Sicario

Ohjaaja: Denis Villeneuve
Käsikirjoitus: Taylor Sheridan
Musiikki: Jóhann Jóhansson
Pääosissa: Emily Blunt, Benicio del Toro, Josh Brolin, Victor Garber, Jon Bernthal, Daniel Kaluuya, Jeffrey Donovan, Raoul Trujillo, Julio Cedillo, Maximiliano Hernández, Hank Rogers & Bernardo P. Saracino
Kesto: 2h 1min
Ikäraja: 16

Sicario kertoo Meksikon huumesodasta, joka on runnellut maata jo vuosia, vaatien lukemattomia sivullisia ihmisuhreja. Nuori FBI-agentti Kate Macer värvätään mukaan salaiseen iskuryhmään, jonka päätarkoitus on kaataa koko kartelli aloittaen sen ylimmästä nappulasta. Tehtävän todellinen luonne on alusta asti pimennossa sitä suorittaville, varsinkin Katelle, joka ei tiedä edes todellista syytä miksi hänet valittiin mukaan. Vaikka agenttimme ei tavanomaisessa työssään vähästä hätkähdä siivotessaan huumebisneksen Yhdysvaltojen puoleisia sotkuja, joutuu hän miettimään arvonsa uudelleen astuttuaan rajan yli Meksikon puolelle. 

Suomen ensiesityksensä Rakkautta ja Anarkiaa-festareilla saanut Sicario on nauttinut kriitikoiden puolelta lähes yksimielistä ylistystä. Se on myös takuuvarmaa tulevaa Oscar-kauraa ja muistuttaakin hieman kokonaisuudeltaan muutaman vuoden takaista Zero Dark Thirtyä. Se ei välttämättä tule olemaan isoimpia palkintorohmuja, mutta useimmilla ehdokkuuksilla sitä kuitenkin uskoisin muistettavan. Itseni voi myös lisätä mukaan Sicarion kannatusjoukkoihin, se on karusävytteinen elokuva, mutta sitäkin vaikuttavampi ja antaa ajattelemisen aihetta vielä pitkäksi aikaa katsomisen jälkeenkin.

Ehdottomasti onnistuneimpia elementtejä Sicariossa on sen jatkuva tiivistunnelmaisuus, melkein hiostavaksi asti kasvava ilmapiiri. Päähenkilön epätietoisuus on yhtä katsojan kokemuksen kanssa ja jatkuva epävarmuus asioista saa pysymään valppaana. Jännittävimmät hetket eivät ole todellakaan niitä, joissa aseet laulaa, vaan hetket, joissa et voi tietää tuleeko ase laulamaan ollenkaan ja kenen toimesta. Harvinaista kyllä popparien syöminenkin jähmettyi useammin kuin vain kerran ja se kertoo jo aika paljon kuvan vangitsevuudesta. Kun vyyhti viimein aukeaa kokonaan aivan elokuvan lopussa, jää pitkälti samoihin tunnelmiin päähenkilön kanssa, sisäisen moraalin riehuessa sisuksissa, vaikka toisaalta on jo aivan turta.

Emily Blunt on ollut itselleni tuttu jo vaikka mistä sivuosista ja pikkuleffoista, mutta erityisesti olen alkanut tykästyä häneen Into the Woods ja Edge of Tomorrow-elokuvien myötä. Tässä hän tekee varmasti yhden uransa merkittävimmistä rooleista, enkä yllättyisi, jos hänelle ehdokkuus suotaisiin. Josh Brolinin operaation johtohahmo Matt Graver, on toisaalta päällepäin jopa rennon leikkisä, mutta pohjimmiltaan kuitenkin vastenmielinen. Sivuosaehdokkuuksissa kannatan tässä elokuvassa Brolinin hyvästä suorituksesta huolimatta, vielä enemmän Benicio del Toron todella vähän itsestään ulospäin antavaa Alejandroa, jonka todellinen tarkoitus avautuu myös vasta elokuvan edetessä.

Sicario on rankka kuvaus sodasta ja siitä, millaisia keinoja molemmat osapuolet ovat valmiita käyttämään taatakseen itselleen suotuisan lopputuloksen. Kylmäävän hieno ja vaikuttava elokuva.