Bodom

Ohjaaja: Taneli Mustonen
Käsikirjoitus: Taneli Mustonen & Aleksi Hyvärinen
Musiikki: Panu Aaltio
Pääosissa: Mimosa Willamo, Nelly Hirst-Gee, Mikael Gabriel & Santeri Helinheimo
Kesto: 1h 25min
Ikäraja: 16

Bodominjärven murhat on yksi tunnetuimmista ja edelleen vailla ratkaisua olevista järkyttävistä henkirikoksista Suomessa. Neljän nuoren telttailureissu vuonna 1960 päättyi verisesti ja kolme nuorista surmattiin mahdollisesti ulkopuolisen tekijän toimesta. Ainoa henkiin jäänyt Nils Gustaffson otettiin viimeksi syyniin vuonna 2005, jolloin mittavan oikeudenkäynnin jälkeen todettiin, että mikään ei viitannut Gustaffsonin syyllisyyteen.

Härskillä Luokkakokous-komedialla tutuksi tullut Taneli Mustonen on tarttunut aiheeseen ja kokeilee samalla liikuskelua kauhummalla maaperällä. Bodom ei ole suora toisinto vanhoista tapahtumista, vaan elokuvan tarkoituksella ajattomassa maailmassa murhat ovat jo tapahtuneet aikaisemmin. Neljä nuorta päätyy vastaavasti Bodominjärvelle telttailemaan nuorten miesten (Gabriel & Helinheimo) tehdessä lupauksia tytöille (Willamo & Hirts-Gee) jonkinmoisesta mökkeilyreissusta isommalla porukalla. Todellisuudessa Atte (Helinheimo), joka on tuhannen kiinnostunut Bodominjärven murhista, haluaa koostaa rekonstruktion tapahtumista selvittääkseen tapauksesta lisää. 

Olen alkanut selkeästi kiinnostua taas yhä enemmän kotimaisesta elokuvasta ja sitä kautta myös kotimaisesta kauhusta. Bodom on jo toki aihepiiriltään suurta uteliaisuutta herättävä, mutta useat hyväksyvät nyökkäykset puskaradion kautta vaikuttivat myös osaltaan katsomispäätökseen. Taneli Mustosta en osannut ennakkoon yhdistää Luokkakokoukseen, vaikka nimi kalskahtikin tutulta. Olisin ehkä ollut vähän jopa huolissani siinä kohtaa, joten parempi kun en edes tiennyt osallisuudesta, eikä se vaikuttanut arvioon. Bodomin perusteella Mustonen voisi tutkiskella lisääkin tämän genren saralla, sillä olin paljon vaikuttuneempi tästä kuin yhdestäkään Luokkiksesta näkemästäni pätkästä. 

Alkuun Bodom vaikuttaa ensin varsin haperolta, etenkin kauhugenren kuluttujan näkökulmasta. Dialogi on tönkköä ja saa näyttelijät vaikuttamaan köykäisemmiltä, paitsi Willamon, jolla on selvästi luontainen karisma erittäin vahvana. Nuorten päästessä metikön huomaan tuntuu kaikki hyvin kliseiseltä ja jo niin miljoonasti nähdyltä. Jälkikäteen ajateltuna mietin, että josko se on ollutkin tarkoitus koko ajan. Elokuvan twistien päästessä valloilleen se terävöityy oitis monen monta astetta. Juoneen on koostettu aineksia villeimmistä teorioista koskien murhatapahtumia. Elokuvasta kuoriutuu varsin kutkuttava aivoralli, jossa pääsee olemaan varuillaan kokoajan, koska käänteistä ei voi enää tietää. Tosin pelottavuutta odottavat joutuvat yhä nuolemaan näppejään, ei tämä yllä kuin säpsähdysasteelle.

Nuorista kasvoista kaikki olivat ihan suhteellisen kelpoja annetun materiaalin puitteissa. Kaikkien peli tosiaan paranee, kun alkaa todella tapahtua ja päästään availemaan keuhkoja. Mimosa jyrää silti muut mennen tullen ja nyt tosissaan pitää vielä kaivaa se Päin seinää leffakin jostain. Tekijäpuolelta haluan ehdottomasti nostaa esille henkilön, jonka työ vakuutti jo ennen elokuvan näkemistä. Suomen oma John Williams eli Panu Aaltio (esimerkiksi Järven tarina) on jälleen ollut säveltämässä musiikkia tähänkin elokuvaan. Hänen kavalkadi on ihan huikea ja monesti hänen kappaleet ovat säväyttäneet jo ennen kuin olen nähnyt niitä varsinaisessa leffayhteydessä. 

Bodom on yllättävän mielenkiintoinen versio tunnetun murhatapauksen pohjalta, joka alkaa vaikuttaen kliseiseltä kauhutarinalta, mutta joka jokaiselta kerrokselta osoittaakin olevansa jotain aivan muuta. Ei ole tarkoitettu pelotuskäyttöön, vaan enemmänkin hämmentämään.

Teaseri on awesome!