The Revenant

Ohjaaja: Alejandro Iñárritu
Käsikirjoitus: Mark L. Smith & Alejandro Iñárritu, pohjaa Michael Punken kirjaan
Kuvaus: Emmanuel Lubezki
Musiikki: Ryuichi Sakamoto & Alva Noto
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hardy, Domhnall Gleeson, Will Poulter, Forrest Goodluck, Lukas Haas, Paul Anderson, Duane Howard, Arthur Redcloud & Grace Dove
Kesto: 2h 26min
Ikäraja: 16

Kokenut metsämies ja erämaiden samooja Hugh Glass (DiCaprio) on mukana turkispyytäjien retkikunnassa poikansa Hawkin (Goodluck) kanssa. Arikara-niminen intiaaniheimo tekee raivoisan hyökkäyksen miesten kimppuun, josta kaikki retkikunnan jäsenet eivät selviä hengissä. Pakoon päässeiden joukko pyrkii matkaamaan takaisin vartioasemalle mahdollisimman suojassa intiaaneilta. Tutkiessaan ympäröivää tienoota Glass ajautuu vahingossa karhunpentujen ja näiden emon väliin. Karhu raatelee Glassin erittäin pahasti lähelle kuoleman portteja. Retkikunnan johtaja Andrew Henry (Gleeson) katsoo parhaaksi, että pari vapaaehtoista miestä jää Glassin seuraksi hänen viimeiseen hengenvetoon ja varmistaa tälle kunnon hautajaiset muiden jatkaessa matkaa. Toinen näistä miehistä on John Fitzgerald (Hardy), joka ei ole ollut hyvää pataa Glassin kanssa alun alkaenkaan. Fitzgeraldin löyhä moraali antaakin hyvin nopeasti myöten ja hänen aloitteestaan Glass hylätään ennen aikojaan erämaan armoille. Glass ei ole kuitenkaan vielä valmis kuolemaan, vaan kostonmaku suussa, aloittaa kulkunsa takaisin elävien kirjoihin. 

Viime vuoden Parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen-pystit voittaneesta elokuvasta Birdman vastannut Alejandro Iñárritu on luonut taas semmoisen elokuvan, että kirjaimellisesti oksat pois. Revenant on jo nyt tulevan Gaalan suurin ehdokasrohmu, sillä se kilpailee peräti 12 eri kategoriassa. Tosin ehdokkuuksien määrähän ei aina ennusta tulevaa, sillä muistammehan esimerkiksi vuoden 2013 American Hustlen, jolla oli hallussa 10 ehdokkuutta, enemmän kuin millään muulla sinä vuonna, mutta kotiin se tuli silti tyhjin käsin. Valitettavasti Revenantin ollessa näitä isoimpia tapauksia, se saa myös kärsittäväkseen kilometrin korkuisen lastin ennakko-odotuksia. Itse pyrin silti minimoimaan sen pinkan korkeuden ennakkoon ja antaa tälle saman puhtaan pöydän, kuin muillekin ehdokas-leffoille, pelkän avoimen mielenkiinnon. Revenant oli kokonaisuudessaan huikea selviytymiskertomus, mutta ihan en viiteen tähteen tämän kanssa yltäisi, vaikka erinäisillä osa-alueilla suoritukset olivatkin lähes täydellisyyttä.

Revenantista huomaa kyllä jo alkumetreillä sen ehdokkuuksien arvoisat meriitit. Ensimmäisten rasahdusten ja lumen narinan kohdalla on jo selvää, että tämä oli ainakin äänikategorioissa vahvasti mukana. Pitkät, yhtenäiset ja varsin intensiiviset kuvausjaksot kertovat, että toisella puolella on joku asiansa todella osaava. Niin siellä onkin, nimittäin Emmanuel Lubezki, joka on jo kahtena aikaisempana vuonna anastanut itselleen kuvauksen Oscarin (Birdman & Gravity) ja saattaa jopa kovistakin vastapelureistaan huolimatta, viedä sen tänäkin vuonna. Kuvaustapa, varsinkin kuvakulmat, ovat onnistuneesti valittu, sillä kaikessa menossa tuntuu olevan vahvasti mukana. Tämä tukee myös erittäin tärkeää kohtausta elokuvassa eli sitä karhun hyökkäystä. Harvemmin erikoistehostekarhu tuntuu oikeasti todella uhkaavalta ja tämä ei ole pelkästään tehosteosaston tekosia, vaan suuresti kuvauksen ja äänimaailman. Illuusio on todella onnistunut, tekee niin pahaa, kun niin massiivinen olento tekee selväksi oman mielipiteensä. 

Mainitsemisen arvoista on myös Revenantin autenttinen ulkomuoto. Sitä ei ole kuvattu studion lämmössä vihreää kangasta vasten, vaan ulkona aidossa tuiskeessa ja auringonpaisteessa. Mahdollisimman aito ympäristö oli tekijöiden ehdoton vaatimus, mutta se loi yhden rankimmista kuvausprojekteista. Luonnon luomaa päivänvaloa oli aina rajallisesti käytössä, joten auringon laskettua, ei yksinkertaisesti voitu enää kuvata päiväkohtauksia enempää kyseisenä kuvauspäivänä. Tavanomaisesta poikkeavaa on myös kuvaaminen kronologisessa järjestyksessä, mutta ohjaaja Iñárritulle se on ainoa tapa kuvata elokuva, jotta tämä pystyy ymmärtämään paremmin tarinaa ja sen kasvua. Katsojan näkökulmasta tämä kaikki vaivannäkö ja sen tuoma rankkuus, on valmiin teoksen valossa ollut ehdottomasti sen arvoista.

Etukäteen suorituksestaan ylistetty Leonardo DiCaprio antaa kyllä ihan kaikkensa, viimeistä ähinää ja hikipisaraa myöten. Leon maine Oscareissa "ikuisena morsiusneitona" on varmasti kaikille tuttu, joten seuraavissa kisoissa odotetuimpia kategorioita tulee olemaan tämä miespääosakilpailu. Olin jo valmiiksi huolissani Leon puolesta, sillä häntä vastassa on viime vuoden voittaja Eddie Redmayne, joka on jo laittoman lahjakas roolisuorituksissaan. Leoa ei voi yrityksen puutteesta syyttää, hän on todella hieno näyttelijä ja on tehnyt suorituksensa täydellä sielulla ja ruumillaan, mutta pahoin pelkään, että se ei välttämättä riitä. Vastus saattaa olla liian kova, nimittäin Redmaynen suorituksen näin juuri eilen ja voi voi... joka tapauksessa jännää tulee olemaan. Miessivuosa kategoriassa ehdolla olevalla Hardyllä on asiat paljon paremmin. Tämä ei ole edes hänen rooliensa kirkkaimmasta päästä, mutta Hardy nyt on aina kova, vaikka mitä tekisi. Kyseessä on siis enemmän perusHardyä, mutta koska vastustajat eivät vaikuta kovin kummoisilta, saattaa hän kevyesti pokata palkinnon tuosta vaan.  

Kovin ehdokasrohmu The Revenant on viimeisen päälle hieno elokuva kostosta ja periksiantomattomuudesta.

Blogger ei halua tänään laittaa linkkejä tekstin sekaan, joten kuvauksien vaikeutta käsittelevässä kappaleessa lähteinä ovat olleet tämä ja tämä