Teit meistä kauniin

Ohjaaja: Tuukka Temonen
Käsikirjoitus: Niisku Haapala
Musiikki: Janne Huttunen, Toni Wirtanen
Pääosissa: Tatu Sinisalo, Iiro Panula, Teppo Manner, Roope Salminen, Mimosa Willamo, Laura Malmivaara, Olga Temonen, Lorenz Backman, Tommi Taurula, Lotta Backlund, Hanna Vähäpassi, Pyry Nikkilä, Dan "Uniikki" Tolppanen, Harri Moisio & Inka Kallén
Kesto: 1h 51min
Ikäraja: 7

Apulanta bändin entisen basistin, Tuukka Temosen, uusin elokuva Teit meistä kauniin kertoo Heinolasta lähtöisin olevan yhtyeen alkutaipaleesta. Samalla se kertoo 90-luvun laman koettelemuksista ihmisten arkielämässä ja nuorison kipuilusta.
  
Isänsä kuoleman jälkeen äitinsä kanssa Heinolaan muuttanut Wirtasen Toni tutustuu koulussa Antti Lautalaan ja tämän kaveriin Sipe Santapukkiin. Jälkimmäisimmän jannun aloitteesta pojat päätyvät perustamaan punk-henkisen bändin varsin raflaavalla nimellä. Bändi on vailla basistia, kunnes nuoret tapaavat vaihto-oppilas Mandyn, joka maijailee Temosten perheen luona. Temosen Tuukka ei tule bändiläisten kanssa erityisen hyvin juttuun, eikä tätä ongelmanuorta tunnu oikein kiinnostavan mikään muukaan sen hetkisessä elämässä. Varsinkin isänsä kanssa Tuukalla on kylmät välit, eikä asioita helpota myös Temosten perheeseen pahasti iskevä lama. Bändiläistenkin vanhemmista löytyy musiikkitouhuiluun nurjasti suhtautuvia vanhempia, jotka mielummin näkisivät nuorensa tienaamassa leipää näin vaikeassa taloustilanteessa pelkän "harrastuksen" sijaan. Poikien paloa musiikkia ja sen tekemistä kohtaan ei kuitenkaan niin vaan sammuteta.
 

Oma kosketukseni Apulantaan on ollut aikanaan vain hetkellinen fanitus joskus teinivuosina monen muun bändin ohella. Ajallisesti siis vain sellainen hetkellinen siivu elämässä tosin voitte kuvitella miten paljon hypetysenergiaa sen ikäisenä riittää kaikkeen (saattoi jopa muutama julistekin vierailla seinällä noiden suurempien ja pitkäaikaisempien fanituskohteiden joukossa ja muistan myös nauhoittaneeni jonkun keikan vhs:lle). Biisit noilta ajoilta ja pari vanhempaakin kolahtaa kyllä edelleen, etenkin se teaseritrailerissakin kuultu Odotus. Apulantaa olen kyllä aina pitänyt kovana bändinä, senkin jälkeen kun se ei enää omilla top-listoillani keikkunut. Kyseessä on kyllä harvinaisen hyvä bändi ihan jo siksikin, että yleensä kyseinen musiikkityyppi ei ole omia kärkisuosikkejani ja pystyisin silti milloin tahansa kuuntelemaan Apiksen tuotantoa siitä nauttien. Nyt huomattavasti mummoutuneempana, viimeisin kosketus (jos elokuvaa ei lasketa) Apulantaan on tullut Toni Wirtasen esiinnyttyä suuritkukaudella Vain elämää-sarjassa.

Teit meistä kauniin elokuvaa kohtaan suhtauduin pitkään hyvinkin neutraalisti, koska en enää niin suuri fani ollut ja kotimaisia kohtaan on ihan pienoinen varaus vieläkin, vaikka viimeisten vuosien aikana onkin tullut kosolti todella hyviä kotimaisia kuvia. Sitä ei vaan koskaan tiedä milloin se perinteinen vaivaannuttava tapaus tulee silmien eteen varoittamatta. Teaseri oli varmasti se ensimmäinen "herranjesta, täähän vaikuttaa hienolta"-reaktion aiheuttaja. Ajan kuluessa siitäkin eteenpäin suurempien hypettäjien seura alkoi tehdä yhä enemmän tehtäväänsä, vaikka en nyt vielä niin samoissa sfääreissä liikkunutkaan. Korian kuvausten jälkeen oli kyllä jo selvä, että tämä pitää nähdä kerran muutama tuttukin oli ollut elokuvassa avustajana. Oma lehmä sukelsi entistä syvemmälle ojaan, kun selvisi että meidän puljuhan se tulee toimimaan vielä kaiken lisäksi levittäjänä! 

  
Itse elokuvaa lähdin katsomaan siltikin maltillisin odotuksin, enhän hirveästi tunne tekijöiden kädenjälkeä kuitenkaan. Jo alku lupasi hyvää, arkistokuvat maalaa kyseisen ajankuvan ja pääset varsin soljuen kiinni ysärifiilikseen. Ensikohtauksissa vielä ihan pienen pientä hapuamista, mutta suurimmilta osin kaikki näyttää, kuulostaa ja ennen kaikkea tuntuu hyvältä. En osaa edes määritellä missä vaiheessa elokuva imaisi sisäänsä, mutta jossain kohtaa sitä unohtaa ihan olevansa leffateatterissa. Tunnekohtauksia aletaan kasata entistä suuremmalla voimalla ja ne leikkaa pieneen ihmiseen järkyttävän helposti. Muutamalle kohdalle röhähdin ihan ääneen, tarvitsin myös kipeästi nenäliinaa ja lopulta bändiläisten päästessä viimein Korian lavalle (anteeksi spoilerista) puristin käsiäni yhteen tavalla, joka oli varmaankin yritys pitää kiinni paisuvasta keikkahypen tunteesta ja ihan jo siksi, että oli turvallisempaa tarrata johonkin. Kyllä, tämä oli hyvä, oikein hyvä. 

Näyttelijävalinnat on tehty erittäin ansiokkaasti ja pidän siitä, että tässä ei ole kuitenkaan liian tuttuja naamoja (Sori vaan putous-tähdet, Leppilampi, Birn yms). Enkä käsitä miten Iiro onkin niin Tuukan näköinen tai saatika sitten Tatu, joka on kuin Tonin toinen tuleminen. Eniten ehkä ennakkoepäilyjä itselläni aiheutti Roope Salminen, mutta hän onnistuu vakuuttamaan nopeasti ja viimeistään päästessämme siihen tykitykseen, joka päättyy teaserissäkin kuultuun lauseeseen, hänelle voisi nostaa vaikka hattu siltä seisomalta. Mimosasta olen ollut jo tuhannen vakuuttunut Bodomin jälkeen ja nyt halajan oikesti nähdä sen Päin seinää elokuvan. Lorenz Backman yllättää todella koomisella isähahmollaan, joka kuitenkin on jo ihmistyyppinen sellainen, että melkein kaikki tietää jonkun hyvin samanlaisen isän. Kemiat Olgan kanssa, jolla on myös aivan mainio hahmo, menevät mallikkaasti yksiin. Voisin kehaista vielä monen monia muitakin, mutta sitten tämä teksti ei ikinä tule päätökseensä. Haluan kuitenkin mainita vielä erään verhopojan roolisuorituksen, joka oli kyllä erittäin hieno suoritus. Verho liikkui just oikealla tahdilla ja katse kertoi kyllä kaiken, mitä kohtaus vaati. Hyvä Arttu ja onnea ensimmäisestä leffaroolista avustajana!

Hienosti itketetty Temonen ja onnea jo valmiiksi tulevista Jussi-ehdokkuuksista