Hankintoi

Esittelyssä viimeisimmät nurkkiin kertyneet elokuvat ja kirjat! Näitä ei nyt montaa ole, mutta tein kyllä piitkästä aikaa himpun verran isomman elokuvatilauksen, joka tulee esittelyyn sitten seuraavana, kunhan ensin kaikki kotiutuvat. Kirjoja en olekaan ihan hetkeen edes hankkinut, enkä edes tietoisesti etsinyt. Oikeastaan koko lukuinto on ollut kateissa viimeisen vuoden ajan, joten se toivottavasti palaa jossain kohtaa takaisin. Nämä kirjat on siis kaikki hankittu siksi, että hinta/kiinnostussuhde oli kohdallaan eli olivat ns. löytöjä. 

Nää oli kirja-alen syytä kaikki!! "kallein" oli muistaakseni 4-5e paikkeilla....Kaikki siis nähtynä leffoina tai tv-sarjoina ja tykätty jo niissä muodoissa

Samaisesta alesta. En usko, että tarvitsee edes perustella

Tähän törmäsin kirppiksellä ja hintaa oli vain 2e, niin ostopäätös syntyi sekunnin sadasosien aikana

Kauppareissulla satuin vilkaisemaan leffalootaan, jossa ei ole hetkeen ollut mitään mielenkiintoista. Tarkkoja hintoja en enää muista, mutta molemmat alta kympin

TV Thursday #37 - Itkettävin jakso

Muutaman viikon vanha Tv-torstain haaste, joka jäi hautomaan alitajuntaan ja on pakko saada nyt ulos:

"Monissa sarjoissa on jaksoja jotka vievät katsojansa herkkään tilaan ja nenäliinoja saattaa kulua jakson aikana useita - nyt kysytäänkin mikä jakso sai sinut herkistymään. Voit halutsessasi kertoa myös miksi!"

Omalla kohdalla tosi-tv ainakin on yksi suurimpia itkettäjiä, eikä aina pelkästään joku tietty, vaan sieltä sun täältä. Tilanteet, joissa joku saa uuden kodin, löytää oman itsetunnon, selviää koettelemuksesta, voittaa oman itsensä ja pelkonsa, kohtaa läheisensä pitkästä aikaa ovat kaikki sellaisia, joissa herkästi tirahtaa. Ajankohtainen sarja tällä hetkellä on kotimainen Vain elämää, jonka itkunyyhky-aspekti on jo vitsailujenkin aiheena. 

Tavallisissa sarjoissakin näitä hetkiä löytyy. Muistan esimerkiksi Tudorsien sekä Valkoisen kuningattaren kirvoittaneen muutaman pienen tihrun, kun kokee samaistuttavan hahmon kokevan vääryyttä. Yleisesti ottaen kuitenkin molemmat sarjat nojaavat siihen valtapeliin, joissa on samoja elementtejä kuin jo legendaarisessa Game of Thronesissa. GOT:n kohdalla en meinannut äkkiseltään muistaa kovin montaa nimenomaan itkukohtausta, mikä on omalla kohdalla erikoista, sillä usein suosikkisarjani voi mitata itkun määrässä. GOT kuitenkin tarjoaa niin paljon muutakin häkellystä ja hämmennystä, että se ei tarvitse niin paljon nyyhkyä toimiakseen. 

Eräs tasaiseen tahtiin itkettävä ja välillä jopa vähän enemmänki itkettävä sarja on kyllä Doctor Who. Äkkiseltään nousee moniakin hetkiä mieleen, joissa on oltu hyvin herkässä tilassa. Ensimmäinen kova pala oli Doomsday-jakso, jossa jouduin hyvästelemään hahmon, johon olin ehtinyt kiintyä. Tennatin jaksoissa muistan loppupäästä myös tohtorin muuttumisen, josta oli tehty hiton hieno ja tunteisiin uppoava. Viidennestä kaudesta seitsemän puoleen väliin ovat suosikkikauteni muutenkin ja kyllä näissä se on mitattavissa myös itkun määrässä. Kaikki Amy, Rory & River-kuviot, spesiaalijaksoissa tohtorin kohtaamiset oman itsensä kanssa, kohtaamiset vanhojen tuttujen kanssa, se mahtipontinen tunne, kun toivo nousee taas eloon ja ne Van Goghin auringonkukat...

Eniten itkua kirvoittanut sarja ylitse muiden on kuitenkin ehdottomasti Mullan alla, joka on se yhä ja mahdollisesti aina suosikkisarjani koskaan.