14. lokakuuta 2013

Oli aikakin (About time)


Ohjaaja: Richard Curtis
Käsikirjoitus: Richard Curtis
Pääosissa: Domhnall Gleeson, Rachal McAdams, Bill Nighy, Tom Hollander, Lindsay Duncan, Lydia Wilson & Richard Griffiths
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 7

Kun Tim täyttää 21-vuotta, hänen isänsä haluaa puhua poikansa kanssa eräästä tärkeästä asiasta: suvun miehet mukaan lukien Tim osaavat matkustaa ajassa sen jälkeen kun saavuttavat täysi-ikäisyyden. Menemällä pimeään suljettuun tilaan, puristamalla kädet nyrkkeihin ja keskittymällä tiettyyn hetkeen, pääsee takaisin ajassa juurikin siihen tiettyyn hetkeen. Timin hartain toive elämässään ja tässä elämän vaiheessa on löytää tyttöystävä ja hän tajuaa pystyvänsä hyödyntämään kykyään myös siihen. Rakkautta on toki mahdotonta pakottaa, mutta omat töpeksinnät pystyy helposti korjaamaan yrittämällä uudestaan ja toimimalla tilanteessa toisin. Törmättyään elämänsä naiseen käyttää Tim ahkerasti aikamatkakorttiaan. Aikamatkailu ei kuitenkaan tee edes Tim:stä yli-ihmistä ja tietyt rajoitteet tulevat esiin vasta kun on liian myöhäistä. 

Oli jo aikakin on Richard Curtisin käsialaa, joka on brittiläisten superawww leffojen uranuurtaja. Meriiteissä komeilee niin Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Rakkautta vain, Notting Hill ja Bridget Jonesit. Edellä mainitut elokuvat ovat helposti verrattavissa uusimpaan teokseen, jossa on romantiikkaa ja hyvää mieltä samalla tavalla kuin Rakkautta vain elokuvassa, mutta myös huumoria astetta tasokkaammin kuin esimerkiksi Bridget Jonesissa. Lisäksi itselleni putkahti mieleen Hölmö hullu rakkaus ja PS. I love you, sillä tässäkin on samalla lailla särmää, eikä missään kohtaa mitään liian imelää. 


Teema rakkaus ei myöskään näyttäydy pelkästään miehen ja naisen (tai miehen ja miehen tai naisen ja naisen) välisenä romanttisena rakkautena. Suuri ellei jopa suurempi paino on rakkaudella, jota isä tuntee poikaansa kohtaan ja poika isäänsä, sekä myöhemmin tuore isä tulevia suvunjatkajia kohtaan. Myös sisarusten välinen keskinäinen välittäminen on vahvasti esillä. Oli aikakin käsittelee siis rakkautta kaikissa sen muodoissa. Toinen tärkeä teema on aika ja sen kuluminen: mihin keskittyä elämässä, kun jokaisen päivän voi tavallinen ihminen elää vain kerran? Kuinka paljon voi vaikuttaa itse?

Näyttelijöiden suhteen on tehty upeita valintoja. Pääosan esittäjä Domhnall Gleeson (Brendan Gleesonin poika) "Bill Weasley" on Pottereiden lisäksi tuttu Anna Kareninasta parralla varustettuna. Domhnall on totaalisen sympaattinen Timin roolissa, joka ei oikein osaa ensi alkuun olla luontevasti ihastuksensa kohteiden kanssa, mutta ei kallistu kuitenkaan helppoon parin käännöksen takana olevaan stereotypiseen nörttirooliin. Tim on tavallinen poika, joka haluaa elämältään ensisijaisesti rakkautta. Timin isää esittävä Bill Nighy on myös vilahtanut Pottereissa Davy Jonesin roolin ohella kuin niin monessa muussakin ja aina hän on aavistuksen erilainen, mutta aina niin hyvä. Pirates of Caribbeanista sekä Ylpeys ja ennakkoluulo elokuvista on tuttu myös Tom Hollander, jonka rooli on tässä tyystin erilainen verrattuna kahteen muuhun rooliin. Vielä pottereista tuttu naama on hyvin sivuosassa oleva Richard Griffiths, jonka viimeiseksi roolisuoritukseksi elokuva jäi.

Oli aikakin sopii todella monelle, sillä siitä ei tule romantiikan yliannostusta, mutta se jättää kuitenkin jälkeensä sen mukavan lämpimän tunteen. Se myös laittaa väkisinkin miettimään omaa elämää, läheisiä ja jo tehtyjä sekä tulevia valintoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...