Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Ohjaaja: Dean DeBlois
Käsikirjoitus: Dean DeBlois
Musiikki: John Powell
Pääosissa: Jay Baruchel, Gerard Butler, Cate Blanchett, Craig Ferguson, America Ferrara, Jonah Hill, Christopher Mintz-Plasse, T.J. Miller, Kristen Wiig, Djimon Hounsou & Kit Harington
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 7

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 elokuvan tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Öystilän hurjat viikingit ovat löytäneet harmonisen tasapainon yhteiseloon lohikäärmeiden kanssa. Viikingien laajennettua henkistä maailmankuvaansa lohikäärmeiden hyväksynnällä, on heidän maailmankuvansa laajentunut myös konkreettisesti. Nuoreksi aikuiseksi pyrähtänyt Hikotus on erityisen kiinnostunut tutkimaan uusia mantereita Hampaattoman kanssa liitäen ja samalla pakenee alati lähestyviä velvollisuuksiaan vapauden tunteeseen. Erään tutkimusmatkan tuoksinassa Hikotus tulee törmänneeksi lohikäärmeiden metsästäjiin, jotka toimittavat saaliinsa eteenpäin lohikäärmeitä orjuuttavan Drago-nimisen miehen kynsiin.

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 elokuvan dubattu versio käväisi jo ennakkonäytöksenä ohjelmistossa, mutta itse päätin malttaa odottaa originaalia versiota. Tähän päivään mennessä olenkin nähnyt elokuvan alkuperäisversion jo peräti kahdesti, joka kertoo jo mielestäni aika hyvin, mitä pidin elokuvasta. Ensimmäisellä kerralla toinen blogisti Arttu oli myös mukana, jolle katsomiskerta oli silloin jo toinen, koska hän oli tsekannut aiemmin dubatun ennakon. Tämäkin kertoo jo jotain. 

Pidin kovastikin ensimmäisestä elokuvasta, mutta Näin koulutat lohikäärmeesi 2 onnistuu yllättämään ja peittoamaan jopa aikaisemman elokuvan. Leffaa katsoessa ei tunnu yhtään siltä, että katsoisi "lastenleffaa" vaan animoitua aikuisten seikkailu/fantasiaelokuvaa. Elokuva on Dreamworksin animaatioksi hyvinkin synkkä ja käsittelyssä on menetyksen tuskaa ja sotaisiakin tunnelmia. Suurena vastapainona toki paljon osuvaa huumoria, riemuisaa toivoa ja vapaana liitämistä. Elokuvassa on myös harvinaisen paljon hetkiä, joissa päähenkilö pohtii omaa minuuttaan ja merkitystään heijastaen pohdintoihinsa menneisyyden sekä nykyisyyden vaikuttavia tapahtumia. 

Tunnepuoli on voimakas ja itkumittari tulee nopeasti täyteen ja tämähän on vain erittäin hieno asia elokuvan kannalta. Luulin tosissaan toisen katselukerran olevan helpompi, mutta roskia menee silmiin vain entistä pahemmin. Jotenkin jo se, kun tietää mitä tulee käymään, tekee katsomisen ilman nenäliinaa mahdottomaksi. Lisäksi mielleyhtymät muihin koskettaviin kohtauksiin muissa elokuvissa, edesauttoivat asiaa sekä uskomattoman koskettava musiikki.

Ääninäyttelyn kannalta suosittelen ehdottomasti originaalia, vaikka suomalaisen dubbauksen taso olisi kuinka laadukasta tahansa. Pääosaa esittävän Jay Baruchelin ääntä ei vain voi jäljitellä kukaan muu kuin hän itse. Muissa rooleissa on myös kovia tekijöitä, joita hävettävää kyllä en tunnistanut puoliakaan, mutta menköön sen piikkiin, että osasivat ainakin eläytyä erilaiseen rooliin tunnistamattomuuteen asti. Monen viikinki karjun skottilaista aksenttiakaan ei niin vaan siirretä suomenkieliseen versioon.

Originaali versio Studiolla näillä näkymin tänään viimeistä kertaa, joten kipin kapin katsomaan, itkemään ja kuuntelemaan. Näytös alkaa klo 19.30!