15. marraskuuta 2016

A Monster Calls


Ohjaaja: J. A. Bayona
Käsikirjoitus: Patrick Ness, pohjaa samannimiseen kirjaan
Musiikki: Fernando Velázquez
Pääosissa: Lewis MacDougall, Felicity Jones, Sigourney Weaver, Liam Neeson, Tobey Kebbell & Geraldine Chaplin
Kesto: 1h 49min
Ikäraja: 12

A Monster Calls kertoo 12-vuotiaasta pojasta nimeltä Connor (MacDougall), joka elelee hieman omissa maailmoissaan, on osin yksinäinen ja koulukiusattu. Connorin suurin huoli on hänen äitinsä (Jones), joka on todella sairas, mutta pyrkii peittämään sairautensa vakavuuden pojaltaan. Silti Connor näkee painajaisia äitinsä menetyksestä, sillä tämä on hänelle läheisin ihminen koko maailmassa. Connorin elämässä on kyllä isoäitikin (Weaver), mutta he ovat keskenään kovin eri puusta veistetyt. Isä puolestaan asuu kokonaan toisella mantereella ja hyvistä väleistä huolimatta, Connor kokee tämän hylänneen hänet. Connorin on vaikea kohdata omia tuntemuksiaan, kunnes eräänä yönä hänen elämäänsä saapuu hirviö. 


A Monster Calls tuli katsomislistalleni jo ihan pelkästään sen julisteen pohjalta, joka kertoi juuri tarvittavan. En siis ollut nähnyt edes traileria, en edes elokuvan juonikuvausta, vain genretiedot sekä näyttelijät. Myöhemmin toki kuulin tämän vaikuttaneen kriitikoihinkin, ihan jopa tunnetasolla. Kyseessä on siis fantasia-aineksia käyttävä draama, jossa pääpaino on kyllä siinä oikean elämän kiemuroissa, mutta myös oman mausteensa tuo se kutkutus siitä, että onko sittenkin nämä mielikuvitusasiat kuinka totta. Hieman tuli mieleen satumaisen puolen tähden Iso Kiltti Jätti ja toisaalta tämän todellisuuden rajan vedon takia fantasiaelementtesisältävä draama Neverwas, mutta monster calls on silti ihan omanlaisensa. Ehkä lähimpänä olisi niin ikään todella itseeni kolahtanut elokuva Hassut hurjat hirviöt, vaikka se ei tunnepuolella olekaan niin riipivä.


Ymmärrän hyvin miksi A monsters call on saanut lehdistönäytöksenkin osanottajia htemään kotiin kyynelsilmin. Elokuva kulkee alkujaan niin arkisen hiljaa eteenpäin, että tunnepitoisuuden kasvamista ei ole edes ehtinyt kunnolla tiedostaa. Katsoja menee vähän samankaltaisessa pimennossa kuin päähenkilö itse, vaikka kylläkin tietää jo asioiden olevan huonommin kuin lapselle kerrotaan. Sisimmässään Connor kyllä tietää jotain olevan vialla, mutta sitä hetkeä odottaa itsekin pelolla kun hän viimein kohtaa kivuliaan asian. Elokuva on surumielinen, mutta siinä on myös käsittämättömästi sanoinkuvaamatonta lohtua. Jälkimmäinen saattaa olla jopa se, joka kirvoittaa vielä enemmän kyyneleitä.


A Monster Calls ei kerro vain menetyksestä ja itsensä kohtaamisesta. Upeasti visualisoidut tarinat, joita hirviö kertoo, opettavat miten asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Hyvä voi olla myös samalla paha ja toisinpäin. Näennäisesti hirveilläkin asioilla voi olla hopeareunus, kun niille antaa aikansa. Se antaa myös tilaa tunteille, eikä leimaa agressiivistakaan reaktiota automaattisesti kielletyksi. Joskus tarvitaan hetki, jolloin heittäytyy itse ihan monsteriksi ja pistää talon päreiksi.


Olisin ajatellut tämän olevan Lewis MacDougallin ensimmäinen kerta valkokankaalla, koska kasvot eivät olleet tutut, mutta nähtävästi hän on myös esiintynyt sivuosassa elokuvassa Pan. Lapsitähdeksi MacDougall suoriutuu ilmiömäisen hyvin, etenkin niissä riipivimmissä ja eniten draaman osaamista vaativissa, kaikista haastavimmissa kohtauksissa. Vielä kun ottaa huomioon, että hänen vastanäyttelijänsä on usein ollut pelkkää ilmaa kuvaushetkellä. Felicity Jones oli niin ilo nähdä taas kunnon draaman parissa köykäisen Infernon jälkeen, sillä taitoa häneltä ei puutu. Sigourney Weaver isompana konkarina on myös yhtä ilo nähdä draamapainotteisemmassa roolissa, sillä hän usein on siellä toiminallisemmassa päässä, ei niin vakavassa osassa. Liam Neesonin äänen olisi tunnistanut taas ilman julisteen infoakin ja hän nyt todistetusti pystyy tuomaan kaiken karismansa jo pelkästään sen äänen avulla. 

A Monster Calls on todella haikean koskettava kertomus nuoren lapsen tavasta käsitellä musertavan vaikeita asioita

Traileri on hyvä, mutta se ei ole välttämätön katsoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...