28. joulukuuta 2011
New Year's Eve
Ohjaaja: Garry Marshall
Pääosissa: Michelle Pfeiffer, Zac Efron, Robert De Niro, Halle Berry, Alyssa Milano, Cary Elwes, Jessica Biel, Carla Gugino, Sarah Paulson, Til Schweiger, Katherine Heigl, Jon Bon Jovi, Sofia Vergara, Ashton Kutcher, Sarah Jessica Parker, Lea Michele, Abigail Breslin, Hilary Swank, Ludacris, Josh Duhamel, John Lithgow, Yardley Smith, Matthew Broderick, Seth Meyers & Hector Elizondo
Musiikki: John Debney
Kesto: 1h 55min
Ikäraja: 3
Missä elokuvassa on kaksi kissanaista, Lisa Simpson ja loputon määrä tuttuja naamatauluja? Vastaus on New Year's Eve
Elokuva sijoittuu New Yorkiin, missä ihmiset valmistautuvat maagiseen uuden vuoden iltaan kukin omilla tahoillaan. Valentine's Day:n tapaan seurattavia tarinoita on monen monta, mutta loppua kohden ne nivoutuvat yhteen. Kuka odottaa ja ketä? ketkä saavat toisensa ja ketkä eivät? kumpi vauva syntyy lähempänä keskiyötä? Ilmassa on toivoa, odotusta ja välittämistä.
New Year's Eve alusta hieman yli puoleen väliin on kamala. Niin monen hahmon vilistessä ei saa kenestäkään otetta, syventymisestä puhumattakaan. Moni kohtaus tuntuu muoviselta, huumori teennäiseltä ja ihmissuhteet pakotetuilta. Kaikista suurista nimistä huolimatta, toivo tuntuu hiipuvan ja ykä nousevan.
Sitten puolen välin jälkeen alkaa viimein tapahtua. Hahmojen yhteyksiä aletaan valottaa ja jännityksen kiukaaseen viskataan kiivaaseen tahtiin lisää löylyä. Se hahmo, mikä aikaisemmin aiheutti vain unetuksen, alkaakin kiinnostaa. Havahdut siihen, että salakavalasti oletkin muodostanut jo lievän kiintymyksen moniin hahmoihin ja palat halusta saada tietää miten heidän käy. Loppumetreillä olen jo täysin nauliintunut ja awww efekti ei ole kaukana. Mitä ihmettä tapahtui? Muistat elävästi elokuvan olleen niin kliseinen ja tyhjänpäiväinen ja naurettava, mutta siltikin sinulle jää käteen hyvä mieli.
Lopputekstien aikana seuraa hauska hupailupätkä
Tunnisteet:
arvostelu,
ashton kutcher,
carla gugino,
halle berry,
hilary swank,
john lithgow,
josh duhamel,
michelle pfeiffer,
new year' eve,
robert de niro,
sarah jessica parker,
zac efron
24. joulukuuta 2011
21. joulukuuta 2011
20. joulukuuta 2011
Tunnistustehtävä 17
Edellinen tehtävä on kahta nimeä vaille tunnistettu, joten rohkenen heittämään ilmoille samaa disneyn pahislinjaa naisekkaammassa muodossa:
a) nimi?
b) elokuva?
Kuvaa saa jälleen suuremmaksi klikkaamalla sitä!
P.S. Joukossa on hämäyksenä yksi epädisney hahmo! Kuka?
a) nimi?
b) elokuva?
Kuvaa saa jälleen suuremmaksi klikkaamalla sitä!
P.S. Joukossa on hämäyksenä yksi epädisney hahmo! Kuka?
18. joulukuuta 2011
Tunnistustehtävä 16
Varastossa olisi oscar hemmo aiheinen tehtävä, mutta nyt ei innosta laittaa sitä tänne, vaan sorrun taas animaatioihin! Olkoon vaikka sitten joulun odotuksen kunniaksi tälläinen rutkasti hauskempi haaste, nimittäin teemana on Disneyn miespahikset! *pahisnaurua*
a) nimi?
b) elokuva?
Älä tihrusta, vaan klikkaa kuvaa isommaksi!
a) nimi?
b) elokuva?
Älä tihrusta, vaan klikkaa kuvaa isommaksi!
17. joulukuuta 2011
Tiesitkö että: Matrix trilogia
- Nicholas Cage kieltäytyi Neon roolista. Myös Tom Cruisea, Will Smithiä ja Leonardo Dicapriota harkittiin rooliin
- Ennen kuvausten alkua päänäyttelijät joutuivat treenaamaan 4 kuukautta taistelulajeja
- 1. elokuvassa soi muun muassa seuraavat kappaleet ” Threat Mix” ja ” Exit Mr. Hat”, joista molemmat ovat sanan ”The Matrix” anagrammeja
- Morpheuksen harkittiin Gary Oldmania ja Samuel L. Jacksonia
- Arkkitehdin rooliin pyydettiin Sean Conneryä, mutta tämä kieltäytyi koska ei ymmärtänyt käsikirjoitusta
- Symbolit tietokoneitten ruudulla sisältävät käännettyjä kirjaimia, numeroita ja japanilaisia katakana merkistöä
- 1. elokuvassa Oraakkelin keittiössä näkyy latinaksi lause "Know thyself", joka on sama lause kuin Apollonin temppelissä, jossa Delfoin oraakkeli Pythia lausui ennustuksiaan.
- Neo:n anagrammi on ”One”, joksi häntä myös kutsutaan elokuvissa
- Värimaailma muuttuu riippuen siitä oletko oikeassa maailmassa, matrix:ssa vai jossain muualla. Matrix:ssa väritys on vihertävä, oikeassa maailmassa värit ovat normaalit ja esimerkiksi taistelu simulaatiossa värimaailma on kellertävä
- Luku 101 esiintyy useamman kuin kerran elokuvissa
- ”Hammer” on erään aluksen kutsumanimi, sillä sen oikea nimi ”Mjolnir” on niin vaikea lausua. Jos olet nähnyt edes elokuvan Thor, tiedät mikä Mjolnir on.
- 2. elokuvassa kun Merovingian kiroaa ranskaksi, hän vain latoo kirouksia toisensa jälkeen. Englanniksi litanja on "Goddamn Whore Filthy Shithouse Jerk Bugger of your mother."
- Matrix Reloaded, Revolutions ja videopeli Enter the Matrix kuvattiin samaan aikaan
16. joulukuuta 2011
Movie Monday # 29 Top 5
Movie monday summaa yhteen kuluneen vuoden parhaimmistoa utelemalla tämän vuoden viimeisessä haasteessa 2011 top 5 elokuvat. Jätän tästä nyt pois alkuvuodesta (Suomessa myöhässä) ilmestyneet oscar elokuvat ja keskityn muihin. Tässä tulee parhaista parhaat, best of the best suositusten saattelemana:
"Hullu hölmö rakkaus on itsevarma itsestään, ei ollenkaan hölmö, vain terveellä tavalla hullu ja esittää rakkauden sellaisena kuin se on" (arvostelu)
musaherkku
"Kuoleman varjelukset osa 2 oli kertakaikkisen nautittava kokonaisuus: pelkkänä elokuvana oikein katsottava, mutta saagan päätösosana myöskin pienoinen spektaakkeli, jossa ei kuitenkaan ammuta yli. Loppuun oli saatu elokuvan keinoin sitä lämpöä, joka hohkasi vahvimmillaan ensimmäisessä elokuvassa ja tässä sitoo nyt Potter-saagan yhteen pussukkaan kauniille rusetille." (arvostelu)
musaherkku
"X-Men: first class on aidosti onnistunut suoritus ollakseen supersankari elokuva. Edelliset kolme elokuvaa ei ole suinkaan unohdettu, vaan niihin viitataan ja niistä lypsetään muutamia mehukkaimpia marvel hetkiä tähän elokuvaan." (arvostelu)
musaherkku ja toinen
"Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva." (arvostelu)
"Drive on suuri elokuvallinen nautinto, jota voi kutsua mestariteokseksi." (arvostelu)
musaherkku ja toinen
5. Hullu hölmö rakkaus
"Hullu hölmö rakkaus on itsevarma itsestään, ei ollenkaan hölmö, vain terveellä tavalla hullu ja esittää rakkauden sellaisena kuin se on" (arvostelu)
musaherkku
4. Harry Potter and the Deathly Hallows part 2
"Kuoleman varjelukset osa 2 oli kertakaikkisen nautittava kokonaisuus: pelkkänä elokuvana oikein katsottava, mutta saagan päätösosana myöskin pienoinen spektaakkeli, jossa ei kuitenkaan ammuta yli. Loppuun oli saatu elokuvan keinoin sitä lämpöä, joka hohkasi vahvimmillaan ensimmäisessä elokuvassa ja tässä sitoo nyt Potter-saagan yhteen pussukkaan kauniille rusetille." (arvostelu)
musaherkku
3. X-men: First class
"X-Men: first class on aidosti onnistunut suoritus ollakseen supersankari elokuva. Edelliset kolme elokuvaa ei ole suinkaan unohdettu, vaan niihin viitataan ja niistä lypsetään muutamia mehukkaimpia marvel hetkiä tähän elokuvaan." (arvostelu)
musaherkku ja toinen
2. Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus
"Yksisarvisen salaisuus on vahvasti seikkailunmakuinen, pökerryttävän upea ja kerrassaan mainio elokuva." (arvostelu)
1. Drive
"Drive on suuri elokuvallinen nautinto, jota voi kutsua mestariteokseksi." (arvostelu)
musaherkku ja toinen
15. joulukuuta 2011
Movie Monday # 28 - Iloinen yllätys
"Mistä elokuvasta et odottanut pitäväsi? Olit skeptinen, ehkä joku muu pakotti katsomaan sen. Lopulta piditkin siitä paljon. Mikä leffa on ollut iloinen yllätys?"
Vuonna 2008 suostuin lähtemään mieheni elokuvaseuraksi katsomaan elokuvaa Indiana Jones-Kristallikallon valtakunta. Hän oli nähnyt aikaisemmat elokuvat ja odotti tätä osaa innolla. Minä päinvastoin en ollut nähnyt siinä vaiheessa ainuttakaan Indiana Jones elokuvaa, sillä jostain syystä nämä eivät olleet osa minun siihen astista elämää, eikä minua oikeastaan kiinnostanut tutustuakkaan. Sillä: "mitä hohdokasta voi muka olla Harrison Fordissa hillumassa ruoskan ja hatun kanssa olevinaan niin macho äijää niin macho äijää?" Vaikka minulle kuinka etukäteen oli kerrottu tiivistelmä näistä elokuvista ja tyypillisistä jutuista, mitä elokuvissa esiintyy en löytänyt huumoria läheskään samalla tasolla näistä tempauksista kuin mieheni. Elokuvan jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että en tule ymmärtämään tai edes sietämään kyseistä elokuvaa ennenkuin olen katsonut ne kolme elokuvaa, jotka sitä edelsivät.
Nyt en kuollaksenikaan muista ajankohtaa milloin tarkalleen katsoin nämä kolme muuta, mutta muistan kyllä fiilikset ensimmäisen leffan jälkeen "omg, mitä olen missannut!" ja "miksei kukaan kertonut että tässä on Gimli??". Kadonneen aarten metsästäjät esittelee Indiana Jonesin, karismaattisen arkeologi hemmon, joka silmälasit nenällään ja puku päällä on kunnioitettava professori ja toisaalta fedora hattu päässä, ruoska kourassa ja nahkatakissaan seikkailuja kaihtamaton sankarihahmo. Elokuvan tyylissä ja huumorissa oli samaa kuin upeassa Star Wars-saagassa, joten se oli helposti lähestyttävissä. Siltikään en ollut vielä täysin myyty.
Tuomion Temppelin pärähtäessä käyntiin tiedät jo kuka kukin on ja mitä voi odottaa. Olo ei ole enää ollenkaan ulkopuolinen, sillä tunnet elokuvan maneerit, mutta silti siinä on aivan uutta katsottavaa. Seikkailua ja rytinää on enemmän kuin laki sallii ja jopa yhdeksi ärsyttävimmäksi elokuva hahmoksi listattu Willie Scott naurattaa ja piristää erilaisuudellaan.
Indiana Jonesin ollessa nyt tuttu katsojalle, voidaan Viimeisessä ristiretkessä valoittaa hänen menneisyyttään. Isäukkokin pääsee valkokankaalle suhu-s sean conneryn muodossa. Tarina lähentelee ensimmäisen osan vetovoimaa. Ympyrä sulkeutuu.
Alkuperäisen kolmikon jälkeen Kristallikallon valtakuntaa katsoo uusin silmin "ei tää nyt niin huono ollutkaan!"
Movie monday haaste
9. joulukuuta 2011
Movie Monday # 28 - True Story
"Mitä sellaista elokuvaa, joka kertoo jostain todellisesta henkilöstä, sinä rakastat sydämesi pohjasta tai yksinkertaisesti vain pidät upeana kuvauksena kyseisestä henkilöstä? Tai onko jostain pitämästäsi todellisesta henkilöstä tehty elokuva, josta et pidä lainkaan?"
Allekirjoitan ainakin Movie Mondayn haasteen kuvanakin olevan elokuvan Tunnit, joka kertoo kirjailija Virginia Woolfin elämästä, teoksista ja niiden vaikutuksesta. Walk the line oli myös todella hyvä kuvaus Johnny Cashin elämästä. Mieleen on jäänyt myös Frank Abagnalen elämänkertaan perustuva elokuva Ota kiinni jos saat.
Aivan erityisesti pidän kuitenkin kuninkaallisista kertovista elokuvista, olivat ne sitten historiallisesti kuinka paikkaansa pitämättömiä tahansa. Marie Antoinette oli katsottava ja minkä tahansa Elizabeth elokuvan katsoisin oitis. Tästä joukosta parhaimmiksi nousevat silti The Queen ja Kuninkaan puhe, joista jälkimmäinen oli edellisen vuoden elokuvatarjonnan ykkösiä.
P.S. Blogissa tulee olemaan suurella todennäköisyydellä hiljaista tässä kuussa, sillä joulu on vienyt minut mennessään!
3. joulukuuta 2011
In time
Ohjaaja: Andrew Niccol
Käsikirjoitus: Andrew Niccol
Musiikki: Craig Amstrong
Pääosissa: Justin Timberlake, Amanda Seyfried, Cillian Murphy, Vincent Kartheiser, Olivia Wilde, Alex Pettyfer & Johnny Galecki
Ikäraja: 13
Kesto: 1h 45min
In time näyttää uudenlaisen eikä kovin ruusuisen tulevaisuuden näkymän, jossa ihmisten ikääntyminen pysähtyy 25 vuoden ikään. Toisin sanoen, saatat olla eläkeläinen, mutta näytät edelleen menevältä kaksvitoselta. Kolikon kääntöpuoli paljastaa, että täytettyäsi sen 25 vuotta, on sinulla enää vuosi elinaikaa kädessä tikittävässä kellossa, ellet ansaitse sitä lisää. Aika on korvannut rahan valuuttana ja esimerkiksi töitä tekemällä pystyy ansaitsemaan lisää aikaa, mutta vastaavasti menojakin löytyy, joihin sitä aikaa taas hupenee. Koska nallekarkit eivät ole menneet tasan, on toisilla ihmisillä naurettavan vähän ja toisilla taas naurettavan paljon aikaa. Aika-arvoiltaan erilaiset ihmiset asuvat eri yhteiskuntaluokissa, eri aika-alueilla. Rajoja saa ylittää, mutta mitä korkeammalle haluaa, sen kalliimmaksi käy.
Will Salas (Justin Timberlake) asuu pahnan pohjimmaisella alueella, slummissa, äitinsä Rachelin (Olivia Wilde) kanssa. Eräänä iltana paikallisessa Will auttaa järjettömän rikkaan aikapohatan karkuun kulmakunnan pahiksilta ja herää itse seuraavana päivänä hillitön määrä aikaa käpälässään. Pohatta on kuollut ja Will:iä syytetään murhasta. Aikaa valvoo timekeeper-joukot, jotka kirjaimellisesti elävät vain päivä kerrallaan ja pitävät huolta, että aika pysyy juuri siellä missä pitääkin. Will sekoittaa heidän kuvioitansa pahemman kerran ja etenkin heidän joukkojensa vanhimpia edustava Raymond Leon (Cillian Murphy) ei aio päästää "murhamiestä" helpolla pakoon. Ylitettyään aikarajoja, saapuu Will parhaimmiston vyöhykkeelle, jossa tämä menee iskemään silmänsä rikkaista rikkaimman miehen tyttäreen.
In time on vähintäänkin mielenkiintoinen teos omaperäisellä visiollaan, unohtamatta kuitenkaan viihdettä ja toimintaa. Elokuva herättelee moraalisia kysymyksiä: "Jos näin olisi, miten itse toimisin samassa tilanteessa?" "Miksi aina joillakin on paljon, kun toisilla ei ole käytännössä mitään?" "Onko oikein varastaa, jos tarkoitusperät ja seuraukset ovat suurelle osalle hyvät?" "Ratkaiseeko motiivi, teko vai seuraukset?"
Justin Timberlake on henkilö, jota allekirjoittanut on fanittanut ensimmäisen sooloalbumin Justified:n julkaisun jälkeen. Herra on pirun lahjakas pakkaus ja kovin lupaavalta on tämä elokuvapuoli vaikuttanut tähän asti. In timessa Justin tekee niin ikään oikein kelvollista työtä ja juttu toimii yksiin Amanda Seyfriedin kanssa. Itse Amandalta olisin toivonut enemmän, itse roolihahmolta siis, johon olisi voitu iskeä enemmän kipinää. Cillian Murphy on jälleen loistokas, kuinkas muutoin.
In Time on filosofinen ja viihdyttävä tapaus, joka jaksaa vitsailla ajan ilmaisuilla.
P.S. Traileri jää nyt laittamatta, sillä mielestäni ne kaikki spoilaavat liikaa juonesta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)