Näin koulutat lohikäärmeesi 2

Ohjaaja: Dean DeBlois
Käsikirjoitus: Dean DeBlois
Musiikki: John Powell
Pääosissa: Jay Baruchel, Gerard Butler, Cate Blanchett, Craig Ferguson, America Ferrara, Jonah Hill, Christopher Mintz-Plasse, T.J. Miller, Kristen Wiig, Djimon Hounsou & Kit Harington
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 7

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 elokuvan tapahtumat sijoittuvat viisi vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Öystilän hurjat viikingit ovat löytäneet harmonisen tasapainon yhteiseloon lohikäärmeiden kanssa. Viikingien laajennettua henkistä maailmankuvaansa lohikäärmeiden hyväksynnällä, on heidän maailmankuvansa laajentunut myös konkreettisesti. Nuoreksi aikuiseksi pyrähtänyt Hikotus on erityisen kiinnostunut tutkimaan uusia mantereita Hampaattoman kanssa liitäen ja samalla pakenee alati lähestyviä velvollisuuksiaan vapauden tunteeseen. Erään tutkimusmatkan tuoksinassa Hikotus tulee törmänneeksi lohikäärmeiden metsästäjiin, jotka toimittavat saaliinsa eteenpäin lohikäärmeitä orjuuttavan Drago-nimisen miehen kynsiin.

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 elokuvan dubattu versio käväisi jo ennakkonäytöksenä ohjelmistossa, mutta itse päätin malttaa odottaa originaalia versiota. Tähän päivään mennessä olenkin nähnyt elokuvan alkuperäisversion jo peräti kahdesti, joka kertoo jo mielestäni aika hyvin, mitä pidin elokuvasta. Ensimmäisellä kerralla toinen blogisti Arttu oli myös mukana, jolle katsomiskerta oli silloin jo toinen, koska hän oli tsekannut aiemmin dubatun ennakon. Tämäkin kertoo jo jotain. 

Pidin kovastikin ensimmäisestä elokuvasta, mutta Näin koulutat lohikäärmeesi 2 onnistuu yllättämään ja peittoamaan jopa aikaisemman elokuvan. Leffaa katsoessa ei tunnu yhtään siltä, että katsoisi "lastenleffaa" vaan animoitua aikuisten seikkailu/fantasiaelokuvaa. Elokuva on Dreamworksin animaatioksi hyvinkin synkkä ja käsittelyssä on menetyksen tuskaa ja sotaisiakin tunnelmia. Suurena vastapainona toki paljon osuvaa huumoria, riemuisaa toivoa ja vapaana liitämistä. Elokuvassa on myös harvinaisen paljon hetkiä, joissa päähenkilö pohtii omaa minuuttaan ja merkitystään heijastaen pohdintoihinsa menneisyyden sekä nykyisyyden vaikuttavia tapahtumia. 

Tunnepuoli on voimakas ja itkumittari tulee nopeasti täyteen ja tämähän on vain erittäin hieno asia elokuvan kannalta. Luulin tosissaan toisen katselukerran olevan helpompi, mutta roskia menee silmiin vain entistä pahemmin. Jotenkin jo se, kun tietää mitä tulee käymään, tekee katsomisen ilman nenäliinaa mahdottomaksi. Lisäksi mielleyhtymät muihin koskettaviin kohtauksiin muissa elokuvissa, edesauttoivat asiaa sekä uskomattoman koskettava musiikki.

Ääninäyttelyn kannalta suosittelen ehdottomasti originaalia, vaikka suomalaisen dubbauksen taso olisi kuinka laadukasta tahansa. Pääosaa esittävän Jay Baruchelin ääntä ei vain voi jäljitellä kukaan muu kuin hän itse. Muissa rooleissa on myös kovia tekijöitä, joita hävettävää kyllä en tunnistanut puoliakaan, mutta menköön sen piikkiin, että osasivat ainakin eläytyä erilaiseen rooliin tunnistamattomuuteen asti. Monen viikinki karjun skottilaista aksenttiakaan ei niin vaan siirretä suomenkieliseen versioon.

Originaali versio Studiolla näillä näkymin tänään viimeistä kertaa, joten kipin kapin katsomaan, itkemään ja kuuntelemaan. Näytös alkaa klo 19.30!

 

Wolf of Wall Street

Ohjaaja: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Terence Winter, perustuu Jordan Belfortin muistelmiin
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Matthew McConaughey, Margot Robbie, Kyle Chandler, Jon Favreau, Cristin Milioti, Rob Reiner, Joanna Lumley & Jean Dujardin
Kesto: 2h 59min
Ikäraja: 16

Jordan Belfort on innovatiivinen ja reiluhenkinen nuori mies hänen aloittaessaan Wall Streetin pörssimeklarina. Lounas isomman nimen, Mark Hannan kanssa, muuttaa kuitenkin hänen elämänsä kurssin tyystin. Iso kiho opastaa nuorempaansa miten homma todellisuudessa toimii ja miten moraalille sanotaan näkemiin, jotta voidaan tahkoa sitä rahaa vain ja ainoastaan omaan taskuunsa. Nousukiidon jälkeen kokee pörssikurssit kuitenkin massiivisen romahduksen ja Belfort joutuu aloittamaan korttitalonsa alusta kauempaa tappion kärsineestä Wall Street:stä. Jordan pestautuu pienosakkeita myyvään yritykseen, josta saa lähtölaukauksen oman yrityksensä perustamiseen. Hän kerää ympärilleen hailauman meklareita, joiden koulutuksesta hän vastaa itse ja pian sitä suloista rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Mittasuhteiden paisuessa paisuu huvitkin ja rahaa palaa statussymboleihin, huoriin ja yhä kovempiin huumeisiin. Belfort:n saavuttaessa kiistattomasti Wall Streetin valtaistuimen, herättää hän myös FBI:n kiinnostuksen kyseenalaisilla liiketoimillaan.

Wolf of Wall Streetin halusin nähdä jo trailerin perusteella, koska se suorastaan huokui oscareitten kuisketta. Ihan hakoteillä en ollutkaan, sillä elokuva on kisaamassa viidessä kategoriassa: paras elokuva, paras ohjaus, miespääosa, miessivuosa ja sovitettu käsikirjoitus. Kun kyseessä on myös Dicaprio ja Scorsese combo, ei kuvaa voi jättää pyörimään yksinään. Leffa onkin tekijöidensä näköinen niin hyvässä kuin pahassa.

Katsellessa on kyllä selvää, mistä ehdokkuudet ovat tulleet, mutta ei leffa sentään mikään kultamitalisti ole. Noottia tulee ennenkaikkea laveasta rakenteesta ja tästä seuranneesta kestosta, joka on sen kolme tuntia. Kestän kyllä hyvin pitkätkin teokset, jos ne eivät tunnu niin pitkiltä kuin oikeasti ovat. Scorsese:lla on paha tapa kertoa kaikki liian laaja-alaisesti, kun niin monessa kohtaa olisi ollut mahdollista oikaista ja loppukolmanneksella puolestaan viheltää homma jo poikki. Potentiaalisia finale-kohtauksia on turhauttava määrä, eikä yksikään ole kuitenkaan se "The loppu".

Elokuvan hyviä puolia ovat kaikki sopivan överiksi vedetyt kohtaukset, joissa mässäillään alhaisella moraalilla oikein olan takaa. F-sanaa viljellään pilvin pimein ja tissit voi bongata melkein yhä usein. Parhaillaan elokuva muistuttaa Pain & Gain:iä, vaikka kaikki ryönä ei olekaan yhtä mallikaasti perusteltua. Aivan tolkuton vatsalihastreeni tulee siinä kohtauksessa, jossa DiCaprion ja Jonah Hill:n hahmot sekoilevat Lemon-nappien kanssa.

Korkein syy, miksi elokuva jaksaa sinnitellä loppuun asti, on DiCaprion jälleen kerran vertaansa vailla oleva roolisuoristus inhana, mutta myös ärsyttävän lahjakkaana Jordan Belfort:na. DiCaprio on elokuvatekijöille kultakaivos, koska herra itsessään on tarpeeksi taitava nostamaan koko elokuvan osakkeita, kuten J.Edgarissakin. Vaikka Belfortin hahmo ei alkuun olekaan niin niljake, on hänelle vaikea antaa sympatiaa alkumetrien jälkeen, mutta tästäkin huolimatta hahmon tekemisiä seuraa vaan entistä tiiviimmin, hävettävää kyllä. Sivuosissa on yllättäviä helmiä: Joanna Lumley (Todella upeeta) esittelee hammaskalustoaan perin mielenkiintoisena Emma-tätinä ja niin ikään hymystään tunnettu Jean Dujardin (The Artist) ranskahtavaa englantia lirkuttelevana sveitsiläisenä pankkiirina.

Jos kolmen tunnin istunto teatterin penkissä ei aiheuta kuin olan kohautuksen ja Wall Street sointuu mukavalta korvissasi, tämä on sinulle. Taattua tavaraa Scorsese&DiCaprio faneille. 


 

Wolf of Wall Street Kino123:ssa joka ilta 19.45 (23.1 asti)