Philomena

Ohjaaja: Stephen Frears
Käsikirjoitus: Steve Coogan & Jeff Pope
Musiikki: Alexandre Desplat
Pääosissa: Judi Dench, Steve Coogan, Mare Winningham & Michelle Fairley
Kesto: 1h 38min
Ikäraja: 7

Irlantilainen Philomena Lee on etsinyt ja kaivannut kadonnutta poikaansa melkein koko ikänsä. Hän on myös salannut asian kokonaan tyttäreltään, kunnes pojan 50-vuotispäivänä alakuloinen Philomena saa kerrotuksi tyttärelleen, mikä hänen mieltä painaa. Philomena oli nuorena hairahtunut komean pojan vieteltäväksi ja tämän tähden hänet toimitettiin nunnaluostariin. Lapsen synnyttyä Philomenan tuli tehdä töitä luostarin hyväksi, jolloin hän sai myös nähdä poikaansa tunnin päivässä, kunnes eräänä päivänä poika vietiin häneltä kokonaan pois. Philomena ei koskaan saanut tietää minne ja miksi, eikä nunnatkaan osanneet tarjota hänelle kuin uskon tuomaa lohtua. Martin Sixsmith on juuri potkut saanut toimittaja, joka hakee uutta jutun juurta, kun hän kuulee Philomenan tarinasta. Martin tarjoutuu kertomaan Philomenan kertomuksen ja lähtemään tämän kanssa etsintäretkelle kadonneen pojan perään. 

Tositapahtumiin perustuva Philomena Leen tarina on kertakaikkisen koskettava, surullinen ja kuitenkin synkistä piirteistään huolimatta vallan riemastuttava. Philomena on ehdolla neljässä katergoriassa tulevassa Oscar-gaalassa, jotka ovat musiikki, paras elokuva, sovitettu käsikirjoitus ja naispääosa, kaikki ymmärrettävistä syistä. Hieman synkempien ja aiheiltaan rankempien Oscar-kuvien joukossa, etenkin 12 Years a Slaven katsomisen jälkeen, Philomena on huomattavasti piristävämpi tapaus ja sattui hyvään saumaan. 

Elokuva kaivaa esiin jälleen katolisen kirkon likapyykkiä, tällä kertaa paljastaen irlantilaisten nunnaluostarien lapsikaupan. Syntiin hairahtaneet nuoret tytöt olivat perheilleen häpeä ja heidät oli helppo laittaa luostariin suojaan katseilta. Synnytys annettiin pelkästään herran haltuun, kipu tuli kärsiä rangaistuksena. Lähteä sai vasta neljän työvuoden jälkeen. Suurimmaksi osaksi Amerikkaan myydyt lapset olivat tuottoa luostarin omaan taskuun ja selityksiä hämmentyneille nuorille äideille kyllä piisasi.

Philomena Lee on hieman naiivi ja tietämätön tapaus itsekin. Kaikesta kokemastaan huolimatta hän ei syyllistä luostarinsa nunnia ja uskossaan hän on edelleen täysin horjumaton. Martin suhtautuu Philomenaan alkuun alentuvasti, kun ei vanha rouva tunnu ymmärtävän tämän kulttuurituntemukseen nojaavia vitsejä, eikä aina osaa myöskään lukea tilannetta oikein. Elokuvan lopussa on hieno kohtaus, jossa Martin edustaa samaa reaktioita, kuin mikä katsojilla on. Philomena kuitenkin osoittaa olevansa anteeksiantava, parempi ihminen, joka pystyy nostamaan itsensä tilanteen yläpuolelle kaikesta kokemastaan vääryydestä huolimatta. Silloin katsojakin tajuaa Philomenan olevan oikeammalla tiellä ja itseäänkin alkaa hävettää. 

Judi Dench on ollut ehdolla parhaasta naispääosasta aikaisemmin jo neljä kertaa, eikä pysti ole vielä pudonnut syliin. Nyt Judin ollessa viidettä ja mahdollisesti viimeistä kertaa ehdolla, soisin hänen saavan voiton vahvoista kilpailijoista huolimatta. Steven Coogan on tehnyt näkyvyyttä enemmän komedioiden (Night at the museum, Maailman ympäri 80 päivässä) saralla, eikä ole oikein koskaan vakuuttanut minua. Nyt Philomenassa roolin ollessa paljon totuttua vakavampi, on Coogan myös paljon vakuuttavampi näyttelijänä. Tärkeässä osassa elokuvassa onkin Cooganin ja Denchin vaikuttava henkilökemia heidän hahmojensa kautta.

Philomenaa katsomaan mennessä nenäliinapaketti tulee tarpeeseen. Roskia silmiin menee niin ilosta kuin surustakin, mutta päällimmäiseksi jää kuitenkin hyvä mieli.

P.S. Alexandre Desplat on niin suosikkisäveltäjiäni, tämä kappale eritoten on jäänyt elokuvasta mieleen