23. toukokuuta 2013

The Great Gatsby - Kultahattu



 Ohjaaja: Baz Luhrmann
Käsikirjoitus: Baz luhrmann & Craig Pearce, perustuu F. Scott Fitzgeraldin romaaniin
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tobey Maguire, Carey Mulligan, Joel Edgerton, Elizabeth Debicki, Isla Fisher, Jason Clarke & Amitabh Bachchan
Kesto: 2h 23min
Ikäraja: 12

The Great Gatsbyn tarinassa silmät ja korvat ovat Nick Carraway (Tobey Maguire) nimisen kirjailijan alun, joka terapeuttinsa ehdotuksesta alkaa kirjoittaa kokemuksistaan, joiden keskiössä on herra Gatsby. Carraway muutti New Yorkiin vuonna 1922 aloittaakseen kuhisevalla Wall Street:llä pörssimeklarina. Samassa kaupungissa asusteli Nickin serkku Daisy (Carey Mulligan) hulppeassa lukaalissa aviomiehensä (Joel Edgerton) ja tyttärensä kanssa. Nimi Gatsby kantautuu Nickin korviin ja jää sinne kuiskuttelemaan ja pian hän tapaakin mystisen ja varakkaan miehen, joka nähtävästi asuu hänen naapurissaan. Jay Gatsby (Leonardo DiCaprio) on mies, jonka ansioluettelo kiertää kaikkien huulilla ja jonka järjestämät juhlat ovat yhtä ilotulitusta keräten koko kaupungin kerman saman altaan ääreen. Gatsby vaikuttaa yllättäen kiinnostuneelta kaveeraamaan Nickin kanssa. Vasta kun Gatsby parin mutkan kautta ehdottaa kolmen hengen kyläilyä Nickin luona, jonne kutsuttaisiin Gatsbyn lisäksi Daisy, alkaa asioiden todellinen laita hahmottua. 


Gatsby oli jo trailerin perusteella katsomislistallani ja siinä pyörivät biisit ovat jo soineet mp3-soittimessa usean kuukauden ajan. Baz Luhrmann herättää aina uteliaisuuteni, koska aikoinaan Romeo+Juliet sekä eritoten Moulin Rouge tekivät suuren vaikutuksen, vaikka nyt tunnenkin osittain kasvaneeni molemmista elokuvista aavistuksen yli. Luhrmannin maailmat ovat sellaisia mihin tekisi mieli vain sukeltaa mukaan ja antaa virran viedä. Musavideomainen tyyli uppoaa, sillä sen verran mitä musiikkia olen kuluttanut, on musavideolla todella paljon merkitystä itselleni. Musavideo saattaa saada itseni pitämään biisistä enemmän eli tarvitsen jotain visuaalista mihin linkittää kuulemani. Gatsbyn soundtrack uppoaa myös täysin, onhan joukossa omaan korvaani jo aiemmin istuneita nimiä kuten Kanye West, Jay-Z, Gotye, Florence And the Machine.... toimii.


Katsomani versio oli siis tavallinen 2D, josta kyllä alkupuolella huomasi kohdat mihin 3D on suunniteltu, mutta en usko sinänsä lisäkolmiulotteisuuden tuovan suurta lisäarvoa. Ihan elokuvan alussa kuva tuntui kyllä menevän jotenkin häiritsevän nopeasti, hahmot vipelsivät siihen tahtiin, että silmällä oli vaikeuksia pysyä mukana ja kamerakin kääntyili ahkeraan tahtiin. Joko kuvituksen rytmi rauhoittui tai sitten silmäni tottuivat vipellykseen, koska asia ei enää alun jälkeen vaivannut. Joillekin miinuspuolena voi tuntua elokuvan kesto, mutta kun asennoituu istumaan penkissään pitkää, ei ongelmaa pitäisi olla. Aika kyllä kuluu huomattavasti nopeammin kuin uskoisi. Lisäksi elokuvan rakenteessa on loppupuolella poikkeavuutta tavallisesta ja ns. huippukohta on Luhrmann:lle tuttuun tapaan vain pieni liukumäki, joka laskeutuu murheen varjostamaan suvantoon, jossa ohjaaja tykkää uida selkää kaikessa rauhassa. Eli vaikka alku lähteekin rytinällä, se ei tarkoita, että lopussa rytisee vielä pahemmin. 


Nimiroolissa hymykuoppiaan esittelevä "paranee vanhetessaan" DiCaprio ei taatusti jätä kylmäksi ja nostaa koko elokuvan pisteitä. Auttamattomasti DiCaprion varjoon näyttelijätaidoissa jää Tobey Maguire, mutta se ei minua ainakaan haittaa, kun Tobey on niiiin söötti etenkin ollessaan hukassa olevan näköinen. Carey Mulliganin roolissa on samaa hedonistista unelmoijaa kuin Moulin Rougen Satinessa, vaikka kunniallisempi hahmo onkin kyseessä. Kohtaukset, joissa Daisy on murheellinen tai antaa itsensä rakkauden vietäväksi, toimivat todella hyvin tunnelatauksen ollessa lähellä sataa. Sinänsä "inhaksi" hahmoksi tarkoitettu Daisyn aviomies on jotenkin todella hauska tapaus, sillä hän tuntuu olevan loppupeleissä rehellisempi kuin kukaan muu. 

Gatsby on juonella varustettu tavallista pidempi musavideo, joka on ahdettu täyteen romantiikkaa, röyhelöitä, glamouria, paremman huomisen kaipuuta ja traagisia ihmispoloja. Ihastuin.





Kuvat täältä

2 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu!! Haluan kuitenkin lisätä:

    (En tiedä oletko lukenut kirjaa, mutta) en itse näe Daisyn hahmossa juuri mitään kunniakasta. Nainen, joka rakastuu, mutta lähtee sitten kuitenkin rikkaamman miehen mukaan. Daisyllä on tytär (edellä mainitun kroisoksen kanssa), joka ei kuitenkaan millään tavalla näytä vaikuttavan Daisyn päätöksentekoon, kun nuoruuden rakastaja tulee sitten kosiskelemaan vuosia myöhemmin. Melkeinpä ymmärrettävissä vielä on, ettei tytöllä ole minkäännäköstä munaa tehdä päätöksiä tässä vaiheessa - hän kuitenkin sortuu lemmenleikkiin mukaan, perheestään huolimatta. Ja sitten vetäytyy takaisin huolimatta miehestä, joka (hölmösti) rakensi oman elämänsä tuon tuuliviirin perusteella... Ja koituu lopulta tämän kuolemaksi. Daisy ei epäröinyt hetkeäkään antaa Gatsbyn ottaa murhasta syitä itselleen, ja kesti tuskin viittä minuuttia tämän kuolemasta ennen kuin oli jo kaukana tiessään... Se on se meidän Daisy...

    VastaaPoista
  2. Musta tää oli 3D-kokemuksena hauska juuri siksi, että elokuva ei olisi sitä oikeastaan tarvinnut oikeastaan lainkaan johtuen jo pelkästään lajityypistäkin. Itse leffa jäi omaan makuun hieman laimeaksi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...