Itse ilkimys 2

Ohjaaja: Pierre Coffin & Chris Renaud
Musiikki: Heitor Pereira & Pharrel Williams
Äänirooleissa (orig): Steve Carell, Kristen Wiig, Benjamin Bratt, Russell Brand, Miranda Gosgrove, Ken Jeong, Steve Coogan, Elsie Fisher & Dana Gaier
Äänirooleissa (dub): Ville Haapasalo, Katja Aakkula, Maria Takaki, Carl-Christian Grundman, Tuuli Inkinen, Sasu Moilanen, Kristiina Brask, Jarmo Koski, Petrus Kähkönen, Krista Kosonen, Jarkko Tamminen & Katja Sirkiä
Kesto: 1h 38min
Ikäraja: 7

Kuun taivaalta edellisessä elokuvassa varastanut superkonna Gru on keskittynyt viime aikoina konnuuksien sijaan olemaan superisä kolmelle tytölleen. Tohtori Nefario ja tsiljoona keltaista minionia ovat saaneet jatkaa Grun alaisuudessa hillojen ja hyytelöjen tuottajina. Tyttökolmikosta Margo alkaa osoittaa kiinnostusta poikia kohtaan ja romantiikka ei ole kaukana Grun:kaan elämästä, kun Agnes alkaa pukea sanoiksi haaveensa äidistä. Naispuoleinen agentti Lucy tupsahtaakin Grun elämään, mutta ei tosiaankaan romattisissa aikeissa, vaan värvätääkseen Grun konnien sielunelämän asiantuntijana, auttamaan saamaan kiinni ostoskeskuksessa lymyilevän roiston.   

Ensimmäinen Itse Ilkimys kuuluu ehdottomasti animaatiokuvien kärkisijoille. Ilmestyessään se erottui tusinatavarasta edukseen, etenkin kun kyseessä ei ollut perus Pixar tai Dreamworks. Tämä näkyi virkistävän erilaisena tarinana, joka kuitenkin vetosi niin aikuiseen kuin nuorempaankin yleisöön. Itse Ilkimys 2 ei jatko-osa leimastaan huolimatta jää kuitenkaan kovin kauaksi ensimmäisen osan loistavuudesta vastoin omiakin odotuksiani. 

 Ihan ensimetreillä olin aavistuksen skeptinen, vain koska ensimmäinen elokuva oli niin mahdottoman HYVÄ ja pari ekaa vitsiä aiheutti vain pienen hehe-reaktion. Sitten elokuva alkaa heittää vettä myllyyn eritoten huumorin osalta ja pitkälti loppuelokuva menee vuoroin nauraen vedet silmissä, vuoroin pää pyörällä toiminnasta ja on siellä joukossa niitä hiljaisia, herttaisia ja haikeitakin hetkiä. Siinä missä ensimmäisen elokuvan tunnepisteen loivat tytöt ja Grun heltyminen heihin ja isän rooliin astuminen, ammentaa jatko-osa tunnepuolen Grun huonosta itsetunnosta oman ulkonäkönsä ja naisten suhteen, jonka taustalla on kuitenkin sen rakkauden ja hyväksynnän kaipuu. 

Itse ilkimys 2:kaan ei kuitenkaan olisi mitään ilman noita keltaisia hurmureita, ihania ja kuolettavan hauskoja minioneita. Juuri kun ajattelisi, että noiden kävelevien juustonaksujen vitsivarasto olisi jotenkin ensimmäisen osan jälkeen ehtynyt, ehei, vaan se nousee jopa uudenlaisiin muotoihin (hihi). Elokuvan lopussa kannattaa sitten varautua kunnon vatsakramppeihin kaikesta nauramisesta, sillä tiedossa on vielä minioneiden muutama nauruuntukahduttava musanumero. 

Itse Ilkimys 2 on edellisen osan tapaan vaan hiton hyvä animaatiokuva ja jos edellistä ei jostain syystä ole nähnyt vielä, niin äkkiä korjaamaan se vääryys ja sitten kattomaan tämä.

Hehe, beba