Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Ohjaaja: David Yates
Käsikirjoitus: J.K.Rowling, pohjana käsikirjamainen opus Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Musiikki: James Newton Howard
Pääosissa: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Alison Sudol, Ezra Miller, Samantha Morton, Colin Farrell, Carmen Ejogo, Jon Voight, Ron Perlman & Josh Cowdery
Kesto: 2h 13min
Ikäraja: 12

Vuonna 1926, eräs Newt Scamander (Redmayne) saapuu matkasalkkunsa kanssa New Yorkiin pienelle pysähdykselle ennen palaamistaan takaisin Lontooseen. Newt:n rooli velhoyhteisössä on tutkia erilaisia taikaotuksia, joista ei tiedetä yleisesti vielä kovin paljoa. Newt joutuu kuitenkin paikallisen ministeriön työntekijän, Porpetina "Tina" Goldstein (Waterson) haaviin, koska ei ole suorittanut vielä rekisteröitymistään kyseisessä kaupungissa. Tina on entinen aurori, joka on onnistunut sössimään oman uransa ja tässä minimaalisessa tapauksessa häntä ei oteta tosissaan ja Scamander saa pakollisen haastattelun jälkeen loikkia matkoihinsa. Tässä vaiheessa Newt havaitsee kauhukseen salkkunsa vaihtuneen matkan varrella. Salkkunsa, joka sisältää oikeasti riemun kirjavan joukon erilaisia maagisia otuksia, jotka irrallaan ja varsinkin jästien silmien alla, saattavat aiheuttaa lievämuotoista kaaosta. Kuvioon liittyy myös eräs jästi, herra Kowalski (Fogler), joka on jo nähnyt enemmän kuin saisi.

Potter-elokuvat tai sanoisinko pikemmin potterilmiö kokonaisuudessaan on ollut iso osa allekirjoittaneenkin elämää. Eritoten sieltä kirjan sivuista lähtien, mutta kyllä elokuvaversiotkin ovat olleet ihan onnistuneita, varsinkin pidin tietenkin ensimmäisestä ja ihan viimeisistä. Azkabanin vanki taas kirjana selkein suosikkini, joten on elokuvaversiossakin väkisinkin sitä jotain. Kun Ihmeotusten tulemisesta valkokankaalle julkaistiin ensimmäiset tiedot, suhtauduin asiaan vähän kahtiajakoisesti. Toisaalta kuten moni muukin, olin Potter-kuville sanonut jo osaltani näkemiin ja näin oli hyvä. Toisaalta ajatus ripauksesta tätä maagista maailmaa kuulosti kauhean ihanan lohdulliselta. Tietenkin mietitytti, että miten täysin käsikirjaksi kirjoitettu opus (jota miljoonasti olen selannut) antaa pohjan koko pitkälle elokuvalle.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat elokuvan nähtyäni täytyy myöntää, että olin suorastaan hämmästynyt, että käsikirjoituksen takana oli itse J.K. Rowling. Paluu fantasiamaailmaan oli kyllä riemuisa ja selkeästi huomasi universumin olevan samaa sukua Pottereiden kanssa. Puitteet olivat kerrassaan hienot, ajankuva mielenkiintoinen (sijoittuu aikaan paljon ennen Harryä) ja näyttelijävalinnat omaan makuuni (lähes) sopivat. Silti en saanut tästä sellaista suurta lämmön tunnetta kuten oikeastaan mistä tahansa niistä kahdeksasta Potter-elokuvasta, vaikka ihan sokkonakin valittaessa. Tämä tuntui enemmän sellaiselta ihan kiva tai mukava-osastolta, semmoinen keskinkertainen fantasiaelokuva. Juonellisesti on kyllä yritelmää ja tarinassa on paljon onnistuneita kaaria, mutta silti olisin jotenkin itse kirjailijanerolta odottanut enemmän. Etenkin hahmokehityksessä, koska noh, aikaisemmat meriitit ovat niin mittavat. Tosin, tässä toivon jopa pääseväni hautaamaan myöhemmin nämä sanani, jos Rowling myöhemmissä elokuvissa (joo, näitä tulee lisää) osoittaakin punoneensa taas mahtijuonen, josta en vielä tajua puoliakaan.

Eddie Redmayne ah... tykkään vaan edelleen. Hahmosta ei ehkä ole tehty maata mullistavaa persoonaa, mutta on se Newt ("Lisko") vaan niin symppis hieman omituisine eleineen ja neuroottisine piirteineen. En voisi kuvitella ketään muuta kyseiseen rooliin. Elokuvassa vilisee muitakin sivuhahmoja, mutta harmillisesti oikein kehenkään ei pääse syventymään kunnolla. Kavalkadi ei ole ihan samalla tavalla värikäs kuin Pottereissa, mutta tietysti edellä mainittuja hahmoja kypsytettiin aikanaan himpun verran pidempi aika. Eniten joukosta erottuu Dan Foglerin esittämä jästi, joka muistuttaakin eniten Potter-universumin hahmoa, vaikka velho ei olekaan. Hän luo myös hyvän heijastuspinnan taikaelementeille, sillä velhohahmoille nämä ilmiöt olisivat liian arkipäivää. En käsitä vieläkään elokuvan lopputwistiin liittyvää roolistusta ja tämä osaltaan lopautti elokuvan kokonaisuutta. Teki mieli nostaa kädet ilmaan ja huutaa "Whyyyyy??!!!!". Muutoinkin suhtaudun nihkeästi tälläiseen liialliseen "pakkonaittamiseen" Pottereiden juonikuvioiden kanssa. 

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (Fantastic Beasts And Where to Find Them) on ihan kohtuu kiva fantasiaseikkailu jo osin tutussa taikamaailmassa, mutta ei millään yllä Harry Pottereiden kanssa samaan sarjaan.

P.S. Toivottavasti otuksiin perehdytään lisää, haluaisin kovasti edes sivujuonteena "nähdä" Kalmolaskoksen (hyrrr)  

P.P.S. Miksei tässä ollut John Williamsia säveltämässä???? whyyy?????