Tyttö nimeltä Varpu

Ohjaaja: Selma Vilhunen
Käsikirjoitus: Selma Vilhunen
Kuvaaja: Tuomo Hutri
Leikkaaja: Samu Heikkilä
Pääosissa: Linnea Skog, Paula Vesala, Santtu Karvonen, Lauri Maijala, Antti Luusuaniemi, Outi Mäenpää & Niina Sillanpää
Kesto: 1h 40min
Ikäraja: 12

Tyttö nimeltä Varpu kertoo nimensä mukaan Varpu-nimisestä 12-vuotiaasta tytöstä (Skog), joka asuu kahdestaan äitinsä Sirun (Vesala) kanssa. Varpu ei ole enää mikään pikkutyttö ja hoitaakin omia asioitaan varsin mallikkaasti ja kompensoi äitinsä pieniä puutteita vanhemmuuden saralla. Siru kamppailee työarjen, parisuhteen kaipuun ja ajokortin saamisen kanssa, eikä tahdo huomata Varpun tarvetta vanhemmalle. Varpu alkaa ajatella yhä enemmän isäänsä, jota ei koskaan oppinut tuntemaan ja josta ei pahemmin heillä ole kotona puhuttu. Varpu tietää kuitenkin tämän nimen ja päättää muutaman myllerryksen jälkeen lähteä etsimään isäänsä, matkaten kotikaupungistaan Helsingistä Ouluun asti.

Varpun käsikirjoittaja sekä ohjaaja Selma Vilhunen on itselleni varsin tuttu nimi jo edellisvuoden Oscar-kahinoista, jossa hänen lyhytelokuvansa "Pitääkö mun kaikki hoitaa?" kilpaili kansainvälisellä tasolla. Voittoa ei tullut, mutta näkyvyyttä ja kokemuksia varmasti sitäkin enemmän ja katsomopaikalta sain itsekin kokea kansallisylpeyttä. Varpulla on myös osin jalkansa kilpasarjoissa, sillä elokuva on ehdolla Golden Globe-ehdokkaaksi ja sai ehdokkuuden jo esimerkiksi Toronton elokuvafestivaaleilla Discovery-sarjassa yhdessä toisen kotimaisen, Hymyilevän miehen kanssa. Tyttö nimeltä Varpu ei nyt ihan seuraava Miekkailija-elokuva ole, mutta hieno kuva silti ja mahtavaa, että se saa huomiota arvostetuilta tahoilta. 

Verraten Pitääkö mun kaikki hoitaa-lyhäriin, Varpu on selvästi enemmän draamaa, mutta yhtenäistä teoksille on onnistunut arjen kuvaus. Kuvatuissa maailmoissa on aitouden tuntua, niin hahmojen kuin ympäristönkin osalta, joissa yksityiskohdatkin on otettu huomioon. Varpussa sivutaan kyllä vähän epämieluisiakin asioita, mutta pidän siitä, että kaikessa aitouden tunnussakaan, näillä ei mässäillä ja mennä kuitenkaan turhan realistiseksi. Maailma tuntuu nähtynä Varpun eli lapsen silmin ja niissä on mukana oma toiveikkuutensa. Siltikin Varpu ei hahmona tunnu miltään ruusunpunaisia haaveilevalta unelmoijalta, vaan ihan tavalliselta tytöltä, joka on kuitenkin hyvin nuori vielä kaikesta reippaudestaan huolimatta. Tarinassa esitetään yhteiskunnallisia arpia pehmein ottein, statuksien luomia mielikuvia ja ponityttöjen hierarkiaa. Kaikkien ohilipuvien teemojen alla kokonaisuudessa on kuitenkin löydettävissä vahvasti sydäntä.

Linnea Skogista olikin jo korviini kantautunut kehuja tämän roolisuorituksesta ja nämä osoittautuivat täysin paikkansapitäviksi. Nuori lupaus on luonteva ja välitön Varpun roolissa, toisaalta kunnollisen tytön perikuva, mutta silti eri vivahteita kantava. Vesala laittaa myös parastaan likoon äidin osan ja kaiken sen vastuun kanssa kipuilevana epätasapainoisena Siruna. Henkilöiden nimet tuntuvat heidän luonteisiinsa nojaten muuten myös täysin nappivalinnoilta, Varpusta tulee oitis mielikuva säätä ja muutoksia kestävästä kasvista, joka vielä kasvaessaan nousee lisää. Siru taas on pieni ja särkynyt pala kokonaisuudesta, joka hapuilee paikkaansa. Pisteet myös siitä, että Skog on ulkonäöllisesti sen näköinen, että voisi olla Vesalan biologinen tytär. Sivurooleissa vaikuttaa mm. Santtu Karvonen, Outi Mäenpää, Lauri Maijala ja monet muut, joista kaikki tekevät vakuuttavaa jälkeä.

Tyttö nimeltä Varpu on aidon arkinen kuvaus 12-vuotiaan tytön elämästä, joka kaipaa toista vastuuntuntoisempaa vanhempaa elämäänsä.