Love is Love

Ohjaaja: Peter Sollett
Käsikirjoitus: Ron Nyswaner, pohjaa Cynthia Waden dokumenttiin
Musiikki: Hans Zimmer & Johnny Marr
Pääosissa: Julianne Moore, Ellen Page, Michael Shannon, Steve Carell, Luke Grimes, Josh Charles, Mary Birdsong, Kelly Deadmon, Gabriel Luna & Anthony DeSando
Ikäraja: 12
Kesto: 1h 43min

Love is love (alkuperäiseltä nimeltään Freeheld) elokuvan pohjana on Cynthia Waden lyhytdokumentti, jossa esitetään koskettava tarina todellisesta elämästä. Laurel Hester (Julianne Moore) on neljissäkymmenissään touhottava urakeskeinen nainen, joka toimii Ocean Countyn poliisivoimissa arvostettuna työyhteisön jäsenenä. Yksityisen elämänsä hän pitää visusti salassa, sillä jo pelkkä naiseus on ollut ylitettävä este urallisesti ajatellen, saatika sitten jos kollegoille selviäisi hänen pitävän samasta sukupuolesta. Hän tapaa reippaasti itseään nuoremman Stacie Andreen (Ellen Page), jonka kanssa he myöhemmin rekisteröivät parisuhteensa ja muuttavat Hesterin omistamaan taloon. Suurinpiirtein viisi vuotta pariskunnan tapaamisesta vuonna 2005, Hester saa diagnoosin pitkälle levinneestä keuhkosyövästä. Ennuste on todella huono, joten Hester alkaa valmistelemaan tulevia asioita Stacietä ajatellen. Hän yrittää saada leskeneläkkeensä myönnetyksi Stacielle oman kuolemansa jälkeen, jotta tämä voisi edelleen asua heidän yhteisessä kodissaan. Tästä lähtee liikkeelle taistelu tasa-arvon puolesta, sillä kunnanvaltuutetut eivät tahdo antaa asiassa myönnytyksiä, vaikka heillä valtuudet siihen olisi.

Love is loven katsomisesta on jo tovi vierähtänyt, mutta katsoin sen samana päivänä toisen nyyhkyleffan, Kerro minulle jotain hyvää, kanssa (josta uskoakseni rustaan vielä kyllä oman lukunsa). Tämä oli heti aiheensa puolesta sellainen leffa, että aivan pakko nähdä ja pelkkä synopsiskin jo onnistui koskettamaan. Ensi-ilta oli alunperin jo Pride-viikolla eli ihan heinäkuun alussa ja meinasi jo kadota yhden esitysviikon jälkeen, koska oli jostain kummasta siltikin pienen yleisön kuva. Se sai kuitenkin armonaikaa lisäviikolla, joten ehdin vielä katsomaan. Ennakkoon ajattelin jälkimmäisen elokuvan olevan sitten se himpun verran parempi ja jossa nenäliinoja kuluu sitten miljoona. Siinä kävi kuitenkin niin, että Love is love liikutti jopa pikkiriikkisen enemmän kuin Kerro minulle jotain hyvää.

  
Love is lovesta en ollut tajunnut ennakkoon sen oikeustaistelua kattavaa puolta, joka oli itselleni se kovin liikutuksen aiheuttaja, toki yleisen vähemmistöteeman ja syöpäsairauden ohella. Olen huomannut, että vääryksiä vastaan taisto on ehkä se yksi pahimpia tearjerkereitä itselleni elokuvissa, varsinkin tosielämään pohjaavat. Tämä kävi ilmi verrattaessa siihen maratonin toiseen kuvaan Kerro minulle jotain hyvää, joka ei aivan samaa litramäärä saanut itsestäni puristettua, vaikka ei kyllä sekään koskettavuudessaan jätä kylmäksi, ei todellakaan. Molemmille leffoille antaisin tähdissä sen vähintään vahvat neljä, enkä tajua miksi varsinkaan tätä ei olla sankoin joukoin tultu katsomaan. Ajankohta toki on hankala ja pienemmän yleisön elokuvalle varsin epäsuotuisa, mutta vaikka aihe onkin jo "vanhentunut", on tästäkin hyvä ja tärkeä muistuttaa.

Jälleen vakavaa sairautta ilmiinnyttävä Julianne Moore on jälleen myös häikäisevä (tosin voiko vähempääkään odottaa). Ei ole myöskään ensimmäinen kerta Moorelle esittää naista parisuhteessa toisen naisen kanssa (Kids All All Right). Vastaparina lähes yhtä kova Ellen Page, joka näyttelee yhtä kovalla otteella ja uskottavasti Hesterin nuorempaa puoliskoa. Näyttelijöiden keskinäinen kemia ei ole ylitsevuotavaa, mutta molempien taidot ja selvä halu kertoa tätä tarinaa kompensoivat huomattavasti parisuhteen esittämistä. Ikäero tuntuu alkuun hassulta, mutta asiaa kommentoidaan hyvin elokuvassakin ja sen pohja on kuitenkin tosielämän parissa, joten siitä pääsee nopeasti yli ja ympäri. Keskeisessä osassa on Hesterin tärkeintä kollegaa ja poliisikumppania esittävä Michael Shannon, joka on itselleni tutuin Revolutionary Road ja Man of Steel-elokuvista. Steve Carellin osallisuus tässä leffassa tuli minulle täysin yllätyksenä, mutta hänen överimpi hahmonsa oli ihan hauska lisä ja toi kontrastia edustaessaan värikkäämpää maailmankuvaa konservatiivisemmassa kaupungissa.

Love is love on suuresti liikuttava elokuva tosielämän pohjalta, joka muistuttaa vähemmistöedustajien kamppailusta heteronormien mukaan laaditussa maailmassa. Vaikka nämä asiat onkin jo saatu ajettua läpi ja nykyään kyseisessä osavaltiossa on mahdollista ihan samaa sukupuolta olevien avioliittokin (vuodesta 2013), on asioissa vielä paljon edettävää.
 


 

TV Poiminta: Juno

Perjantai 17.8, Subtv klo 21.00

Yhdysvallat/Kanada/Unkari 2007

Ohjaaja: Jason Reitman

Käsikirjoitus: Diablo Cody

Pääosissa: Ellen Page, Michael Cera, J. K. Simmons, Allison Janney, Jennifer Garner, Jason Bateman, Olivia Thirlby

Kesto: 1h 32min

Juno (Ellen Page) on 16-vuotias tyttö, joka tulee raskaaksi ensimmäisestä seksikokeilustaan ystävänsä Paulien (Michael Cera) kanssa. Tajuttuaan tilanteen hän punnitsee eri mahdollisuuksia ja toteaa olevansa vielä liian lapsi pitääkseen lapsen ja koska ei kykene aborttiinkaan, jää loogiseksi vaihtoehdoksi adoptio. Junon isä (J. K. Simmons) ja äitipuoli (Allison Janney) ottavat asian yllättävän hyvin vastaan ja isä jopa tulee mukaan tapaamaan potentiaalisia adoptiovanhempia, jotka Juno löysi lehti-ilmoituksesta. Vanessa ja Mark Loring (Garner & Bateman) ovat kaikinpuolin ihanteellinen pariskunta, joille Junon on helppo luvata antaa lapsensa. Vaikka tulevaisuuden suunnitelmat vaikuttavat loppuun lyödyiltä, ehtii ennen vauvan syntymää asiat vielä muuttua.

Juno on terveellisen arkinen ja piristävä elokuva hyvin samaan tapaan kuin Little Miss Sunshine. Elokuva on varustettu positiiviselle varauksella ja siitä jää hyvä mieli käteen, vaikka se käsitteleekin vakaviakin aiheita, pääteemana teiniraskaus. Juno ei yritä olla mitään ylimääräistä tai dramaattista, vaan pikemminkin juuri sen vaivattomuus tekee vaikutuksen. Henkilökaarti on vakuuttava ja persoonallisesti kirjoitettu, eritoten nimiroolissa oleva Ellen Page tekee vaikuttavaa jälkeä älykkäänä ja sanarikkaana Junona. Myös Michael Ceralle vikisevänä urheilunörttinä haluan suunnata hatunnoston. 

Suosittelen ainakin sen kerran katsomaan, jos tykkää yhtään rauhallisemmista ja fiksummista elokuvista, joista jää vielä hymy päälle :) Ei se parhaan käsikirjoituksen oscar tyhjästä tullut!

Traileri

INCEPTION

WOU


Piti muutaman yön yli sulatella tätä leffaa ennenkuin pystyi mitään siitä sanomaan muutakuin WOU. Sanotaanko, että pitkästä aikaa kunnon tyylillä ja taidolla tehty leffa. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Christopher Nolan kuulemma kirjoitti elokuvaa sen 8 vuotta niin ei ole ihme, että tulos on aivan mahtava. Leffa yhdistää scifiä, toimintaa ja trilleriä ja tylsää ei kyllä mulle tullut missään vaiheessa. Suosittelen katsomaan mahdollisimman virkeänä, ei ole mikään "aivot narikkaan"-leffa. Vielä jälkikäteen saa pohtia monia kohtia elokuvasta uudelleen ja asiaa pahentaa, jos tekee niinkuin minä eli menee lukemaan kaikenmaailman spekulointi palstoja vielä lisäksi. Juonta en lähde nyt omin sanoin kirjoittamaan etten paljasta liikaa tai liian vähän vaan tarjoan lainauksen stara.fi sivuston arvostelusta:

"Dom Cobb (Leonardo DiCaprio) on erikoistunut varastamaan muiden ihmisten salaisuuksia näiden nukkuessa, sillä hän ja hänen ryhmänsä kykenevät pääsemään muiden uniin ja sitä kautta pään sisään, kun heidän mielensä ovat haavoittuvimmillaan unen aikana. Cobbin asiakkaana ovat suuryritykset, mutta työ on maksanut hänelle hänen vaimonsa ja vapautensa. Cobb aikoo tehdä vielä yhden suuren keikan päästäkseen palaamaan takaisin Yhdysvalloissa odottavien lastensa luokse. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan varastaa, vaan istuttaa uusi ajatus kohdehenkilön alitajuntaan"

Inception sukeltaa siis syvälle ihmisen mieleen, kirjaimellisesti. Sitä kuvattiin kuudessa eri maassa ja Nolan itsepintaisesti vältti turhaa tietokonetekniikan käyttöä, jos efektit pystyi toteuttamaan jotenkin muuten. Musiikista vastaa nerokas saksalainen säveltäjä Hans Zimmer. Elokuvan tähtikaartista en keksi moitteen sanaa: Leonardo DiCaprio, Ken Watanabe, Joseph Gordon-Levitt, Marion Cotillard, Ellen Page, Tom Hardy, Cillian Murphy, Tom Berenger ja Michael Caine. Pitkään mietin, että missä ihmeessä olen tuon Joseph Gordon-Levitt:n nähnyt aiemmin ja vasta eilen bongasin netistä tiedon että hitto jätkähän on ollut sarjassa Kolmas kivi auringosta!

Mielestäni elokuva on ainutlaatuinen, vaikka kuinka sitä on eri lähteissä yhdistetty Matrix:sta aina painajainen Elm streetillä elokuviin. Se antaa mukavasti tai jopa häiritsevästi katsojalle vapauden päätellä itse mitä 0ikein tapahtui. Pistää väkisinkin miettimään.

Niille, jotka ovat katsoneet jo elokuvan, vilkaiskaa näitä muutamia kaavioita mitä on tehty elokuvan unien tasoista: linkki yksi ja linkki kaksi.

Muutama mielenkiintoinen seikka liittyy myös henkilöhahmojen nimiin. "Cobb" kuulemma tarkoittaa poikaa. "Mal" on ranskaa ja tarkoittaa pahaa/väärää. Mal sijaitsee alimmassa kerroksessa (=helvetissä). Tarussa, joka kertoo Minotauruksesta on nainen nimeltä Ariadne, joka auttaa Theseuksen ulos labyrintistä. Vähän vaikea uskoa, että on ihan sattumalta valittuja nimiä.

Suosittelen tätä ajatuksia herättävää loisto elokuvaa kaikille. Trailerin voit katsoa täältä