Kunnon Dinosaurus

Ohjaaja: Peter Sohn
Käsikirjoitus: Peter Sohn, Erick Benson, Meg LeFauve, Kelsey Mann & Bob Peterson
Musiikki: Mychael Danna & Jeff Danna
Pääosissa: Raymond Ochoa, Jack Bright, Jeffrey Wright, Frances McDormand, Sam Elliott, Anna Paquin, A. J. Buckley, Marcus Scribner, Maleah Badilla, Steve Zahn & Peter Sohn
Kesto: 1h 41min
Ikäraja: 7

Vaihtoehtoisessa menneisyydessä dinosaurukset lahdannut asteroidi ei osunutkaan maapalloon, vaan hirmuliskot jatkoivat elämäänsä ja kehittyivät pikkuhiljaa yhä älykkäämmiksi. Siinä vaiheessa kun ihminen alkoi talsia metsässä yhtenä elukkana, viljelivät dinot jo maata ja ajoivat karjalaumoja. Eräässä pitkäkaulojen maanviljelijäperheessä syntyy kolme jälkeläistä, joista yksi on muita kovasti pienempi ja heiveröisempi. Arloksi nimetty pieni jää alati sisarustensa varjoon, vaikka yrittää kuinka kovasti tehdä vaikutuksen perheeseensä, etenkin isäänsä. Arlo on myös kovin pelokas ja esihistorialliset kanatkin saavat puntin tutisemaan. Toiveena vahvistaa Arlon itsetuntoa, vanhemmat antavat hänelle tärkeän tehtävän valvoa ruokavarastoa, josta on jokin otus käynyt napsimassa eväitä silmän välttäessä. Tämä otus osoittautuu villiksi luolapojaksi, jonka jälkiä seuratessa Arlo ajautuu hurjista hurjimpaankin seikkailuun.

Kunnon Dinosauruksen katsomisesta on jo ehtinyt vierähtää pidempikin tovi. Elokuvaa lähdin alun alkaen katsastamaan oikeastaan vain siksi, että ajattelin Pixarin nyt tarjoavan lähes aina jotain katsomisen arvoista ja koska originaaliversio oli tarjolla juuri sopivaan ajankohtaan muutamalla näytöksellä. Kaiken Oscar-kuva tungoksen keskelle myös kaipaa toisinaan jotain muutakin olemaan ikään kuin välinumerona. Leffan julisteessa on kovastikin mainostettu elokuvan olevan Inside Out-elokuvan tekijöiltä, mutta taustalla ei tosiaan ole ollut yksi yhteen sama tiimi, vaan yksittäisiä nimiä. Tämän pystyi jo päättelemään elokuvan tasosta, sillä vaikka odotukset eivät kummoiset olleet, oli elokuva harvinaisen heikkoa tasoa Disney Pixarilta. 

Alkuidea toisenlaisesta tapahtumaketjusta on varsin mielenkiintoinen, mutta siihen se melkein sitten tyssääkin. Juoni on kaikilta käänteiltään aivan liian loppuun käytetty ja todella moni kohtaus jo sata kertaa aiemmin nähty. Useampikin kohta on ihan liian oppikirjamainen ja tätä kaavaa rikkomassa on varsin sekaisia ja kummallisia kohelluskohtauksia, joista tulee itselleenkin vain typerä olo. Pienemmätkään katsojat eivät välttämättä saa näistä hulinoista kaikkea irti ja sen lisäksi elokuvassa on myös mahdollista kohdeikäryhmää pelottavia kohtauksia.

Animaatiojälki puolestaan on aivan viimeisen päälle hunajaista varsinkin ympäristössä kaikkine vuorineen ja puroineen. Maisemat ovat jo melkein valokuvamaisen näköistä, mutta tätä pilaa liioittellun kumimaiset dinosaurushahmot. Ymmärrän, että koko perheen animaatiossa varsinkin hurjimmat dinot ovat mukavamman oloisia pikkusilmille, kun ovat puhallettavan lelun näköisiä, mutta kun päähenkilökin on kollegan sanoja lainatakseni "kurkun näköinen" niin kyllä siinä uskottavuus kärsii. Ihmishahmot ovat aavistuksen siedettävämmin tehty (ainakaan silmiä ei ole ympätty yhteen) ja ne muutamat liikutuksen hetket tuntuvat juontavan varsinkin Spot:n hahmon päähenkilöä onnistuneemmasta hahmosuunnittelusta.

Erityisempi syy, miksi nostin juuri tämän elokuvan esille, vaikka se itsessään olikin suoraan sanoen plaah, on se, että se liittyy sittenkin Oscareihin! Emme siis tienneet todellakaan elokuvalla olevan mitään tekemistä minkään kanssa, mutta kotosalla ehdokas-listaa taas kolutessamme huomasimme animaatiolyhäreiden ehdokkaissa jotain tuttua. Kunnon Dinosaurus elokuvan alussa esitettävä "Sanjay's Super Team" on ehdolla vuoden parhaaksi animaatiolyhäriksi! 

Kunnon Dinosaurus on Disney Pixarin elokuvien kehnompaa kastia , mutta sisältää Oscar-ehdokas lyhärin, joka ei puolestaan ollut ollenkaan pöllömpi.