Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoitus: Jane Goldman, pohjaa Ransom Riggsin samannimiseen kirjaan
Musiikki: Mike Higham & Matthew Margeson
Pääosissa: Eva Green, Asa Butterfield, Terence Stamp, Judi Dench, Samuel L. Jackson, Allison Janney, Rupert Everett, Chris O'Dowd, Kim Dickens, Ella Purnell, Finlay McMillan, Lauren McCrostie, Cameron King, Pixie Davies, Georgia Pemberton, Milo Parker, Raffiella Chapman, Hayden Keeler-Stone, Joseph & Thomas Odwell
Kesto: 2h 8min
Ikäraja: 12

Jake (Butterfield) on teini-ikäinen poika, joka asustaa vanhempiensa kanssa Floridassa ja on jäänyt hieman ulkopuolelle ikäryhmänsä sosiaalisista piireistä. Jake on läheinen isoisänsä (Stamp) kanssa, joka on jo pojan lapsuudesta asti täyttänyt tämän päätä mitä ihmeellisemmillä tarinoilla menneisyydestään. Nämä kertomukset liittyvät kaikki mystisen neiti Peregrinen hallinnoimaan lastenkotiin, jonka asukit ovat kaikki jollain tapaa erikoisia. Hän puhuu myös hirviöistä, joita vastaan taisteli näihin aikoihin. Jaken vanhemmat ovat selittäneet pojalleen vaarin kertomusten olevan pitkälti vahvasti väriteltyä todellisuutta tai suoraa mielikuvistusta ja esimerkiksi nämä hirviöt kuvastavat vain sodassa koettuja kauhuja. Kun isoisä menehtyy äkillisesti Jaken todistaessa tapahtumaan liittyviä outouksia omin silmin, herättää se pienen uskon kummallisuuksiin. Vanhemmat taas vievät poikansa tapaamaan terapeuttia, joka monen käynnin jälkeen toteaakin, että Jakelle tekisi hyvää matkustaa Walesiin, juuri niihin tapahtumapaikkoihin ja lastenkodille, josta hänen vaarinsa aina puhui. Matka avartaa Jaken maailmaa paljon enemmän, kuin hän osasi koskaan odottaa.

Tämä alkaa olla jo huvittavaa itseni toistoa, kun muistan juuri edellisen Liisa ihmemaassa-jatko-osan kanssa kerranneeni, miten alan olla jo jopa tympääntynyt näihin "burtonmaisiin" elokuviin. Liisa-jatkiksessahan Burton ei enää ohjannut, vaan oli tuotantopuolella, mutta tässä Peregrinessä hän on jälleen ohjaajan puikoissa. Huvittavaa on siis se, että sitä edellistäkin lähdin katsomaan vain puolison seuraksi ja itseänihän ei niin kiinnosta ja kappas vaan, sehän olikin sitten ihan kelpo. No arvaatka kävikö tämän kanssa ihan samalla tavalla? Tai jopa vähän eri tavalla, sillä vallan viehätyin tästä elokuvasta. Alan uskoa, että en ole tosiaankaan kyllästynyt burtonmaisuuksiin, kun kerta kerran jälkeen ne todistavat ennakkoasenteeni vääräksi. Jos seuraavan menisi sitten ihan suosiolla katsomaan ilman mitään ininää...

Burton-elokuvien varsinaiselle faneille Neiti Peregrine on varmasti ihan taattua tavaraa, vaikka ei nyt kirkkain tähti liudassa olisikaan. Täytyy kyllä sanoa näin kirjaa alkuunkaan tuntematta, että traileri johti itseäni täysin harhaan ja ehkä se oli osasyy nuivaan ennakkoasenteeseen. En tajunnut ollenkaan, että tässä on niinkin vahvasti ns. oikea maailma ja muutakin kuin vain Peregrinen satumainen puutarha ja joku monsu. Tykkäsin varsinkin elokuvan alkupuoliskosta, josta tuli kaikessa hyvässä camp-hengessä mieleen juuri joku Big Eyes-maailma tms., hieman jopa sarja Stranger things. Kaiken tämän normaalimman Floridan ja harmaan Walesin jälkeen värikylläinen ja mielikuvituksekas osuus on paljon helpompi ottaa vastaan (ja jopa vähän ihastua siihen maagisuuteen!). Tätä katsoessa on kyllä hyvä olla sisäisesti hieman lapsenmielinen, jotta viehättävyys on taattu. 

Suhtautumiseni Burtonin synkkiin elementteihin on ollut myös vähän kahtiajakoinen, sillä osassa vallan jumaloin niitä (Sleepy Hollow, Sweeney Todd), mutta joskus osa menee liian oudoksi minulle, varmaankin silloin jos mitään muuta tarttumapintaa ei ole tarjolla. Tässä yllättäen pidinkin synkemmistä puolista ja melkein olisi voinut olla vielä vähän raadollisempaakin. Tosin olin vähän voi ei-asenteella liikenteessä sen ensimmäisen stop-motion kohdan suhteen (enempää spoilaamatta), mutta kun sen tarkoitus viimein myöhemmin selviää, niin olen sinut asian kanssa. Ikärajaan suosittelen kyllä suhtautumaan tosissaan, vaikka aikuiselle onkin vähän lällyä. Elokuvan musta huumori pääsi myös yllättämään ja varsinkin loppukohtauksissa on sellaista sopivan absurdia ja överiä menoa, että pisti kyllä naurattamaan. Tietokonetehosteet oli kyllä taasen kamalan epäluonnollisia, mutta onneksi paljon asioita on oikeasti lavastettu. Muutoin visualisuus, joka onkin ohjaajan varma valtti, toimii tässäkin.

Asa Butterfield on ihan kelpo, mutta hieman mietin, miksi hän saa näin "hyviä rooleja", koska vaikuttaa esittävän samaa hahmoa elokuvasta toiseen. Eva Green taas tarjoaa vahvan suorituksen ja puskee stailauksen läpi vielä oman henkäyksensä Peregrinen voimakkaaseen ja säntilliseen hahmoon. Samuel L. Jackson (jolta ei luojan kiitos ole näytetty parhaita paloja jo trailerissa) pääsee pitämään kunnolla hauskaa oman pahis-hahmonsa kanssa. Judi Dench (en tiennyt, että on edes mukana) menee ihan haaskuuseen, joten en ymmärrä, miksi rooliin on otettu noin suuri kyky. Lapsissa on kosolti uusia naamoja, joista moni vaikuttaa lupaavalta ja myös hyvällä tavalla erikoiselta jo omana itsenään. 

Burtonin uusin elokuva Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille onkin yllättävän viehättävä, ajoittain synkkä ja jopa ällöttävä, mutta juurikin yhtä eriskummallinen kuin hahmonsa. Lopussa ihanan Florence and the Machinen kappale "Wish That You Were Here".