Koodinimi U.N.C.L.E.

Ohjaaja: Guy Ritchie
Käsikirjoitus: Guy Ritchie & Lionel Wigram, pohjaa amerikkalaiseen tv-sarjaan 60-luvulta
Musiikki: Daniel Pemberton
Pääosissa: Henry Cavill, Armie Hammer, Alicia Vikander, Elizabeth Debicki, Jared Harris, Hugh Grant, Luca Calvani, Sylvester Groth, David Menkin & Simona Caparrini
Kesto: 1h 56min
Ikäraja: 12

Kultaiselle 60-luvulle sijoittuva agenttiseikkailu alkaa, kun CIA:n erittäin sharmantti agentti Napoleon Solo (Cavill) käy noutamassa tulevan projektin avainhahmon, automekaanikko Gaby Tellerin (Vikander), Itä-Berliinistä. Tehtävä ei suju aivan puhtaasti ongelmitta, sillä heidän vanavedessään seuraa KGB:n sinnikäs ja jopa hieman hullu agentti Illya Kuryakin (Hammer). Hampaat irvessä käydyn pakotaiston jälkeen edellämainitut onnistuvat kuitenkin pääsemään eroon venäläisagentista. Tämä ei ole kuitenkaan viimeinen kohtaaminen Kuryakin kanssa, sillä yllättäen CIA ja KGB ovat tekemässä pakon edessä yhteistyötä taltuttaakseen menestyksekkään yrityksen kulisseissa toimivan rikollisjärjestön Italiassa. Jo valmiiksi napit vastaikkain olevat Kuryakin ja Solo joutuvat toimimaan nyt samassa tiimissä, johon kolmanneksi pyöräksi liittyy vielä Gaby, koska yrityksellä on yhteyksiä hänen sukulaisiinsa. 

Koodinimi U.N.C.L.E.:n halusin nähdä jo trailerin ensinäkemisestä asti, koska Guy Ritchien aikaisemmat Sherlock Holmes-elokuvat ovat niin kovasti kolahtaneet. Lisäksi siinä missä Holmes-elokuviin oli onnistuttu roolittamaan just mun lempparit, niin sama tuntuu olevan tässäkin elokuvassa, varsinkin Vikanderin ja Cavillin suhteen. Itselleni selvisi kyllä vasta elokuvan katsomisen jälkeen, että sen pohjana on 60-luvun tv-sarja, mutta ainakin samaa aikakautta on kyllä tässä hengitetty ja ahnaasti. Koodinimi U.N.C.L.E. osoittautui olevan yhtä toimivaa tavaraa Holmes-elokuvien kanssa, joten omaan makuhermooni todella toimivaa.

Koodinimi U.N.C.L.E.:n vahvuudet ovat sen seikkailuhenkisyydessä, tyylikkäässä ulkomuodossa ja hahmojen onnistuneissa persoonissa eli tismalleen samat tekijät, kuin oli Holmes-elokuvissa. Pitkästä aikaa soundtrack oikein pomppaa esiin ja varmasti sillä on iso osa kuvankin viehätykseen, kun se oikein kunnolla iskee tulille. 60-luvun ajankuva on toteutettu ihanan hulppeasti puvustuksessa ja sisustuksessa, mutta esimerkiksi sukupuolirooleissa on taas vanhoja tomuja huiskuteltu pois. Toki pääkaksikko on edelleen miehiä, välillä jopa huvittavan miehiä, mutta tämä pieni ironinen ote hahmoihin on selvästi tehty tarkoituksella. Muutoinkin elokuvassa on kauttaaltaan läsnä sellainen pieni, ei ehkä varsinaisen ironian vire, mutta tietynlainen vinoutunut hymy. Varsinkin agenttiteeman tähden, tulee pikkaisen mieleen Kingsman: salainen palvelu.

Kuten aiemmin totesin, on roolituksissa luettu minun suosikkieni listaa. Henry Cavill, joka voisi olla kevyesti seuraava James Bond, vei sydämeni jo Tudors-sarjan myötä. Lone Ranger ja Social Network elokuvista tuttu Armie Hammer on vähän pienemmässä nosteessa, mutta hänen roolinsa tässä erottuu kyllä, jos ei korostetun venäläisen aksentin avulla, niin vähintää hahmon raivokohtauksien myötä. Ihanan Alicia Vikanderin uraa olen seurannut Anna Kareninasta asti ja odotan todella hänen taatusti hienoa roolisuoritustaan Redmaynen rinnalla elokuvassa Danish Girl. Naishahmot ei tosiaan ole mitään hempukoita tässä elokuvassa, vaan Gabykin taitaa painimisen salat ja autojen korjaukset. Toisessa vahvassa naisroolissa on elokuvan hyytävä naispahis, jolta et löydä taustalta edes mitään kliseistä femme fatale-tarinaa, vaan kyseinen nainen on vaan yksinkertaisesti häijy. Victorian roolissa nähtävä melkein parimetrinen Elizabeth Debicki on aikaisemmin tuttu sivuroolissa elokuvassa Gatsby. 

Koodinimi U.N.C.L.E. on kerrassaan viihdyttävä ja tyylitelty agenttielokuva, joka ei ota itseään liian vakavasti. Elokuvan lopputekstien alussa selviää, mistä sanoista U.N.C.L.E. muodostuu.