Metsästäjä ja talvinen taistelu

Ohjaaja: Cedric Nicolas-Troyan
Musiikki: James Newton Howard
Pääosissa: Chris Hemsworth, Charlize Theron, Emily Blunt, Jessica Chastain, Sam Claflin, Nick Frost, Rob Brydon, Alexandra Roach, Sheridan Smith, Colin Morgan & Sope Dirisu
Kesto: 1h 54min
Ikäraja: 12 

Metsästäjä ja talvinen seikkailu on jatko-osa sekä esiosa vuoden 2012 elokuvalle Lumikki ja metsästäjä. Ajassa kauan ennen Lumikin valtakautta Ravenna (Theron) keräsi voimillaan hallintomaita taskuunsa. Ravennan pikkusiskon Freyan (Blunt) piilevät taikavoimat eivät olleet vielä tulleet esiin, eikä Freya uskonut edes saavuttavansa samaa kuin voimakas isosiskonsa. Langettuaan rakkauteen, Freya tulee kokeneeksi suuren menetyksen, jolloin hänen jäiset kykynsä heräävät. Koska rakkaus petti Freyan, ei hän usko enää sen todelliseen olemassaoloon, vaan tekee Elsat ja muuttaa kauas omaan jäälinnaansa. Lisäksi hän (omasta mielestään) pelastaa nuoria lapsia vanhemmiltaan, joista kasvattaa itselleen armeijallisen sotureita. Yksi näistä sotureista on tuttu metsästäjämme Eric (Hemsworth). Ajassa, jolloin Ravenna on jo kukistettu, piinaa tämän peili kuninkaallista hovia ja etenkin sen kuningatarta, Lumikkia. Freyan kuultuaan siskonsa vallan suurimman lähteen olevan vailla omistajaa, haluaa hän sen itselleen ja määrää armeijansa hankkimaan sen hinnalla millä hyvänsä.

Lumikki ja metsästäjä osoittautui aikanaan oikein hyväksi elokuvaksi, osittain vastoin ennakko-odotuksia. Kuva oli komeaa, juoni eteenpäin pyrkivää ja fiilis pysyi myös tunnollisesti menossa mukana. Seikkailua ja satumaisia piirteitä oli annosteltu oikein ja kaarti oli mahtava, jopa Stewart ihan siedettävä. Metsästäjän ja talvisen taistelun kohdalla ei vain voinut odottaa lähellekään samaa, sillä ylipäätänsä elokuvan jatko-osalle ja sen tarpeellisuudelle ei näkynyt selkeää syytä. Lähestyin tätä erittäin tyhjäpäisesti, jotta saatoin ammentaa kokemuksesta edes hiukkasen viihdettä. Ilman näinkin mehevää näyttelijäkaartia, en olisi välttämättä mennyt edes elokuvaa katsomaan. Eikä se odotuksiaan kummoisempi elokuva ollutkaan. 

Metsästäjän juoni on semmoinen erittäin peruspalikoista koostuva, mutta ei sisällä kovin jämerää punaista lankaa tekemään siitä tarpeeksi ytimekästä. Ensimmäisestä osasta eroten, tämä ei puhaltele samalla vimmalla uudempia tuulia satukirjan sivuille. Särmää koitetaan havitella antamalla naishahmoille, kuten Warriorille, yhtä kovanaamaiset otteet kuin tavanomaisesti on miestähdille siunattu. Tämä sinänsä on hyvä asia, mutta menee hukkaan muuten sisältöä janoavassa leffassa. Toinen yritelmä on komediaa tarjoilevat rääväsuiset kääpiöhahmot, jotka ei ole mitään verrattuna ensimmäisen elokuvan poppooseen. Kyllä ne naurut irroittaa, mutta enemmänkin siksi, että ei ole muutakaan perin naurettavaa. Visuaalisestikaan elokuva ei ylety samanlaisiin ulottuvuuksiin kuin aiempi elokuva. On se ihan kivannäköinen, mutta jää valitettavan tusinatavaraksi. Puvustus kaikesta poiketen oli mykistävän upea, niinkin upea, että näkisin sen jopa Oscar-tasolla asti.

Näyttelijävalinnat ovat hienoin asia tässä elokuvassa. Kun kuulin Bluntin ja Chastainin liittyvän mukaan joukkoon, olin erittäin innoissani. Siis miten on saatu kolme Oscar-tason (lasken Bluntinkin mukaan, koska hänen olisi kuulunut saada ehdokkuus Sicariosta) näyttelijätärtä mukaan tämmöiseen? Kukaan heistä ei tuota pettymystä ja elokuvan pieni valovoima johtuu nimenomaan näistä kovista tekijöistä. Kirkkaimman suorituksen tekee myös ensimmäisen elokuvan valokeilan varastanut Charlize Theron. Hänen Ravenna on vain niin hyytävä ja tämän päästyä vielä astetta häijymmäksi, on se vaan niin makoisaa katseltavaa. Paremman Hemswortin mukana olo on tietysti erittäin nannaa, vaikka olisi nyt voitu vähän enemmän mässäillä Metsästäjän komealla varrella.  

Metsästäjä ja talvinen taistelu ei ole mikään erikoisempi tapaus ja jää kauas Lumikki ja metsästäjä-elokuvan loistosta.

Captain America: Civil War

Ohjaaja: Anthony Russo & Joe Russo
Käsikirjoitus: Christopher Markus & Stephen McFeely
Musiikki: Henry Jackman 
Pääosissa: Chris Evans, Robert Downey Jr., Scarlett Johansson, Sebastian Stan, Chadwick Boseman, Anthony Mackie, Don Cheadle, Elizabeth Olsen, Paul Bettany, Jeremy Renner, Paul Rudd, Tom Holland, Emily VanCamp, Frank Grillo, William Hurt, Daniel Brühl, John Slattery, Martin Freeman, Marisa Tomei, Alfre Woodard, John Kani & Hope Davis
Kesto: 2h 27min
Ikäraja: 12

Edellisen Avengers-elokuvan, Age of Ultronin, tapahtumien jälkimainingeissa sekä Kostajien viimeisimmän keikan vaatimien sivullisten uhrien tähden, on luotto supersankareita kohtaan rapissut. Huoli yleisestä turvallisuudesta ajaa viranomaiset laatimaan kansainvälisen sopimuksen, jonka seurauksena perustettaisiin supersankarien toimia valvova taho, joiden alla sankarit saisivat toimia vain luvanvaraisesti. Sokovian sopimukseksi nimetty nivaska tuodaan Kostajien eteen allekirjoitettavaksi. Omatuntonsa soimaama Tony Stark "Iron Man" uskoo tässä kohtaa allekirjoittamisen olevan oikea ratkaisu. Kapteeni Amerikka asettuu yllättäen vastakannalle, sillä kokee oman moraalinsa olevan se, jonka pohjalta päätökset toimintaan on tehtävä, eikä odottaa tai jopa rukoilla lupaa toimia ulkopuoliselta taholta. Monella muullakin Kostajalla on omat mielipiteensä allekirjoittamisesta, puolesta sekä vastaan, perusteluiden vaihdellessa. Tämä tekee väkisinkin välirikon porukan välille, eikä mielipiteillä ole enää siinä kohtaa väliä, kun jo allekirjoittaneet määrätään ottamaan kiinni lainsuojattomaksi leimatut sankaritoverinsa. 

Captain America: Civil War on Kapun kolmas oma elokuva, mutta kävisi melkein yhtä hyvin kolmannesta Avenger-elokuvasta. Elokuva on varsinainen supersankareiden kokoontumisajot ja ydinporukasta uupuukin vain Thor ja Hulk. Sen lisäksi, että näitä erikoiskykyjä omaavia yksilöitä on jo liuta, on myös sivuosissa paljon tavallisempiakin jannuja, joten edellisten elokuvien jonkinmoinen tietämys on ihan paikallaan. Taakilla olemiseen riittää kutakuinkin edelliset Avengersit, Kapteeni Amerikan aiemmat elokuvat (etenkin Winter Soldier), sekä toisaalta tuoreimman hahmon esitellyt Ant-Man, mutta ehdottomasti suosittelen jatkoakin ajatellen koluamaan kaiken mahdollisen Marvel Cinematic Universesta. 

Kapteeni Amerikasta olen pitänyt valkokankaan ensihetkestä asti ja näin ollen siis molemmista hahmon aiemmista elokuvista. Koko Avengersien kasvavasta katraasta Kapteeni sekä Thor ovat selkeät suosikkini, vaikka ei muissakaan mitään vikaa ole. Tätä kolmatta elokuvaa olinkin odottanut suuresti en vain pelkästään Kapteenin tähden, vaan kokonaan astetta isomman tarinan vuoksi. Traileri sai sukat pyörimään jaloissa ja sitten vielä se Spider-man, niin olin jo aivan tuhannen myyty. Lisänä suuri luottamus ylipäätänsä Marvel Studiosin tekeleisiin sekä Russon veljeksiin. Etukäteen juonesta tiesin, mitä sarjakuviin perehtyneemmät tutut jo kertoilivat ja "spoilasin" myös ahkerasti itse itseäni. Muun muassa Ruudukon tekemä juttu Bucky Barnesista paljasti aika paukun (lukeminen omalla vastuulla). Näinpä elokuvan katselun ajan takaraivossa kummitteli pelko, että tämä päättyy kuten sarjakuvissa. Suuri oli huojennus, kun näin ei käynytkään.

Civil War oli siis aivan mahtava elokuva ja menee helposti samalla viivalle sen ensimmäisen Avengers-elokuvan kanssa. Luokitus MCU:n kärkiteoksiin tai ainakin niihin isompiin tapauksiin jo pelkästään tarinan puolesta. Suhteutettuna vielä hahmokaartin erityisen suureen väkimäärään, on aplodit vähintään ansaitut. Elokuvan suurimpia vahvuuksia on hahmoihin paneutuminen ja tasapaino monen eri agendan välillä. Liikkeelle on lähdetty selvästi pohtien jokaisen kohdalla erikseen miten juuri tämä hahmo tekisi ja miksi, mikä ajaa häntä valittuun suuntaan. Jokaisen tekemisissä on jotain järkeä ja hahmot ovat uskollisia omalle persoonalleen, kaukana ovat siis Batman v Supermanin kaltaiset wtf-hetket. Etenkin Starkin ja Kapun motivaatiot pystyy ymmärtämään ja tajuamaan molempien puolien tekemät päätökset. Tavallaan molemmat ovat jopa oikeassa.

Kaikki aikaisempien elokuvien pohjustus ja malttillinen hahmoihin tutustuttaminen kantaa ehdottomasti hedelmää Civil War:ssa. Ei yksittäisenä elokuva tämä olisi yhtään samanlainen, mutta nyt sinulla on jo (oletettavasti) valmiina jonkinlainen side keskeisimpiin hahmoihin. Tämä toimii myös tunnepuolella eduksi, vaikka mihinkään traagisen riipiviin mittasuhteisiin ei mennäkään. Varmaan olen aika harvoja, jolle kyllä vanhan Peggyn poismeno tunnahti, sillä olen päässyt niin kiintymään ja tykästymään hahmoon tämän omassa Agentti Carter-sarjassa. Pienen murheen ja eripuran vastapainona on sitten rutkasti messevää toimintaa, josta ei se hauskuuskaan puutu. Hahmojen erilaisia persoonia ja erikoisia kykyjä on käytetty hyödyksi ja luotu mitä mainioin kamppailupätkä lentokentän maisemissa. Siis niin kekseliästä ja nautinnollista toimintajaksoa en ole hetkeen nähnytkään. Pakko antaa huomiota myös kohtaukselle, jossa kivasti esitellään kuinka vahva kaveri se Kapteeni onkaan.

Toistan itseäni, mutta Chris Evansin Steve Rogers nousi oitis omaksi suosikikseni heti hahmon ensimmäisestä omasta elokuvasta. Steven järkkymätön suoraselkäisyys ja pesunkestävä moraali vaan vetoaa, sillä olenhan yleensä aina hyvisten puolella. Evansin tulkinta on tehty pilke silmäkulmassa ja jonkun muun käsissä hahmo saattaisi valahtaa jopa liian tylsäksi. Hahmoja noin muuten on tässä elokuvassa jaettavaksi asti, joten en ala jokaista yksitellen syynäämään. Pakko kyllä nostaa esiin, että olen alkanut tykästyä viimein Johanssonin Black Widow-hahmoon, koska viimein kyseisestä hahmossa näytetään enemmän ja lähes pelkästään sitä tehokkaampaa toiminnallista puolta. Uutena tulokkaana esitelty Chadwick Bosemanin Black Panther oli odotettua mielenkiintoisempi, joten harmillista, että hahmon omaa elokuvaa joutuu vielä odottamaan parin vuoden päähän. Toinen uusi tapaus on parhaimpia Spider-man variaatiota ikinä ja seittimaskin takana lymyää nuori Tom Holland. Olen kyllä varsinkin Garfieldistä ja tämän leffoista pitänyt, mutta kuten on tullutkin täällä jo ilmi, katson Spider-man liitännäisiä asioita aina vaaleanpunaiset lasit päässä. Viimein Sony on lämmennyt Marvel Studiosille ja antanut hahmon loikata mukaan MCU: puolelle. Studiot tekevätkin yhteistyönä seuraavan Hämis-elokuvan, Spider-Man: Homecoming:n, joka ilmestyykin jo ensi vuonna! 

Captain America: Civil War tarjoaa sopivasti sitä odotettua mähinää, naurun tyrskähdyksiä ja erityisen hahmovetoista sisältöä. Ehtaa Marvel Studiosin laatua. 


 P.S. Katsokaa ne lopputekstit, on perinteiset kaksi piilopätkää siellä 

 

Tulevien lehvojen trailereita

Tässä postauksessa nyt niitä lupailemiani tulevien leffojen trailereita tai ainakin ne, joita itse astetta isommalla tasolla odotan. Ensi-ilta päivämäärät ovat alustavat ja varsinkin loppupään päivät saattavat muuttua vielä useampaankin kertaan. 


X-Men: Apocalypse 
Ensi-ilta: 20.5

 


Conjuring 2/Kirottu 2
Ensi-ilta: 10.6

 
 - Ensimmäinen osa oli todella hyvä, joten jos tää olisi edes vähän sinnepäin...


The Neon Demon
Ensi-ilta: 10.6

 
- Drive elokuvan ohjaajalta erittäin mielenkiintoisen oloinen ja kysymyksiä herättävä uutuus

 
Me Before You/Kerro minulle jotain hyvää
Ensi-ilta: 15.7

 
- Ihanan oloinen romanttinen draama, jossa pääosissa Emilia "Dany" Clarke ja Sam Claflin



Star Trek: Beyond
Ensi-ilta: 22.7

 


Suicide Squad
Ensi-ilta: 5.8

 


Doctor Strange
Ensi-ilta: 4.11

 


Fantastic Beasts and Where to Find Them
Ensi-ilta: 18.11

 


Rogue One 
Ensi-ilta: 16.12 




Lista kallistuu vielä tässä kohtaa toiminnallisempiin elokuviin, koska esimerkiksi syksyn draamatarjonnasta ei ole vielä tässä vaiheessa suurempaa tietoa. Siinä kohtaa alkaa sitten se laatukuvien haukkailu tai suorastaan ahminta. Mitä elokuvia teillä on odotettavien listalla?