2. helmikuuta 2017

Yön eläimet & Kaikenkattava kauneus

Molempien elokuvien näkemisestä on vierähtänyt jo aikaa, joten kikkailemme taas tupla-arvostelulla. Tyylillisesti näillä ei ole kovin paljoa tekemistä keskenään.


Yön eläimet (Noctural Animals)


Ohjaaja: Tom Ford
Käsikirjoitus: Tom Ford, pohjaa Austin Wrightin teokseen Tony and Susan
Musiikki: Abel Korzeniowski
Pääosissa: Amy Adams, Jake Gyllenhaal, Michael Shannon, Aaron Taylor-Johnson, Isla Fisher, Armie Hammer, Laura Linney, Andrea Riseborough, Michael Sheen, Karl Glusman, Kristin Bauer van Straten, Jena Malone & Zawe Ashton
Kesto: 1h 57min
Ikäraja: 16

Taidegalleristi Susan Morrow (Adams) saa eräänä päivänä paketin, jota hän ei ole osannut odottaa. Sen sisällä on kirja, jonka hänen ex-miehensä Edward (Gyllenhaal) on kirjoittanut. Kirjan nimi "Yön eläimet" pohjaa exän Susanille antamaan lempinimeen ja teos on myös omistettu tälle. Itse tarina on häiritsevä ja väkivaltainen rikoskertomus, jossa kummittelee oikeita persoonia muistuttavat hahmot. Kirjaan syventyessään Susan alkaa muistella myös kaihoisasti yhteistä aikaansa Edwardin kanssa. Se herättää hänet palaamaan takaisin siihen persoonaan, joka hän oli silloin ja kyseenalaistamaan elämänvalinnat, joita hän on matkan varrella tehnyt. 

Yön eläimissä muistan avauskohtauksen aiheuttaneen mieleenpainuvan wtf-hetken, jolloin piti hetkeksi ihan miettiä, että mitä tulikaan katsomaan. Kieltämättä kuultuani Wayward Sisters-kappaleen jo aikaisemmin lopputeksteissä, en olisi osannut ajatella sen yhteyteen ympättävän ihan vastaavaa kuvamateriaalia. Säveltäjänä on muuten Abel Korzeniowski, joka on jo nyt noussut suosikkieni joukkoon tämän sekä Penny Dreadful-sarjan sävellysten myötä. Avauskohtauksen jälkeen ei tule enää aivan samalla tavalla shokeeravia kohtauksia, vaan enemmän brutaalilla tavalla hämmentäviä, mutta ei mitään tämän päivän rikossarjojen tasosta hurjempaa. 

Yön eläimet on omanlaisensa tapaus, mollisointuinen kuvaus päähenkilön itsetutkiskelusta. Paitsi tätä tutkistelua ei tarjota lautasella, vaan se pitää osin itse tulkita Amy Adamsin mustiksi maalattujen silmien tuikkeesta. Tarina tarinassa oli jopa päällisin puolin mielenkiintoisempi kuin oikean elämän tarina. Lopussa tosin ytimekkäämpi viimeisen ratkaisun kanssa. Jotain jään kaipaamaan vielä tähän lisää, mutta se ei ole missään nimessä lisää rautalankaa. Juuri tietty mystisyys ja unenomaisuus tässä toimii, mutta ehkä tunnepuolelle sitten vielä jotain lisämaustetta. Joka tapauksessa mielenkiintoinen tapaus ja näyttelijät todella osaavia.  



 


Kaikenkattava kauneus (Collateral Beauty)


Ohjaaja: Davin Frankel
Käsikirjoitus: Allan Loeb
Musiikki: Theodore Shapiro
Pääosissa: Will Smith, Kate Winslet, Edward Norton, Michael Peña, Helen Mirren, Keira Knightley, Jacob Latimore & Naomie Harris
Kesto: 1h 37min
Ikäraja: S

Menestyksekkään mainostoimiston osakas Howard Inlet (Smith) on vaipunut syvään masennukseen hänen tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen. Kollegat ovat antaneet Howardille runsaasti aikaa palautua työkuvioihin ja tarjonneet ymmärrystään, mutta Howard ei tunnu tokenevan horroksestaan. Kolme läheisintä kollegaa Claire Wilson (Winslet), Simon Scott (Peña) ja Whit Yardshaw (Norton) saavat selville Howardin lähettäneen kärsimyksestään kummunneita kirjeitä itse kuolemalle, ajalle ja rakkaudelle. Kolmikko päätyy pähkähulluun suunnitelmaan ravistellakseen Howardin hereille: he järjestävät tälle kohtaamiset näiden kirjeiden kohteiden kanssa. Tehtävää varten he palkkaavat kolme näyttelijää esittämään Kuolemaa (Mirren), Rakkautta (Knightley) ja Aikaa (Latimore).

Vaikka olin tästä tosi kiinnostunut, niin menin vähän varauksella, sillä tämä ei ollut saanutkaan niin hyvää vastaanottoa kriitikoilta ja viimeisimmissä jutuissa kuvailtu liian siirappisena. Kävikin sitten niin, että ihmettelin taas olenko nähnyt eri elokuvan, sillä en hakemallakaan löytänyt tästä mitään liian sokerista. Miten kuoleman käsittely muka voisi olla edes liian siirappista? Juoni on toki yksinkertainen, vähän höveli, mutta minusta varsin ihastuttava. Ei tämä palkintokuvaksi yltäisi, mutta en kyllä siirappihömpäksikään luonnehtisi. Ilmoille viskellään toki aiheita, joissa voisi luodata syvemminkin, mutta juju onkin ihan ihmisen pohjimmaisissa tunteissa, etenkin sen surun kohtaamisessa. 

Winslet, Peña, Knightley, Latimore ja Harris tekee laadukasta työtä. Helen Mirren pitää laittoman hauskaa roolihahmonsa kanssa. Nortonia pidän vähän yliarvostettuna tai sitten hänen potentiaalinsa ei ole vielä avautunut minulle. Will Smith on joukon heikon lenkki, jolle on liikaa pinttynyt päähän surun olevan väärinpäin mutristunut suuvärkki. Ei hänkään huono ole, mutta päähenkilön pitäisi olla vankemmissa kantimissa. 


 

31. tammikuuta 2017

Vieraissa: Lahden Kuvapalatsi


La La Land postauksen yhteydessä tulin maininneeksi, että kyseinen elokuva tuli katsottua vieraissa eli muualla kuin kummassakaan 123-teatterissa. Tässä postauksessa kerroin myös, että levittäjän päätöksestä kyseinen elokuva tuli osaan kaupungeista esitettäväksi myöhemmin, joten se oli taustalla tässä aikomuksessa matkata muualle katsomaan. Ensisijaisesti toki etsin josko olisi joku Finnkino-ketjun ulkopuolinen teatteri, jolla olisi La la land ohjelmistossa, mutta kuten arvata saattoi esimerkiksi Kino Iiris ei ollut sitä vielä ainakaan siinä kohtaa saanut. Lappeenranta oli toinen vaihtoehto Lahden lisäksi, jota mietittiin, mutta sielläkään ei yksityisessä eikä paikallisen finkkarinkaan ohjelmistossa tätä elokuvaa vielä ollut. Siksi päädyimme Lahden Kuvapalatsiin.




Finnkinon teattereissa on kyllä hyvää se, että niissä on kaikissa samankaltainen selkeä systeemi ja kaikki teatterit täyttävät modernin teatterin vaatimukset. Tiedät mitä odottaa. Kuvapalatsissa ei ole samanlaista historiallista tuntua kuin vaikka Helsingin Kinopalatsissa, mutta se onkin suhteellisen nuori elokuvateatteri. Se ei kuitenkaan tunnu samanlaiselta teollisuushallilta kuin Tennispalatsi, vaan siinä on huomattavasti kotoisampi tuntu. Kerroksia on yllättävän monta ja meidän elokuvamme oli siellä ihan ylimässä, salissa numero 2. Kotoisamman olemuksen loi eittämättä se, että jokaisten rappujen jälkeen avautui aina uusi (ei mikään hehtaarin kokoinen) odottelutila, joissa tekstiileiden ja hämyisemmän valaistuksen käyttö loi tälläistä mukavampaa tuntua. Verrattuna siis vaikka niihin Tennispalatsin rappusiin, jotka tuntuu joltain lentokentän vastaavilta. 


Tunnelma oli myös hirmuisen rauhallinen, mutta tämä johtui varmasti yksinomaan päivästä, sillä tietenkin eroa on, onko kyseessä arki-ilta vai viikonloppu. Silti keskiviikkoilta Lahden Kuvapalatsissa oli mieluisampi kuin lauantaipäivä Helsingin Tennispalatsissa. Kolmeen muuhun Finnkinon teatteriin verrattaessa (Tennari, Kinopalatsi ja Sello) Lahden Kuvapalatsi veti yhdessä asiassa muita selvästi pidemmän korren: sen popparit olivat tähänastisista parhaimmat! Ajankohta ja sijainti saattavat toki vaikuttaa asiaan, mutta onhan se nyt hienompi asia, mitä tuoreempina ja mehukkaampina nuo olennaiset naposteltavat voidaan tarjoilla. Kaiken kaikkiaan muista ulkopuolisista teattereista popparisodassa Kuvapalatsi häviää vain Kino Tapiolan poksuville, jotka ovat jääneet mieleen aivan muista poikkeavan herkullisina.


Mainoksia ei ollut ihan niin järkyttävää määrää kuin pk-seudulla, mutta jälleen, sijainti vaikuttaa. Sali täytti taas kaikki vähittäisvaatimukset, oli muhkean mukavat penkit juomatelineineen ja hiljaisena iltana sai lähes oman rivin itselleen. Salihan on kooltaan suhteellisen iso, mutta ei mikään järjetön (194 paikkaa), joten sopi juuri kyseiselle elokuvalle. 

Positiivinen kokemus ja jo läheisen sijaintinsa vuoksi Kuvapalatsiin voisi hyvin tulla käymään vielä uudestaankin!

25. tammikuuta 2017

Oscar-ehdokkaat 2016 elokuvista


Tänään (tai nythän ollaan jo keskiviikon puolella) julkistettiin kauan haikailemani Oscar-ehdokkaat. Enää ei tarvitse vain arvailla ja katsella jokaista vähänkin pystien suuntaan haiskahtavaa elokuvaa, vaan pystyy täsmällisemmin suuntaamaan katseensa oikeisiin kuviin. Taas kävi vain sama homma kuin aikaisempina vuosina on ollut, että näissä ei ehdi velloa kauaa julkistamisen jälkeen kun on ollut jo pakko lähteä hilpaisemaan työvuoroon. Loppuiltahan tässä on nyt sitten mennyt koostaessa, etsiessä ja kasaillessa kaikkea mahdollista näihin liittyvää ja tuleviin postauksiinkin vielä liittyvää. Siitä mainitakseni, teen vielä erillisen jutun siitä, mistä pystyy ehdokaskuvia näkemään ja laitan tulevat ensi-illat vasta siihen juttuun. 

Itse ehdokkaissa oli osunut vainuni monien jo katsottujen kanssa oikeaan, eikä näissä aivan hurjan suuria ylläreitä ollut (paitsi yhdessä!). Suurin ehdokasrohmu oli La La Land ylitse muiden 14 ehdokkuudella (joista kaksi samassa kategoriassa). Elokuva liittyy siis Titanicin ja sen jonkun toisen (ei voi muistaa) kera ehdokasennätysten kärkeen. Seuraavana Arrival ja Moonlight, joilla molemmilla 8 ehdokkuutta. Kolme elokuvaa pokasi 6 ehdokkuutta: Hacksaw Ridge, Lion ja Manchester by the Sea. Enemmän kuin yhden ehdokkuuden sai: Hell or High Water (4), Fences (4), Jackie (3), Florence Foster Jenkins (2), Moana/Vaiana (2), Fantastic Beasts and Where to Find Them (2), Passengers (2), Rogue One (2) ja Mies, joka rakasti järjestystä (2).

Yksittäisiä pieniä ylläreitä oli esimerkiksi Viggo Mortensenin miespääosa-ehdokkuus, koska en osannut ajatella Captain Fantasticin olevan ajoissa mukana, mutta itse suorituksen puolesta se on kyllä tunnustuksensa arvoinen. Henkilökohtaisista suosikeista The Lobsterin saama käsikirjoitus ehdokkuus lämmitti myös mieltä. Hienoa oli lisäksi Sullyn, Hail Caesarin ja Yön eläinten saamat yhdet ehdokkuudet. 

Tavallisesti itselläni on Erikoistehosteet osasto ollut jo lähes nähtynä tässä vaiheessa Gaalaa, mutta yllättäen sieltä uupuukin kaksi nimikettä, jotka olisi ollut mahdollista nähdä, mutta jotka nyt menivät ohi silti. Kubon olisi voinut varmuuden vuoksi katsastaa, mutta Deepwater Horizonin en olisi kyllä osannut mitenkään ennustaa saavan Oscar-leimaa. Tällä kertaa Lavastus-osasto onkin se, josta kaikki saa jo tässä kohtaa ruksattua. Vieraskielisenä arvasin olevan sen Toni Erdmannin, jota olin jopa aikeissa mennä katsomaan, mutta lopulta elokuvan kesto (2h 42min) ajoi minut toisiin aatoksiin. Samoin mm. Tanna ja naispääosa-kategorian Elle olisivat olleet mahdollista nähdä aikanaan. Onneksi Ruotsin ehdokas Mies, joka rakasti järjestystä on itselläni mahdollisuus vielä nähdä, sillä kollegalla on se dvd:llä.

Dokumenttiosastolla on nyt mukana tärkeä ehdokashelmi, joka oli se suurin jymy-ylläri! Life, Animated on jostain pomsahtanut sinne ja kyseinen elokuvahan on taas näitä meidän puljun levityskuvia, mutta ihka ensimmäinen Oscar-ehdokas sillä osastolla!! Ja kerrankin kyseisen kategorian kuva on mahdollista nähdä otolliseen aikaan ehdokkaiden julkistamisen jälkeen, mutta ENNEN itse Gaalaa, eli enskarihan on 3.2.

Ohessa lista ehdokkaista (miinus lyhärit), jotka koostettu siis Oscareiden omilta sivuilta. Jos laskuni pitävät kutinsa on itselläni plakkarissa jo 18 nähtyä tässä vaiheessa. Omaa katsomisennätystä en tule tällä kertaa rikkomaan, mutta aika kiitettävän luvun uskon kasaan vielä saavani.

Paras elokuva

Arrival
Fences
Hacksaw Ridge
Hell or High Water
Hidden Figures
Lion
La La Land
Manchester by the Sea
Moonlight

Ohjaus

Denis Villeneuve - Arrival
Mel Gibson - Hacksaw Ridge
Damien Chazelle - La La Land
Kenneth Lonergan - Manchester by the Sea
Barry Jenkins - Moonlight

Naispääosa

Isabelle Huppert - Elle
Ruth Negga - Loving
Natalie Portman - Jackie
Emma Stone - La La Land
Meryl Streep - Florence Foster Jenkins

Miespääosa

Casey Affleck - Manchester by the Sea
Andrew Garfield - Hacksaw Ridge
Ryan Gosling - La La Land
Viggo Mortensen - Captain Fantastic
Denzel Washington - Fences

Naissivuosa

Viola Davis - Fences
Naomie Harris - Moonlight
Nicole Kidman - Lion
Octavia Spencer - Hidden Figures
Michelle Williams - Manchester by the Sea

Miessivuosa

Mahershala Ali - Moonlight
Jeff Bridges - Hell or High Water
Lucas Hedges - Manchester by the Sea
Dev Patel - Lion
Michael Shannon - Noctural Animals/Yön eläimet

Alkuperäiskäsikirjoitus
 
Hell or High Water
La La Land
The Lobster
Manchester by the Sea
20th Century Women

Sovitettu käsikirjoitus

Arrival
Fences
Hidden Figures
Lion 
Moonlight

Paras animaatio

Kubo and the Two Strings
Moana
My Life as a Zucchini
The Red Turtle
Zootopia/Zootropolis

Kuvaus

Arrival
La La Land
Lion
Moonlight
Silence

Lavastus

Arrival
Fantastic Beasts and Where to Find Them
Hail, Caesar!
La La Land
Passengers

Puvustus

Allied
Fantastic Beasts and Where to Find Them
Florence Foster Jenkins
Jackie
La La Land

Maskeeraus

A Man Called Ove/ Mies, joka rakasti järjestystä
Star Trek Beyond
Suicide Squad

Leikkaus

Arrival
Hacksaw Ridge
Hell or High Water
La La Land
Moonlight

Äänileikkaus
 
Arrival
Deepwater Horizon
Hacksaw Ridge
La La Land
Sully

Äänisuunnittelu

Arrival
Hacksaw Ridge
La La Land
Rogue One: A Star Wars Story
13 Hours: The Secret Soldiers of Benghazi

Erikoistehosteet

Deepwater Horizon
Doctor Strange
Viidakkokirja/The Jungle Book
Kubo and the Two Strings
Rogue One: A Star Wars Story
 
Alkuperäismusiikki

Mica Levi - Jackie
Justin Hurwitz - La La Land
Dustin O'Halloran & Hauschka - Lion
Nicholas Britell - Moonlight
Thomas Newman - Passengers

Alkuperäiskappale

"Audition (The Fools Who Dream)" - La La Land
"Can't Stop The Feeling"- Trolls
"City Of Stars" - La La Land
"The Empty Chair" - Jim: The James Foley Story
"How Far I'll Go" - Moana/Vaiana

Paras vieraskielinen elokuva

Land of Mine, Tanska
A Man Called Ove/ Mies, joka rakasti järjestystä, Ruotsi
The Salesman, Iran
Tanna, Australia
Toni Erdmann, Saksa

Paras dokumenttielokuva

Fire at Sea
I Am Not Your Negro
Life, Animated
O.J.: Made in America
13th
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...