niskavillat pystyyn ja semmoisen kivan inhan tunteen. Trailerin katsoin visusti päivänvalossa ekaa kertaa pitäen turvavälin koneen näyttöön eikä todellakaan millään koko näyttö asetuksella. Tämä juttukin tulee ulos vasta nyt, koska ensimmäisenä päivänä katsomisen jälkeen ei pysty vielä palaamaan takaisin elokuvaan (koska hui) ja kirjoittaminen tämmöisten kohdalla pitää tapahtua päivällä.

Olen aikaisemminkin blogissani kertonut tavastani arvottaa kauhuelokuvia kahdella osa-alueella, joista toinen on yleinen laadukkuus (oliko elokuva hyvä juonellisesti/tarinan kannalta) ja pelottavuus sitten erikseen. Esimerkiksi Mama elokuvasta kirjoitin seuraavaa 

"Kuitenkin olen janonnut jatkuvasti maagista kaikentäyttävää kauhuleffaa, joka olisi reilusti molempia: laadukas sekä roimasti pelottava. Mama kuuluu tähän hyvin uhanalaiseen kategoriaan, kuten sain suureksi riemukseni todeta. Sen saman sai myös huomata, kun yritti nukkumaan mennä, mutta juuri sitä minä kerjäsinkin."

ja riemukseni voin todeta Kirotunkin istuvan tuohon kuvaukseen. Itseasiassa tällä hetkellä Kirottu vaikuttaa Mamaa pelottavammalta, mutta se voi johtua myös siitä, että Mama ei enää kummittele päässä, kun taas Kirottu on vielä elävänä muistissa ja tuntemuksissa. Kirottu menee kuitenkin Mamaa enemmän sinne manaamisen ja demonien puolelle, mutta yhtä lailla samalla yliluonnollisella leikkikentällä leikitään.

Tarina on toimiva, vaikka ei täysin keksitystä stoorista olekaan kyse, koska elokuva "perustuu tositapahtumiin". Alkuun kirjoitin sen iänikuisen lainin tosiaan lainausmerkkeihin, koska siihen suhtautumiseni on aina skeptinen, kunnes vähän eksyin lukemaan Warreneista ja sen jälkeen en aio enää aihetta tutkia yhtään enempää koskaan ikinä, hyi. Kauhuleffoissahan yleisesti kismittää katsojia se ainainen hahmojen epäloogisuus, miksi hajaantua ja mennä katsomaan jne. Kirottu tekee valmiiksi sillat muutamien tälläisten kuoppien päälle ja antaa vastauksen esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin "miksi perhe ei vain muuta pois?" ja "miksi kokoelmaa riivatuista esineistä ei vain polteta?". Huomasin myös katsoneeni hieman liikaa Supernaturalia, kun odotin jo melkein Samin ja Deanin laukkaavan ovesta sisään ja mietin myös, missä keittiön kaapissa olisi sitä suolaa. Mitä tulee pelottavuuteen, niin ensimmäinen yö elokuvan jälkeen meni yövalo päällä, se ehkä kertoo jo kaiken.

Näyttelijöissä ei kessään ole moitteen sanaa. Lili Taylor on itselleni tutuin Mullan alla-sarjasta, mutta myös aikoinaan Paholaistalo elokuvasta. Nainen vain paranee vanhetessaan ja häneltä onnistuu uskottava pelkoreaktio, joka saa katsojankin jännittämään hänen kanssaan. Lapsikatraasta Joey King oli myös jo nimestään tuttu Mahtava Oz elokuvan rampana tyttönä/posliininuken äänenä sekä Dark Knight Rises elokuvasta nuorena Taliana. Mackenzie Foy:tä katsoin hetken pää kallellaan, että missäs tuo on aiemmin ollut, kunnes hörähdin onneksi vain mielessäni, kun tajusin kyseessä olevan Renesmee...

Kirottu on todella onnistunut kauhuleffa niin tarinallisesti, kuin myös yöunien syöjänä. Katsominen omalla vastuulla, eikä missään nimessä kauhun aloittelijoille tai muutoinkin painajaisiin taipuville katsojille.
 



Täällä juttua elokuvan kuvauksien ympärillä pyörivistä oudoista ilmiöistä
TOP 10 kaloreita polttavaa kauhuleffaa