Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö

Ohjaus: Bill Condon
Käsikirjoitus: Stephen Chbosky & Evan Spiliotopoulos
Musiikki: Alan Menken
Pääosissa: Emma Watson, Dan Stevens, Luke Evans, Emma Thompson, Ewan McGregor, Ian McKellen, Kevin Kline, Josh Gad, Stanley Tucci, Audra McDonald, Gugu Mbatha- Raw, Nathan Mac & Hattie Morahan
Kesto: 2h 3min
Ikäraja: 12

Beauty and the Beast on melkein suoraan uusintaversio vuoden 1991 Disney piirretystä, mutta tällä kertaa näyteltynä. Nythän on ollut vallitseva buumi muuntaa näitä vanhoja klassikkoja näyteltyjen elokuvien muotoon, josta jo esimerkkinä ovat olleet Viidakkokirja ja Cinderella. Edeltävistä Viidakkokirja oli se paljon onnistuneempi muunnos, vaikka Cinderellankin ihan kivaksi luokittelin. Näissä kuitenkin molemmissa pohjana se, että ainakaan itselleni kummankaan alkuperäinen versio ei ole ollut mikään viiden tähden kuva. Kaunotar ja hirviö puolestaan kuuluu aivan omiin kärkisuosikkeihin, joten kyllä alunperin mietin, että mitäköhän tästä nyt tulee.

Skeptismi elokuvaa suhteen kesti jopa yllättävän likelle ensi-iltaa. Uteliaisuus kyllä heräsi katsoa tämä sellaisessa sopivan kevyessä mielentilassa ja todella madaltaa niitä omia odotuksia. Lähtökohta oli siis sellainen, että en oikein odottanut mitään, paitsi tietysti hyviä näyttelijöitä. Kävi sitten niin, että jo alkupuolella, kun musiikki "Bellen" kipaleesta alkaa soida ja musikaalimainen avausjakso ranskalaisesta tuppukylästä pärähtää komeuteensa, olin aivan myyty elokuvalle. 

Elokuva noudattaa todella vahvasti alkuperäistä animaatiota, mutta se ei tunnu jo pölyyntyneeltä toisinnolta, vaan herää eri tavalla henkiin, kun hahmot ovat oikeaa lihaa ja luuta. Toisaalta moni lumouksen vaikutuksen alainen hahmo on tehty tietokoneanimaationa, mutta nämä eivät hypi silmille riittävän värikylläisestä taustastaan. Päivityksessä on vain himpun verran uutta, muutaman uuden kappaleen ja hahmojen taustojen syventämisen osalta. Ne uudemmat kipaleet ovat tosiaan alkuperäisen säveltäjän kynästä, legendaarisen Alan Menkenin. 

Emma Watson on todetusti osaava näyttelijä, mutta yllätyin vallan hänen laulutaidoistaan. Noin muutoin hän vaikutti kyllä jo etukäteen sopivalta nimenomaan Belleksi, joka on perinteisestä prinsessa-linjasta poiketen huomattavasti itsenäisempi ajattelija. Dan Stevens oli etukäteen myös hyväksi todettu valinta, sillä hän on piirtynyt hyvin mieleeni Downton Abbeyn "The guy:na" ja hanskaa prinssin osan odotetusti. Sivurooleissa vilisee niin mahtava kattaus, että en kaikkia mitenkään pysty listaamaan. Jos kuitenkin joku tarvisi nostaa ylitse muiden, niin kyllä se Luke Evans sai parhaan osan leikitellä ja hän ottaa pullistelevan Gastonin osasta kyllä irti viimeisetkin rippeet.

Ihastuttava Beauty and the Beast on erittäin onnistunut uusinta yhdestä parhaimmista animaatioklassikoista.

Nainen junassa

Ohjaaja: Tate Taylor
Käsikirjoitus: Erin Cressida Wilson, pohjaa Paula Hawkinsin kirjaan
Musiikki: Danny Elfman
Pääosissa: Emily Blunt, Rebecca Ferguson, Haley Bennett, Justin Theroux, Luke Evans, Édgar Ramírez, Allison Janney, Lisa Kudrow & Laura Prepon
Kesto: 1h 52min
Ikäraja: 16 

Nainen junassa kertoo itse asiassa useamman naisen tarinan, joiden elämät kulkeutuvat yksiin varsin synkissä merkeissä. Pääosassa on alkoholisoitunut Rachel (Blunt), joka matkaa joka päivä junalla saman matkan ja tarkkailee omakotitaloidyllin elämää vakiopaikaltaan käsin. Hän on erityisen viehtynyt eräästä pariskunnasta, jotka vaikuttavat täydellisen rakastuneilta toisiinsa ja kehittää mielessään tarinaa näiden elämästä. Tämän pariskunnan naisosapuoli on levottomalla sielulla siunattu Megan (Bennett), joka eräänä päivänä katoaa jäljettömiin. Rachel uskoo nähneensä Meganin jonkun vieraan miehen seurassa tämän katoamisiltana.

Juonesta ei voi paljoa enempää paljastaa, sillä tarinan on parempi antaa kuoriutua kaikessa rauhassa sitä katsoessa. Kyseessä on kuitenkin aivan puhdas trilleri, jonka yksikään hahmo ei ole sisäisesti mikään kaunein tapaus. Pohjana on Paula Hawkinsin samanniminen menestyskirja, jota en valitettavasti ole lukenut, joten en tiedä, miten hyvin elokuvaversio vertautuu kirjaversioonsa. Pelkästään elokuvallisen annin pohjalta jo pelkkä traileri nostatti jo mielenkiinnon ja monta kysymysmerkkiä. Itse elokuva oli ehkä himpun verran laveasti rakennettu, mutta piti silti mielenkiinnon yllä ihan loppuun asti. 

Nainen junassa elokuvasta tulee väkisinkin mielleyhtymä parin vuoden takaiseen erittäin onnistuneeseen trilleriin, Gone girliin. Lajityyppi onkin sama, mutta tämä ei annostele shokkireaktiota aivan niin suurella volyymillä, eikä ole aivan niin hyytävä. Elokuva toimii kuitenkin omalla tavallaan ja vaikka suuriin tunnereaktioihin ei päästäkään, on jatkuvasti läsnä sellainen pienen pieni inha pohjavire. Joskus liian epämiellyttävät hahmot vaikuttavat liikaa omaan elokuvakokemukseeni, mutta tässä ne ovat juuri siinä rajalla ja uteliaisuus tarinaa kohtaan ylittää hahmot kauttaaltaan.

Emily Blunt olisi ansainnut Oscar-ehdokkuuden jo Sicariosta, joten ei ole ihmekään, että hän tekee jälleen hyvää jälkeä. Tämä ei ehkä kuitenkaan yllä kahinoihin asti, mutta vain siksi, että uskon joukkoon mahtuvan vielä suurempia suorituksia. Rebecca Fergusonin en muistanut ensin olevan tässä, koska hahmoa ei ole trailerissa alleviivattu, mutta kuka hän onkaan, niin hyvää työtä sieltäkin suunnalta. Haley Bennett (joka on minunkin mielestäni vähän Lawrencen näköinen, voisi olla serkku tms.) tuntuu olevan nyt joka paikassa, koska esiintyi myös The Magnificent Seven-länkkärissä ja vuosi sitten hieman erilaisemmassa, pelihenkisessä elokuvassa Hardcore. Mieshahmot jäävät aika taustalle, sillä kertomus on nimenomaan naisten näkökulmista kerrottu.

Nainen junassa on hieman arkisemmin maustettu trilleri, mutta osaa silti yllättää ja pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun.


 

Kolme muskettisoturia

Ohjaaja: Paul W. S. AndersonPääosissa: Logan Lerman, Milla Jovovich, Matthew MacFadyen, Ray Stevenson, Luke Evans, Mads Mikkelsen, Orlando Bloom, Gabriella Wilde, James Corden, Juno Temple, Freddie Fox & Christoph Waltz
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 13

Tunnetulla näyttelijäkaartilla täyteen ahdettu muskettisoturi filmatisointi menettelee, vaikka hommassa haiskahtaa rahastuksen maku.

"Kun maankuulut musketöörikonkarit Athos, Porthos ja Aramis varastavat ilma-aluksen piirustukset tiukasti vartioidusta venetsialaisesta holvista, heidän riemunsa jää lyhytaikaiseksi. Heidän kaunis rikostoverinsa Milady huumaa kolmikon ja myy piirustukset eniten tarjoavalle - tyynen viileälle engelsmannille nimeltä Buckingham. Se on paha takaisku tunnetuille miekkamiehille. Niinpä kun nuori ja huoleton D'Artagnan matkustaa kolme vuotta myöhemmin Pariisiin toteuttaakseen unelmansa ja ryhtyäkseen muskettisoturiksi, hän joutuu toteamaan esikuviensa olevan enää varjo entisestään - nämä paiskivat hanttihommia ja etsivät edes jotain mielekästä käyttöä taidoilleen... mutta eivät pitkään. Samaan aikaan kavala kardinaali Richelieu hautoo petollista juonta, jolla syrjäyttää nuori kuningas Ludvig. Hän värvää kaksoisagentti Miladyn tekemään likaisen työn puolestaan ja lavastaa asiat niin, että kuninkaan morsiamella kuningatar Annalla näyttäisi olleen suhde uudella ilmalaivallaan leveilevän Buckinghamin kanssa. Jos kuningas nielaisee valheen, se tietää sotaa Englantia vastaan, kuningattaren kuolemaa ja sitä, että Ranskan kansa ryhtyy vaatimaan itselleen vahvempaa johtajaa - Richelieu'ta itseään - joka voisi johdattaa heidät yli vaikeiden aikojen. Jos kuningas taas ei nielaise syöttiä, silloin on mahdollista, että rauha säilyy. Mutta jotta niin voisi tapahtua, kolmen muskettisoturin ja heidän nuoren oppipoikansa tulee suoriutua kaikkien aikojen vaarallisimmasta tehtävästään - noutaa korvaamattoman kallis timanttikaulakoru lähes murtovarmasta Lontoon Towerista ja palauttaa se kuningattarelle ennen kaiken ratkaisevia tanssiaisia." (lainattu studio123:n sivuilta)



Vaikutti siltä, että elokuvan tekijät ovat keskittyneet pitämään hauskaa käsikirjoituksen ja muun olennaisen kustannuksella. Tehosteisiin onkin sitten panostettu, mikä näkyy esimerkiksi hienoissa karttaosioissa, jossa tämä 3D-ominaisuuskin näkyy selkeimmin. Puvustus ja lavasteet kiinnittävät myös huomioni positiivisessa mielessä.

Jos oikein pysähtyy miettimään mitä henkilöiden pään sisällä liikkuu, mikä ajaa heitä eteenpäin, mikä järki tässä kaikessa on ja mitä he tuntevat, huomaa tarinassa aukkoja kuin reikäjuustossa. Itse näyttelijät päin vastoin tekevät paikoin puolin hyvää työtä. Erityisesti maininnan haluan antaa Milla Jovovich:lle, jonka hahmo on kiero kuin korkkiruuvi ja jonka todellisesta luonteesta ei kukaan ota selkoa. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että Orlando Bloomin (joka ei lukeudu yleensä suuriin suosikkeihini) tulisi tehdä enemmän näitä pahisrooleja.

Kolme muskettisoturia on jossain kohtia ihan okei, mutta ei esittele Orlin pahis roolin lisäksi mitään erikoisempaa. Ellei muskettisoturit kiinnosta ihan toden teolla, voi hyvällä omalla tunnolla jättää tämän välistä.

Traileri