Tulen morsian

Ohjaaja: Saara Cantell
Käsikirjoitus: Saara Cantell & Leena Virtanen
Musiikki: Stein Berge & Svendsen
Pääosissa: Tuulia Eloranta, Magnus Krepper, Elin Petersdottir, Kaija Pakarinen, Lauri Tanskanen, Claes Malmberg, Antti Reini, Johanna Af Schultén, Maria Sid, Pirkko Hämäläinen & Sonja Halla-aho
Kesto: 1h 50min
Ikäraja: 12
 
Saara Cantellin (Onneli ja Anneli-elokuvat, Kohtaamisia) uusin elokuva Tulen morsian kertoo tositapahtumiin pohjaten Ahvenanmaan noitavainoista. Elokuva on tuotettu kansainvälisenä yhteistyönä ja mukana on Suomen lisäksi Ruotsi, Norja ja Latvia.

Anna Erikintytär (Eloranta) on kylän parantajan Valpurin kasvattitytär, jonka tehtävänä on jonain päivänä vielä jatkaa kasvattajansa työtä. Paljon on jo tytön päähän tarttunut, mutta pikkuhiljaa alkaa Anna viehättyä enemmän päiväunelmistaan, joissa hän haaveilee suuresta rakkaudesta. Ennustushapatukset laittavat hänen päänsä entistä enemmän tuulitunneliksi, sillä hän tulkitsee tapaavansa tulevan miehensä hyvinkin pian, eikä muuta sitten ajattelekaan. Kohtalo osuu kuitenkin jo varattuun ystävän mieheen, mutta tämä ei tyttöä toverinsa neuvoistakaan huolimatta jarruta, vaan "tosirakkautta" on seurattava. Ahvenanmaalle saapuu uusi kihlakunnantuomari Psilander (Krepper), jolla on tehtävänään kitkeä pois kaikenlainen musta magia ja pakanalliset tavat. Valpuri joutuu pian syyniin epäilyttävistä parantamisen taidoistaan ja harhainen noitavaino leviää liiankin nopeasti. Anna kokee suurta mustasukkaisuutta rakkaansa laillista vaimoa kohtaan ja menee pikkumaisuuksissaan ilmiantamaan tämän noituuden harjoittamisesta Psilanderille. Tyttö ei ymmärrä yhtään mitä tuli tehneeksi, kunnes noidiksi todetuilta alkaa päät pudota ja hän tulee viimein katumapäälle. 

Tulen morsian herätti mielenkiintoni ensimmäisen kerran nähtyäni sen trailerin ja juurikin aiheensa vuoksi. Olin silti kahden vaiheilla aikataulujen tähden (kaikkea kiinnostavaa ei vain yksinkertaisesti kerkeä näkemään, pakko priorisoida) josko tämä karsiutuukin pois. Sain lisänostetta nähtyäni elokuvan lopussa noitavainojen uhrien nimet listattuna, sillä yleensä juuri tuollaiset kolahtaa itseeni, etenkin elokuvayhteyden jälkeen nähtynä. Aikataulut saatiin joustamaan ja itse asiassa kyseisenä viikonloppuna saatiin katsottua jopa neljä elokuvaa plakkariin. Koitan ehättää saada jokaisesta vielä jotain, sillä kaikissa oli jotain onnistunutta sekä keskenään erilaista ja seuraava maratonrupeama on taas jo häämöttämässä.

Tulen morsian ei ollut juonellisesti sieltä parhaimmasta päästä. Tositapahtumien kanssa palloillu on aina vähän haastavaa sen kanssa, että kuinka paljon tekee muutoksia vai tekeekö liian vähän. Tapahtumille on haettu syy-seuraus-suhdetta ja paperilla nämä on varmasti näyttäytyy ihan loogisena, mutta käytännössä ne kaipaisivat lisää uskottavuutta ja sitä kautta tunnetta. Aihe itsessään on vakuuttava ja onneksi loppua kohden tapahtumiin tulee roimasti enemmän tuntoa. Ne lopussa nähtävät nimet aiheuttavat kyllä liikustusta kuten kuuluukin, mutta tässä kohtaa olisi voinut olla vielä suurempi emotionaalinen lataus. Pidän silti siitä, että tämänkaltaisia elokuvia tehdään ja vielä kansainvälisellä yhteistyöllä. Hieman tulee mieleen elokuva Tyttökuningas, sillä ajanjakso liippaa läheltä ja molemmissa käsitellään jossain määrin naisen suhdetta sen hetkiseen yhteiskuntaan.

Päähenkilön tarina on se hatarin osan juonikokonaisuudessa, sillä se tuntuu irralliselta. Kaiken lisäksi päähenkilö on suorastaan vastenmielinen kaikessa itsekkyydessään. Hahmo kyllä saa otollisen kehityskaaren, mutta on silti alkuun vaikea asettua olemaan "tekemisissä" vastaavan tyypin kanssa. Ehkä taustalta olisi pitänyt nostaa toinen lähes yhtä vahvaan asemaan, jonka kanssa olisi helpompaa olla sinut. Noin muutoin tarina saadaan hyvin päätökseen ja pidän todella elokuvan lopetuksesta. Mukana on tuttuja suomalaisia näyttelijöitä Antti Reinistä Maria Sidiin ja Hovimäki-sarjastakin tuttuun Johanna Af Schulténiin. Mietin kuumeisesti jo elokuvan aikana, mistä ihmeestä ruotsalainen Magnus Krepper on tuttu, mutta jälkikäteen selvisi miehen olleen Silta-sarjassa sekä vielä Millenium-trilogiassa, no tietysti.

Tulen morsian ei nyt ole elokuvajuonellisesti sieltä häikäisevimmästä päästä, mutta aiheensa puolesta siltikin mielenkiintoinen tapaus. Herättää hieman vastaavia tunteita kuin Suffragette elokuva, sellaista sisäistä nyrkin puimista, vaikkakin pienemmässä muodossa.