Clouds of Sils Maria

Ohjaaja: Olivier Assayas
Käsikirjoittaja: Olivier Assayas
Pääosissa: Juliette Binoche, Kristen Stewart, Chloë Grace Moretz, Johnny Flynn, Lars Eidinger, Hanns Zischler, Angela Winkler & Brady Corbet,
Kesto: 2h 4min
Ikäraja: 7

Maria Enders (Juliette Binoche) on keski-ikäinen arvostetun uran saavuttanut näyttelijätär, joka on matkalla Sils Mariaan ottaakseen vastaan palkinnon ystävänsä puolesta. Marian assistentti Val (Kristen Stewart) ylipuhuu tämän tapaamiseen nuoren innovatiivisen ohjaajan kanssa, joka ei halua tiettyyn rooliin ketään muuta kuin Marian. Rooli on samassa näytelmässä, joka aikoinaan nosti Marian itsensä tapetille nuoren Sigfridin roolissa. Tällä kertaa Marian tulisi esittää Helenaa, joka on Sigridin viettelyksen uhri ja lopulta ajautuu itsemurhaan nuoren naisen tähden. Maria kokee kuitenkin olevansa vieläkin Sigrid ja Helenan osaan ei tunnu pääsevän millään sisään. Asiaa vaikeuttaa nuori nouseva näyttelijätär Jo-Ann Ellis (Chloë Grace Moretz), joka on astumassa Sigridin osaan ja vaikuttaa enemmän kuuluisalta lööppilehdistä kuin varsinaisista näyttelijäntaidoistaan. 

Clouds of Sils Maria on sarjaa palkittu ja taiteellinen draamaelokuva eli juurikin yhtä itselleni helpoiten lähestyttävimmistä kategorioista (mahdollinen Oscar-leffa jopa?). Täytyy kyllä siltikin myöntää ohjaaja Olivier Assayasin teoslistaa tutkiessa, että yksikään nimike ei kuulosta tutulta eli hänen aiemmat teokset eivät ole itselleni tuttuja. Elokuvan traileri oli se, joka herätti lopulta mielenkiinnon sekä kollegan väittämä, että Kriten Stewartilla on tässä elokuvassa oikeita ilmeitä.

Traileri kylläkin antaa ihan aavistuksen harhaajohtavan suunnan ja ei täysin avaa oikeata juonikuviota. En siis tarkoita, että kaikki pitäisi olla paljastettu jo kättelyssä, vaan noudattaa kuitenkin annettua suuntaa tai sitten jättää ihan kaikki suoraan esiripun taakse. Elokuva on yleisesti kuitenkin onnistunut, ainoastaan loppupuoli jää hieman häiritsemään, kun tuntuu, että varsinaista ratkaisua ei saada. Sellaistakaan ei tarvisi olla, ellei elokuvan kantava voima olisi ollut Marian ja Valin keksinäisessä dynamiikassa ja juurikin sen lopullinen tilanne jää turhankin avoimeksi. Elokuva myös tuntui loppua kohden hieman jo pitkältä, vaikka kestohan ei sinänsä ole kuin parisen tuntia ja rapiat. 

Clouds of Sils Mariassa parhaiten toimii sen draama puoli, eritoten henkilöiden väliset kemiat, jotka tuntuvat täysin realistisilta. Aiemmin mainitsemani Marian ja Valin keskinäiset välit ja niiden muuttuminen on elokuvaa eteenpäin vievä voima. Uuteen rooliin valmistautuminen ei osoittaudu pelkästään Marian käytäväksi omakohtaiseksi identiteettitaisteluksi, vaan se alkaa vaikuttaa hänen käytökseensä suhteessa assistenttiinsa Valiin. Nuori Jo-Ann Ellis ja tämän suosio saa Marian myös pohtimaan tähteyttä ja sitäkin kautta jälleen omaa itseään lisäten hukassaolon tuntemuksia. 

Juliette Binoche on kuin tehty tälläsiin rooleihin tälläsissä elokuvissa ja jälleen hän tekee varman hyvää näyttelijän työtä. Suuri yllätys on kuitenkin Kristen Stewart, joka ihme kyllä oikeasti osaa tässä näytellä ja kyllä, hänellä on ilmeitä! Kristeniltä puuttuu aiemmin suorituksia vaivannut lakonisuus ja vaivaantuneisuus tyystin ja hän tuntuu todella luontevalta. Pienet kehonkielen eleetkin ovat kaukana haparoinnista, mutta eivät näytä laskelmoiduiltakaan. Chloë Grace Moretz on tässä elokuvassa parempi kuin esimerkiksi juurikin pyörivässä If I stay nyyhkyleffassa, koska hahmossa on paljon enemmän särmää. Hänenkin suoritustaan on oikein ilo katsella, kun Jo-Annin bambisilmien takaa loistaa paatumaton kunnianhimo.

Clouds of Sils Mariaa suosittelen erityisesti draamaelokuvien ystäville ja potentiaalisten Oscar-leffojen bongareille.

Godzilla

Ohjaaja: Gareth Edwards
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Ken Watanabe, Elizabeth Olsen, Sally Hawkins, Juliette Binoche, Brian Cranston & David Strathairn
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Godzilla elokuva alkaa komeasti viljellen historiallista kuvamateriaalia hirviöhavainnoista ja pommituksista, jotka on valtaväestöltä pidetty piilossa. Ison hirviön legendan perässä juoksevat tiedemiehet Serizawa (Watanabe) ja Graham (Hawkins), jotka todistavat vuonna 1999 Philippiineillä monsterin luurangon löytymistä sekä merelle johtavia jälkiä. Samoihin aikoihin Japanissa tavallista epävakaampi maaperä aiheuttaa ydinvoimalaonnettomuuden, josta osansa kärsivät voimalassa työskennellyt Brodyn pariskunta (Binoche & Cranston). Tästä pääsemme nykyhetkeen, jossa Japanista kauas San Franciscoon muuttanut Brodyjen ainoa poika Ford (Taylor-Johnson), asustelee vaimonsa ja poikansa kanssa. Ford työskentelee armeijan leivissä pomminpurkajana ja on juuri päässyt viettämään vapaitaan, kun Japani yllättäen kutsuukin hänet jälleen pois perheensä luota. Ford päätyykin tutkimaan menneisyyden tapahtumia ja tätä kautta ajautuu myrkynsilmän keskelle, kun tiedemiesten hallussa ollut monsteri karkaa rymistelemään ihmisten ilmoille. 

Godzillaelokuvista en ole harmillisesti vielä nähnyt ainuttakaan japanilaista versiota, pelkästään sen vuoden 1998 jenkkiversion. Ysäri-Godzilla on kuulemma ollut melkoinen floppi ja kriitikoiden haukkuma, mutta omat mielikuvani elokuvasta (jotka ovat jonkun 12-vuotiaan) ovat olleet positiivisemmasta päästä. Ikä on varmasti vaikuttanut asiaan, sillä muistan jo elokuvan julisteen olleen mielestäni siisteintä ikinä ja leffan iskeneen samaan saumaan pahimman dinosaurus fanitusvaiheen kanssa. Ysäri-Godzilla poikkeaa hirmuisesti ulkomuodossaan ja etenkin koossaan siitä oikeasta, mutta on enemmän omaan makuuni juurikin dinosaurusmaisen ulkomuotonsa takia. Olihan alkuperäisenkin tarkoitus muistuttaa aitoa gojirasaurusta, mutta silloin oli vielä virheellisiä käsityksiä dinosaurusten kävely- sekä seisoma-asennoista. 

Godzillan uusin ja vasta toinen jenkkiversio on ottanut hirviön malliksi sen aidon ulkomuodon ja kunnioittaa huhujen mukaan paremmin esikuviaan, vaikka Japanissa onkin ehditty jo haukkua jenkkizilla liian läskiksi. Mielestäni muutos on ollut oikeaan suuntaan, vaikka himpun verran massiivinen monsu onkin, mutta koon tuntua on ainakin kunnioitettavasti. Itse elokuva muutoin ei sitten vastannutkaan odotuksia, vaikka madalsinkin huomattavasti alkuhypetystä ennen elokuvan alkua. Yritin myös vimmatusti  sulkea kokonaan pois mielestä ehdottomasti viime vuoden parhaimmistoon sekä monsterielokuvien aateliin kuuluvan Pacific Rim:n, mutta se oli kerrassaan mahdotonta. 

Elokuva osaa toki viihdyttävyyden, jännityksen ja toiminnan perusteet ja nämä puitteet sekä erikoistehosteet ovatkin kohdallaan. Ongelmaksi muodostuukin päähenkilö, joka on omalle katselulleni olennainen osa. Päähenkilö vaikuttaa olevan Ford, mutta kuitenkaan hahmo ei kuljeta tarinaa eteenpäin ja loppupeleissä itselleni oli ihan sama, mitä hänelle käy. Myöhemmin on selvempää, että pääosassa on sittenkin Godzilla, mutta tässäkin hallaa tekee pääosan esittäjän piilottelu mahdollisimman pitkään. Henkilökohtaisesti koen myös vaikeaksi samaistua isoon matelijaan. 

Godzilla ei ole kovin kummoinen tapaus ja odotuksiin nähden jopa pienoinen pettymys. Viihdearvonsa puolesta istuttava monsterifaneille ja uppoaa kyllä varsinkin nuorempiin katsojiin.