Ohjaaja: Richard Glatzer & Wash Westmoreland
Käsikirjoitus: Richard Glatzer & Wash Westmoreland, perustuu Lisa Genovan kirjaan Still Alice
Musiikki: Ilan Eshkeri
Pääosissa: Julianne Moore, Alec Baldwin, Kristen Stewart, Kate Bosworth, Hunter Parrish, Shane McRae, Stephen Kunken, Victoria Cartagena
Kesto: 1h 41min
Ikäraja: S
Alice Howland (Moore) on elintavoistaan huolta pitävä viisikymppinen nainen elämänsä parhaassa mahdollisessa vedossa. Kolme aikuista lasta ovat jo lentäneet pesästä, mutta saman katon alla majailee yhä uskollinen ja rakastava aviopuoliso (Baldwin). Perhepiirin lisäksi kohdallaan ovat urakuviot Alicen työskennellessä arvostetussa asemassa kielitieteiden professorina. Jossain kohtaa Alice kuitenkin havahtuu siihen, että hän on alkanut unohdella asioita, varsinkin nimiä. Ensin hän pitää lähipiiriltään salassa vierailut neurologin luona, mutta saatuaan musertavan diagnoosin varhaisiän Alzheimeristä, on hänen kerrottava huonot uutiset perheelleensä.
Yhden ehdokkuuden ja sen myötä naispääosan Oscarin pokannut Edelleen Alice oli ehdottomasti nähtävien listallani. Menneellä palkintokaudella oli yksi jos toinenkin erittäin vaikeita sairauksia käsittelevää elokuvaa. Kuuleman mukaan The Judge, joka harmikseni jäi itseltäni näkemättä, sivusi myös sukulaisen sairastumista. Selvästi vielä tunnetumpi oli Stephen Hawkingin elämästä kertova todella koskettava Kaiken teoria, jossa sairaus oli Alzheimerin sijaan ALS-tauti. Edelleen Alicesta löytyy oma yhteytensä samaan tautiin, sillä ohjaaja Richard Glatzer kuoli muutama viikko Oscareiden jälkeen juurikin ALS-taudin seurauksena.
Edelleen Alice kuvaa todella julmaa sairautta ehkä hieman poikkeuksellisesta näkövinkkelistä, nimittäin sairastuneen itsensä. Useasti näkökulmana tai katsojan silminä on toiminut sairastuneen omainen tai muu läheinen henkilö. Sairaan näkökulmassa on tässä onnistuttu kuitenkin pelottavan hyvin, sillä kaikki Alicen hämmennys, pelko ja epätoivoinen kamppailu musertavaa voimaa vastaan tulee hyvin esille. Väkisinkin pohtii, miten itse toimisi vastaavassa painajaismaisessa tilanteessa ja miltä se tuntuisi, kun menettää täysin oman itsensä muistoineen kaikkineen.
Monesti tulee vitsailtua hassujen unohduskömmähdysten ohessa alkavasta dementiasta, mutta Edelleen Alice muistuttaa varsinaisen sairauden laajuudesta, jota on todella vaikea käsittää. Vaikka aluksi onkin unohduksen uhrina vain nimet, tapaamiset ja muut pienemmät asiat, taudin pahetessa katoaa ajan ja paikan tajukin. On vaikeaa kuvitella millaista olisi kulkea sellaisessa sumussa saamatta otetta mistään. Mitä sitten, kun ei enää tunnistaisi läheisiään, mutta ei voisi ilmaista omaa tahtoaankaan.
Edelleen Alicesta ei voi puhua mainitsematta vielä erikseen Julianne Mooren upeaa roolisuoristusta. Moore on Alicena samaistuttava ja sitä kautta koskettava elinvoimainen nainen, joka ei taatusti tehnyt mitään ansaitaakseen moisen traagisen kohtalon omalle kontolleen. Haastavammasta näkökulmasta huolimatta, Moore saa välitettyä jokaisen tunnevivahteen ja muistikatkoksen yleisölle asti. Sivuroolissa Alicen tyttärenä jälleen yllättää Kristen Stewart, jonka suoritusta voidaan taas (katso Clouds of Sils Maria) kutsua näyttelemiseksi. En enää edes osannut kiinnittää asiaan huomiota samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Edelleen Alice on riipaiseva, mutta kaunis tarina armahtamattomasta Alzheimerin taudista ja siihen sairastuneesta vahvasta naisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti