J. Edgar

Ohjaaja: Clint Eastwood
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Armie Hammer, Naomi Watts, Josh Lucas, Judi Dench, Damon Herriman, Ed Westwick & Jeffrey Donovan
Kesto: 2h 15min
Ikäraja: 12

J. Edgar kertoo John Edgar Hooverin, nykyisen FBI:n perustajan, tarinan. Hänen legendaarinen uransa kesti yli 50 vuotta, jona aikana hän keräsi valtaisat arkistot niin rikollisista kuin valtapaikoilla olevista henkilöistä heidän salaisuuksineen kaikkineen, joiden avulla hän toteutti sanontaa "tieto on valtaa". Suuren imagon takana kulisseissa vaikutti jämerä äitihahmo, joka teki hyvin selväksi, että jos oma poika olisi homoseksuaali, hän olisi yhtä kuin kuollut tälle. J. Edgar kertoo myös toveruudesta ja syvästä rakkaudesta.

Leonardo DiCaprio on kuin hyvä viini, vain paranee vanhetessaan. Joskus, kun hän oli vielä nuorempi, en ollut niin vakuuttunut hänen osaamisestaan tai kyvystä saavuttaa yhtä vankkaa asemaa eturivin näyttelijänä, kuin mitä hänellä nyt on hallussaan. DiCapriolla on myös aina ollut lapsekkaat kasvot (lue: vauvanaama), joita on ollut vaikea ottaa vakavasti. Kun kasvojen piirteet eivät ole niin vakuuttavat, on taidon ja karisman tultava sisältäpäin. Osittain tästä syystä luulen, että hän on pystynyt/joutunut kehittymään roimasti näyttelijänä ja tämä näkyy jälleen J. Edgarin roolissa. Suunta on vain ylöspäin.

J. Edgariin on saatu ilmennettyä elokuvan hahmona yllättävän paljon moniulotteisuutta, vaikken oikeasta Edgarista paljoa tiedäkään. Inhimilliset heikkoudet ja oikut tekevät Edgarista oikein ihmisen, eikä häntä ole väännetty vaan yhteen muottiin. Hän ei ole liian hyvä, vaan vainoharhaisuus ja kiristämiset tuodaan suoraan esiin, mutta niihin saadaan myös perustelut. Vaikkei katsoja ole samaa mieltä hänen kanssaan tai hyväksy hänen tekojaan, voi hän silti ymmärtää hyvin motiivit niiden taustalla.

Edgarin homoseksuaalisuus on nostettu keskeiseksi osaksi elokuvaa. Sen aikaisessa maailmassa ja yhteiskunnallisessa asemassa ei voi tulla kaapista ulos. Edgar välittää aivan liikaa äidistään eikä murskaa tämän odotuksia tai mielikuvia omasta pojastaan. Sehän ei satuta, mitä ei tiedä ja Edgar osaa pitää itsensä visusti ruodussa. Sisällä velloo kuitenkin välitys toisesta ihmisestä, kollegasta ja kumppanista, joka ei jää katsojalta huomaamatta.

J. Edgar etenee rauhallisesti, ilman liian jyrkkiä käännöksiä. Varmasti jokaiselle katsomisen arvoinen, mutta erityisesti heille, jotka tietävät mitä rakkaus on, mutta eivät ole syystä tai toisesta voineet näyttää sitä.


J. Edgar on huomenna (19.1) viimeisen kerran studio123:ssa klo 20.00!!!!

Disney/Pixar salaisuudet julki!

Kaikki eivät ehkä vielä tiedä, että Disneyllä on paha tapa ripotella elokuviinsa jos jonkinmoisia piilomerkkejä sekä viittauksia toisiin elokuviinsa, erityisesti vanhempiin elokuviin. Näitä kutsutaan nimellä Disneyn Easter Eggs. Yksi kaikista selkeimpiä ja helpoimpia bongata on Hercules elokuvasta Scarin talja. Aika selkeä on myös Kaunottaren ja hirviön teeastiasto elokuvassa Tarzan.


Sitten löytyy lukemattomia muita, aina vain haastavampia bongattavia. Niille, jotka eivät halua alkaa itsekseen koluta joka sekuntia läpi tarjoan hätähelpotukseksi suppean listan mistä löydät ja mitä!

• Aladdinissa sulttaanin lelueläinten joukossa on Kaunottaren ja hirviön Hirviö

• Aarreplaneetasta löytyy ihan elokuvan alusta Stitch lelu nuoren Jim Hawkinsin leluhyllystä

• Prinsessa ja sammakko elokuvassa myös alkupuolella voidaan kaupunkikuvassa nähdä nainen, joka ravistelee Aladdinin taikamattoa parvekkeeltaan

• Dumbo lelu puhaltaa kuplia Basil hiiressä, lelukaupassa

• Lilo ja Stitch elokuvassa vilahtaa seinällä Mulan juliste

• Aladdinin hengen sormeen tarttuu Arielin Sebastian

• 101 dalmatialaista elokuvasta löytyy Kaunotar ja kulkuri elokuvan Ritu lemmikkieläinkaupan näyteikkunasta

• Arielissa Tritonin saapuessa elokuvan alkupuolella juhlasaliin, on kutsuttujen joukossa myös Mikki, Aku ja Hessu.

Ohessa oleva video paljastaa Bellen cameon Notre Damen kellonsoittajassa. Bongata voi jälleen kerran taikamaton ja bumban (jonka suhteen olen kyllä skeptinen).




Viimeisin elokuva Kaksin karkuteillä kätkee Pinokkion, Prinsessa Ruususen kirjan ja Pumban!
Lisäksi Mikki hiiren pää saattaa olla vaikka missä, ihan symbolina tai pelkkänä muotona tai kuten Aladdinissa Radjan pää on hetken Mikki hiiristetty.


Disney Pixar on jatkanut täysin samaa linjaa, ellei vielä kahta kauheammin. Vanhojen elokuvien sijaan annetaankin viittauksia tuleviin kuviin.


Kattava kattaus kaikista Pixarin ylläreistä cameoista numero A113:seen löytyy youtubesta kolmiosaisena, joista ensimmäinen osa on seuraa tässä. Älä siis katso jos haluat tehdä etsintä työsi ihan itse! Osa 2 täällä ja osa 3 täällä.



Video valottaa myös kahden merkittävän esineen lampun ja pallon olinpaikat eri Pixar kuvissa. Nämä ovat esineet Disney Pixarin ensimmäisestä lyhytelokuvasta Luxo Jr. vuodelta 1986.


Studio 123 saa tänä vuonna sisaryhtiön, Kino 123:n. "Pikkuinen" nousee uuteen kauppakeskus Veturiin syksyllä. Kasvutarinaa voi seurata Kino 123:n blogista, jossa on meneillään jo ensimmäinen juuri Pixariin liittyvä kilpailu. Jos liityt lukijaksi viimeistään huomenna ennen klo 01.23, osallistut Autot 2 blu-rayn arvontaan! Lisää Autot 2 elokuvan salaisuuksista voit lukea kyseisestä blogimerkinnästä! Eikun bongailemaan!

Odotusten arvoisia 2012

Olen saanut suhteellisen mukavan hurmion mielenkiintoisista trailereista ja nyt tahdon lätkiä yhteenvedon kaikista niistä, jotka ovat odottamisen arvoisia:


Rautarouva (27.1)






The Artist (2.3)





Nälkäpeli (23.3)





Kerro kerro kuvastin (Mirror mirror) (30.3)




Ironsky (4.4)



- joka tulee studio123:een kiertueen merkeissä JO 16.3!!! Liput voi varata täältä


Snow White and the Huntsman (8.6)




Yön ritarin paluu (25.7)




Hobitti: Odottamaton matka (12.12)




Moonrise Kingdom (?)




Unohtuiko joku?

Sherlock Holmes: A Game of Shadows

Ohjaaja: Guy Richie

Musiikki: Hans Zimmer

Pääosissa: Robert Downey Jr., Jude Law, Jared Harris, Noomi Rapace, Rachel McAdams, Stephen Fry & Kelly Reilly

Kesto: 2h 7min

Ikäraja: 13

Tohtori Watsonin valmistautuessa purjehdukseen avioliiton satamaan, on Sherlock Holmes kietonut mielensä rikosverkon ympärille. Itävallan kruununprinssin "itsemurha" haiskahtaa Holmesin nenään murhalta ja hän näkee siinä sekä useassa muussakin tapauksessa yhteyden yhteen ja samaan mieheen: James Moriartyyn (Jared Harris), arvostettuun professoriin. Watsonin polttareitten varjolla Holmes saa lisäsyyn mennä nuuskimaan herrainkerholle ja mukaan menoon liittyy Holmesin vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen veli Mycroft (Stephen Fry). Sillä aikaa kun Watson keksittyy vaihtamaan vapaalle, tapaa Holmes ennustaja Madame Simzan (Noomi Rapace), jolla on myös oma osuutensa Holmesia kiehtovassa tapahtumien kasassa. Sim liittyy omien motiiviensa johdattamana ratkomaan Holmesin ja Watsonin ohella tätä suurta ja monipolkuista mysteeriä. Matkaamme Englannista Ranskaan, sieltä Saksaan ja vielä lopulta kaikki ratkeaa Sveitsissä. Voitto saattaa tosin vaatia uhrauksia.

Vuoden 2009 Holmesista en tarinallisesti muista paljoakaan, mutta muistan pätkän olleen hyvä, erittäin viihdyttävä ja erikoinen versio Holmesista. Näyttelijät olivat kauttaaltaan loitokkaita ja elokuvahan vaikutti eritoten suhtautumiseeni Robert Downey Junioriin.

Jatko-osa vaikuttaa edeltäjäänsä hiotummalta ja toiminta päinvastoin särmikkäämmältä. Elokuva on ylpeästi 2D ja polkee maahan 3D räpellykset näyttävyydellään. Sairaan siistejä hidastuksia löytyy, eikä ne ole Snyder tason hiiiiiidaaaaaaastuuuuuksiiiiiaaaaa, vaan juuri oikein rytmitettyjä, jotka vie tapahtumia eteenpäin. Kohtauksessa, missä Sherlock, Watson ja Simza pakenee metsässä juosten on sellaista ryminää ja rytinää ja kääntöä ja vääntöä, että hämmästyt tajutessasi "hei, nehän vain juoksee pakoon metsässä, kui siistiä!".

Robert Downey jr. ja Jude Law ilmentävät pääkaksikkoa, niin hyvin ettei aina muista heidän vain näyttelevän. Holmesin ja Watsonin keskeinen sanailu ja kuitenkin pinnan alla piilevä syvä välittäminen toisistaan, tekee heistä olennaisen osan elokuvan ydintä. Positiivinen yllätys oli itselleni mainiosta Fringe-sarjasta tuttu Jared Harris nerokkaana, mutta tunnekylmänä Moriartynä. Stephen Fry ei tuota pettymystä, vaan joutuu pikemminkin hillitsemään ylitsevuotavaa karismaansa. Mieleen jäi myös Mycroftin höpsähtänyt palvelija Stanley, joka kylläkin esiintyy vain parissa kohtauksessa. Kaikki naisvahvistukset taas jäävät auttamattomasti sivuun vahvempien persoonien hallitessa näyttämöä.

Musiikki jää kivasti asumaan korvakäytäviin ja ainakin allekirjoittanut luukuttaa soundtrack:iä vielä pitkään katsomisen jälkeen. Se eräs saksalainen herra tekee vähän turhan koukuttavaa leffamusaa.

2011/2012

Ensiksi HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012 ITSE KULLEKIN! :)

Vuodelle 2011 menin tekemään uuden vuoden lupaukset, joista voi tarkemmin katsoa täältä. Ensimmäinen osa käsitti lihattoman tammikuun, josta voin kertoa ylpeänä suorituneeni. Toinen osio meni sitten vähän niin ja näin....

Lupaushan koski kirjaa "1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran elämässään" ja lupauksen aikaan olin katsonut listasta minimaaliset 7,1 prosenttia ja itseäni lainatakseni
"otan tavoitteeksi parantaa tuosta HUOMATTAVASTI tämän vuoden loppuun mennessä!"

Alkuvuodesta tavoite lähti rullaamaan ihan hyvin ja etenkin maalis-, huhti- ja toukokuussa olin oikein aktiivisena katselemassa listan kuvia. Sitten tahti näiden elokuvien kohdalla alkoi hiipua, vaikka niitä ahkerasti lainailin ja nauhoitin (mutta en sitten katsonut kuitenkaan). Vuoden loppupuolella tuli jo parikin kuukautta etten katsonut mitään listalta vaan "katson sitten ensi kuussa tooosi monta!" niin varmaan.

Vuoden 2011 aikana kävin 41 kertaa elokuvateatterissa katsomassa leffoja. Kotioloissa tai kavereiden luona tuli katsottua n. 99 itselleni uutta elokuvaa, aiemmin nähdyistä elokuvista puhumattakaan. Noista 99:stä elokuvasta kuitenkin vain 29 on 1001-listan leffoja, joten prosentti osuus kasvaa vain n. 10 prosenttiin alkuperäisestä 7,1:stä prosentista. Tämä ei ollut ihan niin huomattava parannus kuin mitä alunperin ajattelin, joten tämä osuus menikin penkin alle..



Tässä ne 29 1001-listan kuvista katsotut:

Taivaalliset olennot (1994)

Tuulen viemää (1939)

Wizard of Oz (1939)

Casablanca (1942)

007 ja kultasormi (1964)

Aamiainen Tiffanylla (1961)

Little miss sunshine (2006)

Singing in the rain (1952)

3. asteen yhteys (1977)

Psyko (1960)

L.A. Confidential (1997)

Prinsessa Mononoke (1997)

Punainen virta (1948)

Nuori kapinallinen (1955)

Menetetty maa (2007)

Full metal jacket (1987)

Kauriinmetsästäjä (1978)

Pahan kosketus (1958)

Hotelli Firenzessä (1986)

Matka kuuhun (1902)

Kummisetä (1972)

Kummisetä 2 (1974)

Seven (1995)

Nainen Shanghaista (1947)

Apocalypto (2006)

Pan’s labyrint (2006)

The Queen (2006)

Schindlerin lista (1993)

Glory (1989)

Vuoden 2012 aikana jatkan 1001-listan elokuvien katsomista, mutta en pistä siihen mitään tavoitetta. Sen sijaan lupaukseni vuodelle 2012 on katsoa omasta leffahyllystä kaikki ne elokuvat, joita en ole vielä katsonut. Näitä on 27 kappaletta. Tämän lisäksi lupaan katsoa lainahyllyssä tällä hetkellä olevat elokuvat (8 kpl) ennenkuin lainaan/vuokraan yhtään uusia. JA vielä lisäksi lupaan katsoa vuoden loppuun mennessä kaikki rästissä olevat elokuvat digiboksista, joita siellä onkin nyt 26 kappaletta.

New Year's Eve

Ohjaaja: Garry Marshall
Pääosissa: Michelle Pfeiffer, Zac Efron, Robert De Niro, Halle Berry, Alyssa Milano, Cary Elwes, Jessica Biel, Carla Gugino, Sarah Paulson, Til Schweiger, Katherine Heigl, Jon Bon Jovi, Sofia Vergara, Ashton Kutcher, Sarah Jessica Parker, Lea Michele, Abigail Breslin, Hilary Swank, Ludacris, Josh Duhamel, John Lithgow, Yardley Smith, Matthew Broderick, Seth Meyers & Hector Elizondo
Musiikki: John Debney
Kesto: 1h 55min
Ikäraja: 3

Missä elokuvassa on kaksi kissanaista, Lisa Simpson ja loputon määrä tuttuja naamatauluja? Vastaus on New Year's Eve


Elokuva sijoittuu New Yorkiin, missä ihmiset valmistautuvat maagiseen uuden vuoden iltaan kukin omilla tahoillaan. Valentine's Day:n tapaan seurattavia tarinoita on monen monta, mutta loppua kohden ne nivoutuvat yhteen. Kuka odottaa ja ketä? ketkä saavat toisensa ja ketkä eivät? kumpi vauva syntyy lähempänä keskiyötä? Ilmassa on toivoa, odotusta ja välittämistä.

New Year's Eve alusta hieman yli puoleen väliin on kamala. Niin monen hahmon vilistessä ei saa kenestäkään otetta, syventymisestä puhumattakaan. Moni kohtaus tuntuu muoviselta, huumori teennäiseltä ja ihmissuhteet pakotetuilta. Kaikista suurista nimistä huolimatta, toivo tuntuu hiipuvan ja ykä nousevan.


Sitten puolen välin jälkeen alkaa viimein tapahtua. Hahmojen yhteyksiä aletaan valottaa ja jännityksen kiukaaseen viskataan kiivaaseen tahtiin lisää löylyä. Se hahmo, mikä aikaisemmin aiheutti vain unetuksen, alkaakin kiinnostaa. Havahdut siihen, että salakavalasti oletkin muodostanut jo lievän kiintymyksen moniin hahmoihin ja palat halusta saada tietää miten heidän käy. Loppumetreillä olen jo täysin nauliintunut ja awww efekti ei ole kaukana. Mitä ihmettä tapahtui? Muistat elävästi elokuvan olleen niin kliseinen ja tyhjänpäiväinen ja naurettava, mutta siltikin sinulle jää käteen hyvä mieli.

Lopputekstien aikana seuraa hauska hupailupätkä

Jouluntoivotukset 2011

Hobittipäivitys 8 - TRAILERI

"THEY ARE COMING!"

Siinä se nyt on!!!!