Inside Llewyn Davis

Ohjaaja: Ethan &Joel Coen
Käsikirjoitus: Ethan &Joel Coen
Pääosissa: Oscar Isaac, Carey Mulligan, Justin Timberlake, John Goodman, Garrett Hedlund & F. Murray Abrahams
Kesto: 1h 45min
Ikäraja: 12

Inside Llewyn Davisin nimikkoroolissa on folk-artisti Llewyn Davis (Oscar Isaac), joka yrittää päästä tienaamaan musiikillaan 60-luvun New Yorkissa. Llewyn on tuurin suhteen oikea Aku Ankka, jota elämä potkii päähän keskivertoa kovemmin. Tämän lisäksi herra on huonon menestyksen takia usein peeaa ja joutuu turvautumaan muiden ihmisten hyväntahtoisuuteen aina näiden kyllästymiseen asti. Llewyn päättää lähteä Chicagoon kokeilemaan onneaan ja matka alkaa kitaran ja kissan kera jälleen kivikkoisella tiellä. 

Coenin veljesten (Kova kuin kivi, Burn after reading, Menetetty maa..) uusin elokuva on hupaisan alakuloinen tapaus, jota värittää harmahtava ja sameahko värimaailma. Kriitikoiden ylistämä Inside Llewyn Davis on jostain käsittämättömästä syystä ehdolla vain kahdessa Oscar-kategoriassa: kuvaus ja äänisuunnittelu. Omasta mielestäni tämä olisi yltänyt kilpailemaan helposti esimerkiksi puvustuksesta, naissivuosasta ja myös parhaan elokuvan pystistä.

Kyseessä ei ole mikään perus ryysyistä rikkauksiin menestystarina, vaikka helposti juonikuvauksesta niin saattaisi luulla, jos ei tunne Coenin veljeksiä leffantekijöinä. Elokuvassa on puhdas tyyli linja: meno on alinomaan surkuhupaisaa, mutta ei missään kohtaa ollenkaan yliampuvaa. Käsittämättömän huono tuuri ei saa katsojaa vellomaan masennukseen ja turtumaan, vaan toimii pikemminkin piristeenä. Kyse ei ole kuitenkaan vahingonilosta, vaan puhtaasti sympatiasta ja huvittuneesta epäuskosta elämän ironisia käänteitä kohtaan. 

Llewyn on päähenkilöksi jännä tapaus, koska on niin alakuloinen ja osittain luotaantyöntäväkin. Masistelusta ei voi kyllä hahmoa syyttää, ei itseäkään naurattaisi hänen saappaissaan. Llewynin tuntuu olevan myös jossain määrin kykenemätön arvioimaan todellisuutta ja mahdollisuuksiaan realistisesti. Hänellä tuntuu olevan fiksaatio musiikkiuraansa kohtaan ja mahdollisesti odottaa sen haaveittensa läpimurron korjaavan kaiken muunkin herran elämässä.

Llewyniä tulkitsee itselleni uusi naama, Oscar Isaac, joka sopii hyvin masentuneen vähäeleiseen osaan. Carey Mulliganin kohdalla nousi tosiaan ihmetys, miksi hän ei ole ehdolla naissivuosasta, sillä se hänelle kuuluisi. Jean on aivan loistava hahmo, jolla on paljon asioita hampaankolossa ja yleisasenne negatiivisen puolella. Kun vertaa Mulliganin aikaisempiin rooleihin, esimerkiksi Gatsbyn elämäniloiseen Daisyyn, on kontrasti ihailtava. Justin Timberlake on aika pienessä roolissa Jeanin poikaystävänä, mutta osoittaa taas hallitsevansa näyttelemisenkin. Justin myös laulaa elokuvassa jopa kahdesti, joista toinen on hupaisa Please Mister Kennedy. Itselleni henkilökohtaisesti merkittävässä osassa oli ihmisten ohella punaraidallinen kissa, koska olen sen verran kissaihminen. En tiedä kuinka monta kattia elokuvassa on ollut loppupeleissä "näyttelemässä", mutta oli ihana katsella eleiden perusteella alati tyytyväistä kissaa, joka jo melkein alkaa leipoa/tarpoa pääosan esittäjää. awwwws.

Inside Llewyn Davis on elokuvana alakuloinen, mutta kokemuksena piristävä. Suosittelen.