Tanskalainen tyttö

Ohjaaja: Tom Hooper
Käsikirjoitus: Lucinda Coxon, pohjaa David Ebershoffin samannimiseen kirjaan
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Eddie Redmayne, Alicia Vikander, Matthias Schoenaerts, Ben Whishaw, Amber Heard, Sebastian Koch, Adrian Schiller & Emerald Fennell
Kesto: 2h
Ikäraja: 16

Tanskalainen tyttö kertoo oikeastaan kahdesta tanskalaisesta tytöstä, taitelijapariskunnasta, Lili Elbestä (Redmayne) ja Gerda Wegeneristä (Vikander) 1920-luvun Kööpenhaminassa. Lili aloitti elämänsä Einar Wegenerin kehossa, omaten tämän identiteetin ja juuri tämän nuoren miehen kanssa Gerda meni naimisiin. Molemmat työskentelivät taidemaalauksen parissa, mutta Einarin maisemamaalaukset saivat osakseen suurempaa arvostusta, kuin Gerdan tavanomaiset muotokuvat. Käänteentekevä hetki on, kun Gerda joutuu turvautumaan Einarin apuun heidän ystävättärensä ja maalauksessa kaivattavan mallin ollessa myöhässä. Ystävätär pelmahtaakin sisälle juuri parahiksi Einarin poseeratessa mekko sylissään kenkineen päivineen ja naurahtaen ristii miehen Liliksi. Lilistä tulee pariskunnalle yhteinen leikki ja Gerdalle uuden inspiraation lähde. Lili on kuitenkin Einarille enemmän kuin mielikuvitusta ja hassuttelua, sillä hän löytää Lilin sisältään.

Siitä on kohta jo melkein vuosi, kun julkistettiin ensimmäinen kuva Eddie Redmaynestä Lilin roolissa. Samoihin aikoihin mies sai parhaan miespääosan Oscarin Stephen Hawkingin roolistaan mielestäni viime vuoden (tai sitä edellisen riippuen katsannosta) parhaimmassa elokuvassa, Kaiken teoria. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt Eddie tulee taas putsaamaan pöydän ja tämä on vahvasti oma ennakkosuosikkini jo voimakkaan aiheensa vuoksi. Ohjaajana on vaatimattomasti Oscareissakin tunnustusta saanut Tom Hooper (Kuninkaan puhe, Les Miserables) ja säveltäjänä moninkertainen ehdokas ja myös Oscarin saavuttanut Alexandre Desplat. Ainekset täydellisyyteen ovat siis koossa ja itsessään jo palkinnon arvoinen traileri lupaa suurta tunne-elämystä. Jälkimmäisen koinkin ja Tanskalainen tyttö on selvästi yksi palkintokauden liikuttavimpia teoksia.

 Tanskalainen tyttö ei ole objektiivisesti katsoen samanmoinen mestariteos kuin vaikka juurikin Redmaynen Kaiken teoria tai Hooperin Kuninkaan puhe. Se ei ole kokonaisuutena viiden tähden teos ja ymmärrän siis, miksi se ei ole kilpailemassa aivan joka kategoriassa. Tunneilmaisussa se on kuitenkin täysin kiitettävän arvoinen ja henkilökohtaisesti arvotan sen ihan kärkikuviin juurikin sen koskettavuuden tähden. Matka Liliksi ei ole helppo, varsinkaan aikana, jolloin moinen oli vielä tuiki tuntematonta ja päälleen sai suurinpiirtein mielipuolen leiman ja passituksen pakkopaitaan. Melkein Lilin kokemuksia kivuliaampaa on seurata Gerdan menetystä ja samaan aikaan suurta huolta rakkaasta ihmisestä. 

Tanskalainen tyttö on ennen kaikkea rakkaustarina, jossa romanttinen rakkaus muuttaa muotoaan syväksi välittämiseksi. Elokuvassa on myös erikoisia kolmiodraaman piirteitä päähenkilöiden omilla tahoillaan sekä tietenkin Lilin tullessa väkisinkin Einarin ja Gerdan suhteen tielle. Kolikon toisella puolella on Gerdan uran lähteminen nousuun, hänen saatuaan teoksiinsa enemmän sitä jotain eli Liliä. Joku erittäin kyyninen ja elämäänsä kyllästynyt toteaisi siihen, että kaikkea ei voi saada. Koin myös perin mielenkiintoisena seurata ylipäätänsä naiseuden tulkintaa ja sen löytämistä osaksi omaa identiteettiä. Mitä lähemmäs Lili pääsee omaa itseään ja minuuttaan, sitä helpommin samaistuttava hänestä tulee, vaikka samaan aikaan Gerdan kautta kaipaakin Einaria. 

Redmayne lunastaa odotukset täysin ja antaa haastavalle roolille sen kaipaaman arvon. Kuten olen aiemmin luonnehtinutkin, herra on laittoman lahjakas ja minulle tuli jo vähän paha mieli Leon puolesta tämän nähtyäni. Vaikka itse koin Redmaynen olleen parempi jo roolin vaativuuden takia kuin Leo (joka myös antoi aivan kaikkensa), ovat palkintokauden jo jaetut pystit antaneet osviittaa, että Leo olisi sittenkin raadin puolesta tuleva voittaja. Aivan varmasti näin käydessä, kuuluu tästäkin taloudesta vastaavat hurraa-huudot, kuin naapurista kuului urheilukaudella. Niin ikään todella lahjakas Alicia Vikander tekee loistokasta jälkeä vähintään ehdokkuuden arvoisesti. Olen jakautunut kahteen suuntaan Alician ja Kate Winsletin välillä, enkä haluaisi valita omaa suosikkia kahdesta niin hyvästä. Sivurooleissa on muun muassa Mr. Frobisherinä sekä Paddingtonina tunnettu Ben Whishaw ja Kaukana maailman menosta elokuvassakin ihastuttanut Matthias Schoenaerts.

Tanskalainen tyttö on kovin kaunis, riipivän surullinen ja samalla myös onnellinen elokuva tiettävästi ensimmäisestä transsukupuolisesta henkilöstä, joka lähti muuttamaan fyysistä muotoansa vastaamaan oikeaa minäänsä. Pohjaa siis osin oikeaan henkilöön ja tositapahtumiin.