Jurassic World

Ohjaaja: Colin Trevorrow
Käsikirjoitus: Derel Connolly & Colin Trevorrow
Musiikki: Michael Giacchino
Pääosissa: Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, Vincent D'Onofrio, Jake Johnson, Nick Robinson, Ty Simpkins, Irrfan Khan, Omar Sy, Judy Greer, B.D.Wong & Brian Tee
Kesto: 2h 4min
Ikäraja: 12

Jurassic World kertoo Isla Nublar-saaren kuulumisista 22-vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. John Hammondin visiosta ammentaen on pystyyn saatu uusi dinosauruksia kuhiseva puisto, joka on ollut tehokkaassa toiminnassa jo pitkään. Niinkin pitkään, että tavanomaiset dinosaurukset eivät enää hetkauta ihmismassoja samalla tavalla. Puiston laskelmoiva operatiivinen päällikkö Claire Dearing on erityisen huolissaan kävijämäärien kehityksestä ja ymmärtää, että ihmismääriä tulee houkutella uusilla nähtävyyksillä. Puiston rahoittaja ja omistaja on jo askeleen edellä ja on tilannut geenilabrastaan uuden päheän dinosauruksen, jolla on kaikkea liikahampaista yliälykkyyteen ja vähän enemmänkin. Ison pomon pyynnöstä Clairen tulee pyytää paikalle dinosaurusten käyttäytymistä tutkiva asiantuntija Owen Grady, jotta tämä voi tutkia uuden hirmuhampaan elinolosuhteet. Indominus Rex:iksi ristitty luomus onnistuu kuitenkin pakenemaan ja pian koko puisto on hälytystilassa. 

Jurassic Worldin kohdalla en uskaltanut odottaa liian suuria, vaikka helposti ennakkohypetykseen sortuisikin, varsinkin maagisen ykköselokuvan, Jurassic Parkin takia. Mielessä kummitteli myös alhaiset todennäköisyydet siihen, että saman vuoden sisään olisi Mad Maxin lisäksi toinen klassikkoelokuvan jatkis, joka löisi ällikällä. Jurassic World sai aika nopeasti skeptisyyteni siirtymään toisaalle ja elokuvan päästessä puistoon asti, alkoi se imaista kunnolla mukaansa. Ihan viimeisillä loppumetreillä elokuvan loisto kuitenkin pääsi hieman hiipumaan. 

Jurassic World kierättää onnistuneesti ensimmäisen elokuvan tai oikeastaan jokaisen Jurassic Park-elokuvan tuttua kaavaa, lisäten siihen omat mausteensa. Järjestykseen laitattaessa se pärjää kyllä toista ja kolmatta osaa vastaan ihan kevyesti loikaten. Jurassic World muista osista poiketen tuo ensimmäisenä esille sen, miltä näyttää monia vuosia pystyssä ollut ja oikeasti toimiva dinosauruspuisto. Se myös kuvaa, millainen inflaatio tapahtuu ihmisten kyllästyessä ennen niin ainutlaatuisena koettuun ja miten riskit seuraukset ovat, kun vastataan uutuuden tarpeeseen mielihalujen pohjalta, eikä pysähdytä miettimään. Eettisempiä pohdintoja ei kuitenkaan tehdä toiminnan kustannuksella, eikä päinvastoin. Jännityselementit ovat Jurassic Worldissä enemmän kuin oikein ja monesti yllättävät käänteet tulevatkin niin puun takaa, että selkämys on liimattuna penkissä, suun muodostaessa samalla O-kirjaimen.

Syyt, miksi Jurassic World ei yllä esimerkiksi ensimmäisen elokuvan tasolle, tulevat vasta ihan lopussa. Oikeastaan elokuvan loppurytinä herättää myös ne aikaisemmat pikkiriikkiset häiritsevät seikat liian tuoreeseen muistiin. Suurimpia ongelmia itselleni on, millainen godzillamainen monsterikaveri legendaarisesta T-rexistä tässä kuoritaan. Kyllä sen olisi pitänyt popsia ympärillä loikkivat dinokaverit suuhunsa yhteistyöstä huolimatta (joka sekin aiheutti ärsytystä). Puolestaan Indominuksen kohdalla ymmärrän kaikki "lajikäyttäytymisestä" poikkeavuudet täysin, koska kyseessä on niin omanlaisensa geenisekoitus. Toisaalta vaikka Indominus onkin erilainen nuori, en ymmärrä, miksi kommunikointi raptorien kanssa oli tehty niin rautalangasta vääntäen. Oikeastaan siitä hetkestä, kun T-rex skippaa luonnolisen välipalansa on ärsytysnärästys jo semmoinen, että lopun suvantokin tuntuu liiaksi paisuvalta höttöpumpulilta.

Vanhasta elokuvakolmikosta ei ole käytetty muita samoja hahmoja, kuin yksi, geneetikko Henry Wu, jota esittää edelleen B. D. Wong. Uusia tuttavuuksia on Bryce Dallas Howardin esittämä Claire Dearing, joka saa tilaisuuden kehittyä erittäin järjestelmällisestä, mutta hiukan kylmäkiskoisesta bisnesnaisesta, näkemään dinosaurukset muunakin kuin pelkkinä tuotteina. Tämä kulminoituu heikossa kunnossa olevan dinosauruksen paijaamiskohtauksessa, jossa sentään on käytetty animatronics-dinoa (ihanaa!). Chris Pratt on ollut todella nosteessa Guardians of the Galaxy-elokuvan jälkeen ja osa hänen sharmantista vaikutuksesta meneekin Star-Lordin piikkiin. Lapsihahmojen kiintiön täyttää vähän kliseiset veljekset, joiden sisarussuhde on hieman epäaidohkon oloinen, mutta menettelee. Näistä selvästi paremman roolisuorituksen tekee nuorempi jannu eli Ty Simpkins, jonka sinisimmut onkin voinut bongata aiemmin jo Iron Man 3:sta. 

Jurassic World on erittäin hyvä kesäelokuva, mutta ei läheskään täydellinen. Jos elukoiden yli-inhimillistäminen ei hierrä yhtä pahasta vastakarvaan kuten itselläni, tämä voi hyvinkin olla täydellisempi kokemus.